Hyinen sielun
koleus ja
sitä seuraava
harhaan astuminen
näinkö sen
muistan
epäilemällä
pyhyyteni tuoksun
voimaa
sitäkö se
maailman kita
odottaa
laiskan ja
haluttoman elukan,
yönselkään vannovien
susien
raateluhampaille
sopivaa syntiä
sellaista
rehevää olotilaa,
joka
on jo liian
painava liikuteltavaksi
vieritettäväksi
röyhtäistäväksi
muille näkyväksi
vaurauden ja
vallan tietoisuus
oikeuksistaan
hallitsemalla omaa
kohtaloaan,
juovuttavaa
tunnetta
vastanoussutta aurinkoa
ja saattajien
kuulumattomia askeleita
mitä on valta
alistua vieteltäväksi
ja säilyttää viattomuus
helvetin punaiseen
kääriytyneitä
hekumallisia
vyötäröä korostavia
hameita
kyltymätöntä ulkokuorta
ja hurskasta esittävää
syntistä mielihalua
ja silti olla
edelleen kuin
lapsi
jumalan kasvojen
edessä
nähdä tähtensä
lentävän,
nähdä kuinka
hänelle sytytetty kynttilä
sytyttää sydämensä
antaa mielen
käsitellä
viedä kauas petoksesta,
joka syntyy ja
saa mittansa
hetkellisestä mielihalusta
ja kompuroi
kerta toisensa jälkeen
samaan syntiin
kielellä hierottavaan
jäisen talviyön
vapauteen
tehdä oman
valintansa
aviollisessa tai
aviottomassa vuoteessa
katsoa naisen
kauneuden
tärkeimpään osaan
voimaan
verkkoon, joka
sitoo
kietoo
onko se ihme,
jumalan ihme
taukoamattomaan
rukoukseen
näkemällä
vain sen
mitä
haluamme nähdä
ja kutsumalla sitä
armahtavaksi,
katseensa meihin
kääntäväksi
täyttäessään
naisellisuudella
elämästä kuivuneen
kaivon
syyllisyyttä kantavan
ja potevan sielun
täyttymyksen
elämä ei alkanut
alusta
ei ollut uutta
mutta sen minkä
ihmisen keho
voi
sytyttää tuleen,
ei koskaan tule
sammutetuksi
muilla merkityksellisillä
asioilla, vaikka
verhonaan olisi
itse pilvi, taivaankansi
ja aurinkoiset kasvot
käsi, joka
ojentaa
yön armeliaan
vapautuksen sylin
ei se syntiä,
vääryyttä voi
olla vaan
ilman keveyttä
katumusharjoitus
paremmasta päästään
kahden toisiaan
haluavan
ihmisen tahtoa
puhtaimmillaan
sanoa rakastavansa
valehdellessaan
antaessaan
hyytävän kylmän
koleuden
sulkea verhon
ja palatessaan
taas siihen
samaan kysymykseen
mitä nainen tässä
maailmakaikkeudessa
merkitsee
olemalla
valta, vauraus
ja intohimo
kaikki jumalan luomia
tulisesta
jääkylmään
petoja, jotka
pitävät kaksiteräisellä
miekalla
ja paluuta ei ole,
sillä se myrsky
repii
huimaa
ensi kerrasta lähtien
enemmän kuin
pelkän
rakkauden tähden
koleus ja
sitä seuraava
harhaan astuminen
näinkö sen
muistan
epäilemällä
pyhyyteni tuoksun
voimaa
sitäkö se
maailman kita
odottaa
laiskan ja
haluttoman elukan,
yönselkään vannovien
susien
raateluhampaille
sopivaa syntiä
sellaista
rehevää olotilaa,
joka
on jo liian
painava liikuteltavaksi
vieritettäväksi
röyhtäistäväksi
muille näkyväksi
vaurauden ja
vallan tietoisuus
oikeuksistaan
hallitsemalla omaa
kohtaloaan,
juovuttavaa
tunnetta
vastanoussutta aurinkoa
ja saattajien
kuulumattomia askeleita
mitä on valta
alistua vieteltäväksi
ja säilyttää viattomuus
helvetin punaiseen
kääriytyneitä
hekumallisia
vyötäröä korostavia
hameita
kyltymätöntä ulkokuorta
ja hurskasta esittävää
syntistä mielihalua
ja silti olla
edelleen kuin
lapsi
jumalan kasvojen
edessä
nähdä tähtensä
lentävän,
nähdä kuinka
hänelle sytytetty kynttilä
sytyttää sydämensä
antaa mielen
käsitellä
viedä kauas petoksesta,
joka syntyy ja
saa mittansa
hetkellisestä mielihalusta
ja kompuroi
kerta toisensa jälkeen
samaan syntiin
kielellä hierottavaan
jäisen talviyön
vapauteen
tehdä oman
valintansa
aviollisessa tai
aviottomassa vuoteessa
katsoa naisen
kauneuden
tärkeimpään osaan
voimaan
verkkoon, joka
sitoo
kietoo
onko se ihme,
jumalan ihme
taukoamattomaan
rukoukseen
näkemällä
vain sen
mitä
haluamme nähdä
ja kutsumalla sitä
armahtavaksi,
katseensa meihin
kääntäväksi
täyttäessään
naisellisuudella
elämästä kuivuneen
kaivon
syyllisyyttä kantavan
ja potevan sielun
täyttymyksen
elämä ei alkanut
alusta
ei ollut uutta
mutta sen minkä
ihmisen keho
voi
sytyttää tuleen,
ei koskaan tule
sammutetuksi
muilla merkityksellisillä
asioilla, vaikka
verhonaan olisi
itse pilvi, taivaankansi
ja aurinkoiset kasvot
käsi, joka
ojentaa
yön armeliaan
vapautuksen sylin
ei se syntiä,
vääryyttä voi
olla vaan
ilman keveyttä
katumusharjoitus
paremmasta päästään
kahden toisiaan
haluavan
ihmisen tahtoa
puhtaimmillaan
sanoa rakastavansa
valehdellessaan
antaessaan
hyytävän kylmän
koleuden
sulkea verhon
ja palatessaan
taas siihen
samaan kysymykseen
mitä nainen tässä
maailmakaikkeudessa
merkitsee
olemalla
valta, vauraus
ja intohimo
kaikki jumalan luomia
tulisesta
jääkylmään
petoja, jotka
pitävät kaksiteräisellä
miekalla
ja paluuta ei ole,
sillä se myrsky
repii
huimaa
ensi kerrasta lähtien
enemmän kuin
pelkän
rakkauden tähden
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=SfzbAUPmP_s
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mutta valehdella ei koskaan pitäisi, eikä ainakaan mistään merkityksellisestä asiasta - kuten rakkaudesta. Ehkä joskus nuorena ne sanat tippuivat turhankin herkästi - tosin silloin sitä kuvittelikin ehkä niin olevan, turhan helposti - mutta iän myötä sitä on tullut harkitsevaisemmaksi ja nykyään rakkaudesta puhun vain jos todella uskon niin - ja niin se saisi kyllä olla muidenkin kohdalla.
Hyvä runo.
Sivut