Hänen poskensa
pullistuivat hilpeydellä
vastustamattoman
hullunkurisuuden
tunkiessa lävitse
ujouden tukahduttamasta
vastalausemyrskystä
raateleva
selvänäköisyys
tutki tahtomattaan
kasvojeni piirteitä
tunsin kuinka
katse suuteli
silmiäni ja
hyväili saadakseen
mieleni noidutun
huimauksen valtaan
etsiäkseen
maailman piirteistä
erottuvia särmiä,
muutakin kuin
monimuotoista väkivaltaa
ja
kovia tai
raakoja kasvon juonteita
lihattomien silmäkuoppien
pahaenteisiä mustelmia
ja taltalla leikattuja
julmia ryppyjä
niistä joista
kuunkuvajaiset
eivät enää heijastu
toivoinko löytäväni
pienen koiranpennun
vastustelevaa vaistoa
lapsenomaista hymyä
jossa voi
havaita riemun ja
surumielisyyden
sekoituksia
hivelevää läsnäoloa ja
hämmästelyn poissaoloa
samassa lihallisessa
toivioretkessä
alkuperäistä
enkelimäisen kauneuden
ruumiillistumaa
vuoroin avoin
kuin v-aukkoinen
pusero näyttäen
mistä elämä pursuaa ja
hetkessä
arvokkaasti kieltäytyvää
peitellen jälkensä
olemalla
mannekiini ihmisen
naiiveja tarpeita
varten,
diivan kuvaksi,
jota tuijottaa
toivoen narujen
ohjaavan sydäntä
lähemmäs riettauden
tarkoitusperää
ollapa nyt itsevaltias
ja anastaa tuo
veistoksellisuus,
lämmin huokaus
hurmioituneena sykkien
ja tietoisena omasta
vetovoimasta ja
arvokkuudesta
kuinka sormi voisi
kutittaa sitä
alastomuuden tunnetta
pyörien mehiläismäisenä
ehdotuksen tuoksuna
väsymättömässä halussaan
kiihkeä kaipaus
yhdistettynä ihmeelliseen
mahdottomuuteen
puraista taivaasta
laskeutunutta valtameren
kauneutta
suihkuavan pisaran
leikkisää sädettä
auringon osuessa
jääkukkaan ja sulattaessaan
makeaan silkkiin
kuinka se
suudelma kulkee
aistin pintakerroksista
jalkapohjiin
tuoden mieleen
kiellettyjä
salattuja ovia,
joita ei uskalla avata
mutta roikkuu
niiden takana
toivoen ovien aukeavan
lentävän kohti,
lepattaen ja tykyttäen
rakkauden tunnustuksia
kuusta maahan
heijastettu näytelmä,
joka saa mielen
päälaelleen
taivaaseen
astumisen tilaa,
jossa jokainen kosketus
tuntui saavan
äärettömyyden mitat
saavan kaikki
pois piiloistaan,
nuolevan odotettua kirjettä,
jossa tuoksu viipyy
antaen odotuksen
sietämättömälle keveydelle
uuden merkityksen
kirjoittamalla maailman
täyteen rakkautta,
tähdenlentoja
nousuja ja laskuja
jumalten asuinsijat
tuntuivat olevan
lähempänä kuin
vastavärien punainen
voi olla lihaa ja verta
kuinka
ystävällisyyden muuri
murtui ja suli
pehmeyteen
lempeyteen
pilvien
verho avautui ja
antoi
maistaa sisuksissa
asuvaa kapinaa
antaen alitajuntansa
räjähtää näkyville,
yrittäen nauttia
tyydyttämättömillä
odotuksilla
kasvosta kasvoon
ensin hahmotellen
sitten kokoamalla ja
lopulta kaikki
oma tahto
oma maailma
antamalla sielun lävistää
ajatusta nopeammin
oli pakko seisahtaa
tovi,
hengityksen salpautuessa
vuoria vasten
se kaikui huipussa
ja kapusi
askel askeleelta
lähemmäs onnellisuuttaan
lähes paljain jaloin
painottomuuden efekti,
kuinka kuu
liikutti sielua
unohtamalla itsensä
maan vetovoiman
maailma oli siinä
edessä ja
hetken aloillaan
saaden kaikki
langat ja niiden
katkennet päät
yhtymään uuteen
järjestykseen
päivien halki
kylki kyljessä
suu suulla
kaikessa on
jotain enemmän
kuin olla perillä
valtakunnassa
muuttolinnut
vanavedessään
kaikilta näkymättömissä
kalleinta mitä
sydämellään
ja rakkaudenjousellaan voi
viedä hetkeen viimeiseen
elämän salaisuuteen
voimalla nähdä
näkymättömän ja
käsittää käsittämättömän
ja palauttaaa
kadonneen rakkauden
sulouden ilmentymän,
sen joka
erottaa
sisäisestä
kesyttämättömästä
kirkkaudesta ja
kattavasta
autuuden tuuliajosta
ollen
sisäinen viilto
sydäntä
raapaiseva kynsi
tai
nousuvesi, joka
tulee ja menee
ruokkien lapsensa
juuria
onnellisuudella
ja tuottaen
hedelmällisyyden oksia
rakkauden
muotoiset
ääriviivat
äänetöntä ja
näkymätöntä
kuten maan ja
taivaan välinen
tunneli, jossa
molemmista päistä
näkyy valoa
tarjoamalla huulia
vastineeksi
kielelle
uudelle muodolle,
jota
suudella
aivan kuin
sanasta saa
elävän
veden virran
meren, joka
on rakkauden
vettä tulvillaan
pullistuivat hilpeydellä
vastustamattoman
hullunkurisuuden
tunkiessa lävitse
ujouden tukahduttamasta
vastalausemyrskystä
raateleva
selvänäköisyys
tutki tahtomattaan
kasvojeni piirteitä
tunsin kuinka
katse suuteli
silmiäni ja
hyväili saadakseen
mieleni noidutun
huimauksen valtaan
etsiäkseen
maailman piirteistä
erottuvia särmiä,
muutakin kuin
monimuotoista väkivaltaa
ja
kovia tai
raakoja kasvon juonteita
lihattomien silmäkuoppien
pahaenteisiä mustelmia
ja taltalla leikattuja
julmia ryppyjä
niistä joista
kuunkuvajaiset
eivät enää heijastu
toivoinko löytäväni
pienen koiranpennun
vastustelevaa vaistoa
lapsenomaista hymyä
jossa voi
havaita riemun ja
surumielisyyden
sekoituksia
hivelevää läsnäoloa ja
hämmästelyn poissaoloa
samassa lihallisessa
toivioretkessä
alkuperäistä
enkelimäisen kauneuden
ruumiillistumaa
vuoroin avoin
kuin v-aukkoinen
pusero näyttäen
mistä elämä pursuaa ja
hetkessä
arvokkaasti kieltäytyvää
peitellen jälkensä
olemalla
mannekiini ihmisen
naiiveja tarpeita
varten,
diivan kuvaksi,
jota tuijottaa
toivoen narujen
ohjaavan sydäntä
lähemmäs riettauden
tarkoitusperää
ollapa nyt itsevaltias
ja anastaa tuo
veistoksellisuus,
lämmin huokaus
hurmioituneena sykkien
ja tietoisena omasta
vetovoimasta ja
arvokkuudesta
kuinka sormi voisi
kutittaa sitä
alastomuuden tunnetta
pyörien mehiläismäisenä
ehdotuksen tuoksuna
väsymättömässä halussaan
kiihkeä kaipaus
yhdistettynä ihmeelliseen
mahdottomuuteen
puraista taivaasta
laskeutunutta valtameren
kauneutta
suihkuavan pisaran
leikkisää sädettä
auringon osuessa
jääkukkaan ja sulattaessaan
makeaan silkkiin
kuinka se
suudelma kulkee
aistin pintakerroksista
jalkapohjiin
tuoden mieleen
kiellettyjä
salattuja ovia,
joita ei uskalla avata
mutta roikkuu
niiden takana
toivoen ovien aukeavan
lentävän kohti,
lepattaen ja tykyttäen
rakkauden tunnustuksia
kuusta maahan
heijastettu näytelmä,
joka saa mielen
päälaelleen
taivaaseen
astumisen tilaa,
jossa jokainen kosketus
tuntui saavan
äärettömyyden mitat
saavan kaikki
pois piiloistaan,
nuolevan odotettua kirjettä,
jossa tuoksu viipyy
antaen odotuksen
sietämättömälle keveydelle
uuden merkityksen
kirjoittamalla maailman
täyteen rakkautta,
tähdenlentoja
nousuja ja laskuja
jumalten asuinsijat
tuntuivat olevan
lähempänä kuin
vastavärien punainen
voi olla lihaa ja verta
kuinka
ystävällisyyden muuri
murtui ja suli
pehmeyteen
lempeyteen
pilvien
verho avautui ja
antoi
maistaa sisuksissa
asuvaa kapinaa
antaen alitajuntansa
räjähtää näkyville,
yrittäen nauttia
tyydyttämättömillä
odotuksilla
kasvosta kasvoon
ensin hahmotellen
sitten kokoamalla ja
lopulta kaikki
oma tahto
oma maailma
antamalla sielun lävistää
ajatusta nopeammin
oli pakko seisahtaa
tovi,
hengityksen salpautuessa
vuoria vasten
se kaikui huipussa
ja kapusi
askel askeleelta
lähemmäs onnellisuuttaan
lähes paljain jaloin
painottomuuden efekti,
kuinka kuu
liikutti sielua
unohtamalla itsensä
maan vetovoiman
maailma oli siinä
edessä ja
hetken aloillaan
saaden kaikki
langat ja niiden
katkennet päät
yhtymään uuteen
järjestykseen
päivien halki
kylki kyljessä
suu suulla
kaikessa on
jotain enemmän
kuin olla perillä
valtakunnassa
muuttolinnut
vanavedessään
kaikilta näkymättömissä
kalleinta mitä
sydämellään
ja rakkaudenjousellaan voi
viedä hetkeen viimeiseen
elämän salaisuuteen
voimalla nähdä
näkymättömän ja
käsittää käsittämättömän
ja palauttaaa
kadonneen rakkauden
sulouden ilmentymän,
sen joka
erottaa
sisäisestä
kesyttämättömästä
kirkkaudesta ja
kattavasta
autuuden tuuliajosta
ollen
sisäinen viilto
sydäntä
raapaiseva kynsi
tai
nousuvesi, joka
tulee ja menee
ruokkien lapsensa
juuria
onnellisuudella
ja tuottaen
hedelmällisyyden oksia
rakkauden
muotoiset
ääriviivat
äänetöntä ja
näkymätöntä
kuten maan ja
taivaan välinen
tunneli, jossa
molemmista päistä
näkyy valoa
tarjoamalla huulia
vastineeksi
kielelle
uudelle muodolle,
jota
suudella
aivan kuin
sanasta saa
elävän
veden virran
meren, joka
on rakkauden
vettä tulvillaan
Selite:
Nythän on niin...että tänäänkin on annettava rakkauden siiville mahdollisuus..."siiville läpi tulen ja jään, ne aina tietä janoaa...sinne miss on rakkautes kultaa ja hopeaa"-----
https://www.youtube.com/watch?v=T_XfWLj6-7I
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nää sun runot on välillä vähän...pahoja... melkeinpä alkaa kaivata sitä rakastumisen tunnetta ja hetkeä...
Tunteellinen, kaunis, houkutteleva runo.
Hyvin hurmioituneen sykähdyttävää kerrontaa rakkaudesta,pidän.
Sivut