Hassua miten
vuorovesi voi
pyyhkiä kaiken
menneen
voi kaatua ja
nousta ylös
tuoda päivän
ja koko opitun
käyttäytymisen
kaavan, joka
törmää rajoittuneeseen
kaikkeen henkisesti
kypsymättömään,
joka liikahtelee
kärsimättömänä
se yrittää
tehdä parhaansa,
mutta epäonnekseen
tulittaa umpimähkää
ampuen kaikkeen
mitä tielle osuu
jokaisen sielun haluun parantaa
maailma peittelee
lapset iltaisin
hyvän yön suukkoihin ja
purkaa vihaa,
jonka yhteiskunta
on hukuttanut
tiedottamattomasti
kaikki on sosiaalisten
normien mukaista,
vastuuntuntoisen
ihmisen käsikirjoittamaa
mutta siitä puuttui jotain
normaaliushan on yhtä
hirvittävää kuin
hänen rikoksensa
eettiset arvot ja
säädyllisyyden kunnia,
joka kävelee
hääpuvussa ja taluttaa
tavallisia ihmisiä
tapailemaan viikonloppuisin ja
työskentelemään ankarasti
elämän
”tappamishalussaan”
me tunnemme
politiikan likaisuuden,
rahanteon kaavan ja
ihmisen anatomian ,
sydämen kohtauksen
ja käytämme tietomme
uskomalla vanhempiemme
puheita sivuuttamalla
aina oman satumme
sen oman mahdottoman
me kärsimme, taistelemme
ja onnistumme
onnistumme kasaamaan
kaiken häikäilemättömyyden
ja kovasydämisyyden samaan
osoitteeseen
rakkaat
koti, uskonto ja
isänmaa katsovat
naisen houkuttelevilla
silmillä laulaen
seireenien laulua,
mutta
kuuleko Odysseus
miksi hän odottaa
haaksirikkoa, jota
ei voi olla
miksi hän suutelee,
mutta huulet eivät
tavoita sitä tanssia,
joka veisi maailmaan
maailmaan, jonne
tähdättyään joutuu
kysymään
onko tämä sen arvoista
toinen minäni
kiittää luojaansa
kaikesta siitä mitä
on kohdannut ja
toinen pyytää
luopumaan taas kaikesta
miettii siinä
napansa ympärillä
käydessään elämänsä
kamppailua oman itsensä,
maailman ja
menneisyytensä kanssa
vaikka on saanut
jo monta nimikirjoitusta
sielunsa vieraskirjaan,
se huutaa silti
jännitystä, pelkoa ja
kauhua
haluten olla
riippumattomampi
kuin huumeiden
käyttäjät huumeista ja
talvinen takkatuli
leikkivistä lapsista
kysymys ei
ole jumalan
epäoikeudenmukaisuudesta
tai
rikkaiden hauskanpidosta
kaikkine
alemmuudentunteineen
jos nyt pysähdyn
niin elämälläni
ei ole mitään tarkoitusta
kaikella pitää olla tarkoitus
ihmisen silmistä
kuvastuu totuus,
silloin kun hän tajuaa
väistämättömän olevan
edessä, nähdessään
oman minänsä
nousevan kaiken
opitun harhan tuhkasta
nämä eivät
ole sielun pimeän
puolen sopukoissa
olevia rajattoman
vallan määreitä,
kylmiä talvisin ja
sietämättömän
kuumia kesäisin
vaan kaikkea
sitä mitä
viisaat persoonat
ajattelivat olevan
liian raskas haaste,
uskallus
ottaa vastaan ja
käydä muurien
ulkopuolella
voiko kohtaloaan
muuksi muuttaa,
voisiko taas
aloittaa alusta ja
selviytyä voittajana
kolikot taskussa
yrittäisi päästä
ohi turvatarkastuksen
edelleen mahdotonta
vaikka kuinka
toistaisi yhtä ja
samaa
siitä olisi aina
löydettävä uusi
nousu ja ymmärrys
valehtelet
valehtelet häpeämättömästi
ottamatta mitään
vastuuta teoista
ja luulemalla olevasi
oikeassa,
sydämeltäsi lapsi,
joka etsii turvaa
ensimmäisillä horjuvilla
askeleillaan
valitsemalla yhden
tien ja huomaa
muiden kaikkoavan,
vaikka tarkoitus oli
juuri päinvastainen
olla ystävä ja
naimisissa
maailman
kanssa
vai onko
maailma pelkkä
näyttelijä olematta
se mitä silmät
kuvittelivat
odotus mitä
mieli tavoitteli
eläinkunnassakin
uroot taistelevat
naaraasta
kysymys elämästä ja
kuolemasta,
aistit valppaina
jokaisen eteen
tulevaan hetkeen
enkä tarkoita
elämää kuoleman
jälkeen vaan
elämää ennen kuolemaa,
rakkauden sanat,
jotka olen aina
lykännyt tuonnemmaksi
odottaen, kunnes löydän
olematta enää
varma haluaisinko
enää edes löytää
tulee mieleen
ihminen asemalla,
joka pitää vastaantuleville
kasvottomille kylttiä,
jossa lukee
sinäkö se oot
yrittäen varastaa
värin ja tuoksun
kun siinä
pitäisi lukea
meille vai teille
ollen lempeyden
kauppatavaraa,
riistämättä elämäni
kylmiä talvia
vaan liittyäkseen
kevääksi samaan
ihmiseen
ottaen jokaisen
siihen uskovan
omaksi lapsekseen
nähden rakkauden
syntyvän uudelleen ja
uudelleen,
ajan ja kauneuden
toimiessa avustavina
kätilöinä
niin sen täyty olla,
ikuisesti uusiutuva halu
On the street of dreams
You are on every face I see
vuorovesi voi
pyyhkiä kaiken
menneen
voi kaatua ja
nousta ylös
tuoda päivän
ja koko opitun
käyttäytymisen
kaavan, joka
törmää rajoittuneeseen
kaikkeen henkisesti
kypsymättömään,
joka liikahtelee
kärsimättömänä
se yrittää
tehdä parhaansa,
mutta epäonnekseen
tulittaa umpimähkää
ampuen kaikkeen
mitä tielle osuu
jokaisen sielun haluun parantaa
maailma peittelee
lapset iltaisin
hyvän yön suukkoihin ja
purkaa vihaa,
jonka yhteiskunta
on hukuttanut
tiedottamattomasti
kaikki on sosiaalisten
normien mukaista,
vastuuntuntoisen
ihmisen käsikirjoittamaa
mutta siitä puuttui jotain
normaaliushan on yhtä
hirvittävää kuin
hänen rikoksensa
eettiset arvot ja
säädyllisyyden kunnia,
joka kävelee
hääpuvussa ja taluttaa
tavallisia ihmisiä
tapailemaan viikonloppuisin ja
työskentelemään ankarasti
elämän
”tappamishalussaan”
me tunnemme
politiikan likaisuuden,
rahanteon kaavan ja
ihmisen anatomian ,
sydämen kohtauksen
ja käytämme tietomme
uskomalla vanhempiemme
puheita sivuuttamalla
aina oman satumme
sen oman mahdottoman
me kärsimme, taistelemme
ja onnistumme
onnistumme kasaamaan
kaiken häikäilemättömyyden
ja kovasydämisyyden samaan
osoitteeseen
rakkaat
koti, uskonto ja
isänmaa katsovat
naisen houkuttelevilla
silmillä laulaen
seireenien laulua,
mutta
kuuleko Odysseus
miksi hän odottaa
haaksirikkoa, jota
ei voi olla
miksi hän suutelee,
mutta huulet eivät
tavoita sitä tanssia,
joka veisi maailmaan
maailmaan, jonne
tähdättyään joutuu
kysymään
onko tämä sen arvoista
toinen minäni
kiittää luojaansa
kaikesta siitä mitä
on kohdannut ja
toinen pyytää
luopumaan taas kaikesta
miettii siinä
napansa ympärillä
käydessään elämänsä
kamppailua oman itsensä,
maailman ja
menneisyytensä kanssa
vaikka on saanut
jo monta nimikirjoitusta
sielunsa vieraskirjaan,
se huutaa silti
jännitystä, pelkoa ja
kauhua
haluten olla
riippumattomampi
kuin huumeiden
käyttäjät huumeista ja
talvinen takkatuli
leikkivistä lapsista
kysymys ei
ole jumalan
epäoikeudenmukaisuudesta
tai
rikkaiden hauskanpidosta
kaikkine
alemmuudentunteineen
jos nyt pysähdyn
niin elämälläni
ei ole mitään tarkoitusta
kaikella pitää olla tarkoitus
ihmisen silmistä
kuvastuu totuus,
silloin kun hän tajuaa
väistämättömän olevan
edessä, nähdessään
oman minänsä
nousevan kaiken
opitun harhan tuhkasta
nämä eivät
ole sielun pimeän
puolen sopukoissa
olevia rajattoman
vallan määreitä,
kylmiä talvisin ja
sietämättömän
kuumia kesäisin
vaan kaikkea
sitä mitä
viisaat persoonat
ajattelivat olevan
liian raskas haaste,
uskallus
ottaa vastaan ja
käydä muurien
ulkopuolella
voiko kohtaloaan
muuksi muuttaa,
voisiko taas
aloittaa alusta ja
selviytyä voittajana
kolikot taskussa
yrittäisi päästä
ohi turvatarkastuksen
edelleen mahdotonta
vaikka kuinka
toistaisi yhtä ja
samaa
siitä olisi aina
löydettävä uusi
nousu ja ymmärrys
valehtelet
valehtelet häpeämättömästi
ottamatta mitään
vastuuta teoista
ja luulemalla olevasi
oikeassa,
sydämeltäsi lapsi,
joka etsii turvaa
ensimmäisillä horjuvilla
askeleillaan
valitsemalla yhden
tien ja huomaa
muiden kaikkoavan,
vaikka tarkoitus oli
juuri päinvastainen
olla ystävä ja
naimisissa
maailman
kanssa
vai onko
maailma pelkkä
näyttelijä olematta
se mitä silmät
kuvittelivat
odotus mitä
mieli tavoitteli
eläinkunnassakin
uroot taistelevat
naaraasta
kysymys elämästä ja
kuolemasta,
aistit valppaina
jokaisen eteen
tulevaan hetkeen
enkä tarkoita
elämää kuoleman
jälkeen vaan
elämää ennen kuolemaa,
rakkauden sanat,
jotka olen aina
lykännyt tuonnemmaksi
odottaen, kunnes löydän
olematta enää
varma haluaisinko
enää edes löytää
tulee mieleen
ihminen asemalla,
joka pitää vastaantuleville
kasvottomille kylttiä,
jossa lukee
sinäkö se oot
yrittäen varastaa
värin ja tuoksun
kun siinä
pitäisi lukea
meille vai teille
ollen lempeyden
kauppatavaraa,
riistämättä elämäni
kylmiä talvia
vaan liittyäkseen
kevääksi samaan
ihmiseen
ottaen jokaisen
siihen uskovan
omaksi lapsekseen
nähden rakkauden
syntyvän uudelleen ja
uudelleen,
ajan ja kauneuden
toimiessa avustavina
kätilöinä
niin sen täyty olla,
ikuisesti uusiutuva halu
On the street of dreams
You are on every face I see
Selite:
"Rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa ja loppuu." -----
Mä luulen, että ihmisen kasvatus ja ajatusmaailma on hoivayhteiskunnassa rakennettu liiallisille rajoituksille ja moraalisille velvoitteille, joita ei pystytytä ylittämään normalielämän soljuessa eteenpäin. Se moraali on löystynyt tässä vuosikymmenien saatossa, mutta olennaisimmat elementit ovat lähes kaikki läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Älä tee sitä, älä tee tätä, ei saa katsoa tuolla tavalla, ei saa puhua tuolla tavalla, ei saa koskettaa toista-----
Monet rakkaudelliset teot ja puheet tulkitaan aina jotenkin henkilökohtaisiksi ja jopa intiimeiksi ja jos teet samaa toiselle tai kolmannelle, se tulkitaan jo lirkuttelijaksi, lääppijäksi,seksuaaliseksi häirinnäksi....ei kaikki tässä elämässä ole aina henkilökohtaista, eikä varsinkaan seksuaalista vaikka kuinka siitä halutaan tehdä sellaista. Aina on myös tietysti niitä, jotka loukkaavat ja ahdistelevat ja eivät osaa lopettaa, jos toinen sanoo EI tai ÄLÄ KOSKE, mutta en halua puhua heistä, koska sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.-----
Minusta ne rakkauden syvimmät tasot eivät ole kovin helposti mahdollisia tällaisissa yhteiskunnissa, joissa vahditaan toisten tekemistä ja kaikki tulkitaan pettämiseksi ja johtavat riitoihin ja selkkauksiin, joille ei ole välttämättä mitään perusteita. Mustasukkaisuus ja sellainen omistamisen halu karkottaa kaiken kauniin ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Minun mielestä on upeaa, jos joku pystyy elämään vaikka 60-vuotta rakkausavioliitossa toisen kansaa. Siinä on varmasti ne kauniit elementit olemassa, mutta silti sanoisin, että jos pitää siinä ns. laput silmillä ja tai muuten toimii rajoittuneesti niin silloin ei kyllä niitä kaikkia tasoja varmasti pysty löytämään.....ja tarvitseeko löytääkään, jos muuten tuntee onnellisuutta.-----https://www.youtube.com/watch?v=Te-4LYhxb-o&list=RDTe-4LYhxb-o
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo on kaunis, pohtiva, monipuolinen... ehkä nyt ei sentään heti pitäisi kysyä meille vai teille.. :D Mutta hyvä runo siis.
Sivut