Inhimillinen paratiisi,
toiselta nimeltään
taivaan eteinen ja
hänen uskottunsa
omahyväisestä siunauksesta
osansa saanut rautaneito
olemuksensa kimaltelevat joet
virtaavat kotoisan
ruohon vihertämien
rantojen välissä,
siellä missä
tuuheat oksat ovat
siistittyjä ja muotoiltuja
ylenpalttisen kaunis, murhaavan kaunis suorastaan
auringon säteet
ja lämpimän maan tuoksu
saa kaiken asettumaan
ruumiiseeni,
pieninä ylistys lauluina
halulle ja sen
toistuvalle tyydyttämiselle
voiko kauneus
aiheuttaa ahdistuksen,
kivun, joka on seurausta
elämän suppeudesta
ja värittömyydestä
tuntea ylitse vuotavan kauneuden synnyttämä murheen vihlaisu sisimmässään
se tasapaino,
jossa pohjoinen ja etelä kohtaavat
ja kulttuuri on Eroksen laimentama
jännittynyt ja piristynyt,
eräänlainen henkinen voimakeskus
kaikki se sielukkuus,
soiton ajaton taika,
jonka voimasta tanssittiin
alasti kuun valossa,
juomalla ja uskomalla
maan parantavaan voimaan
palvontaan aurinkorumpua
ja luovutaan minuudesta
laulamalla lauluja suuren
lihallisen halun
valloilleen pääsemiselle
antautumalla ehdoitta luonnonpalvontaan
mielen ja ruumiin ykseys
kameran linssin läpi
muistutti vuosisadan alun
romaanin estetiikkaa
kaukana ruosteesta ja
kuolleista lehdistä, jotka
olivat pyyhkiytyneet olemattomiin
hengen uudistuminen,
vaihtoehto sodan ja
teknologian kulttuurille
paikka jossa voisi elää vaistonvaraisimmin
valita viekas tai
palveleva rooli aivan kuin
maalaus mieshahmon
ympärille kietoutuneesta
naishahmosta
helmikoristelluin
nilkkarenkain
kannattelemassa
tämän kalleuksia
ihmisen julmuus,
teot joilla
sieluja rangaistaan,
jotta valta pysyisi
ja muutos pysähtyisi
on kuitenkin lähempänä
paranoidis-pakkomielteistä
alempaa helvettiä
olemme taas päivän lähempänä viimeistä
toiselta nimeltään
taivaan eteinen ja
hänen uskottunsa
omahyväisestä siunauksesta
osansa saanut rautaneito
olemuksensa kimaltelevat joet
virtaavat kotoisan
ruohon vihertämien
rantojen välissä,
siellä missä
tuuheat oksat ovat
siistittyjä ja muotoiltuja
ylenpalttisen kaunis, murhaavan kaunis suorastaan
auringon säteet
ja lämpimän maan tuoksu
saa kaiken asettumaan
ruumiiseeni,
pieninä ylistys lauluina
halulle ja sen
toistuvalle tyydyttämiselle
voiko kauneus
aiheuttaa ahdistuksen,
kivun, joka on seurausta
elämän suppeudesta
ja värittömyydestä
tuntea ylitse vuotavan kauneuden synnyttämä murheen vihlaisu sisimmässään
se tasapaino,
jossa pohjoinen ja etelä kohtaavat
ja kulttuuri on Eroksen laimentama
jännittynyt ja piristynyt,
eräänlainen henkinen voimakeskus
kaikki se sielukkuus,
soiton ajaton taika,
jonka voimasta tanssittiin
alasti kuun valossa,
juomalla ja uskomalla
maan parantavaan voimaan
palvontaan aurinkorumpua
ja luovutaan minuudesta
laulamalla lauluja suuren
lihallisen halun
valloilleen pääsemiselle
antautumalla ehdoitta luonnonpalvontaan
mielen ja ruumiin ykseys
kameran linssin läpi
muistutti vuosisadan alun
romaanin estetiikkaa
kaukana ruosteesta ja
kuolleista lehdistä, jotka
olivat pyyhkiytyneet olemattomiin
hengen uudistuminen,
vaihtoehto sodan ja
teknologian kulttuurille
paikka jossa voisi elää vaistonvaraisimmin
valita viekas tai
palveleva rooli aivan kuin
maalaus mieshahmon
ympärille kietoutuneesta
naishahmosta
helmikoristelluin
nilkkarenkain
kannattelemassa
tämän kalleuksia
ihmisen julmuus,
teot joilla
sieluja rangaistaan,
jotta valta pysyisi
ja muutos pysähtyisi
on kuitenkin lähempänä
paranoidis-pakkomielteistä
alempaa helvettiä
olemme taas päivän lähempänä viimeistä
Selite:
”Ehkä joillakin on vielä huomispäiväkin. Ehkä joillakin on vielä tuhat huomispäivää tai kolmetuhatta tai kymmenen, niin paljon aikaa että siinä voi kylpeä. Mutta joillakin meistä ei ole kuin tämä päivä. Ja totuus on, että ikinä ei voi tietää.”
https://www.youtube.com/watch?v=qfE-uRebbII
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pohdittavaa niin elämän perusteisa, kuin myös
muutoksesta ja sen vastavirrasta niin ihmisessä itsessään
kuin kyltymättömän ahneuden maailmassa
- runokuvat riipivät ja saavat toivomaan toisenlaista todellisuutta
Sivut