Mietin maailmani
kuviteltuja
rajoja
haaksirikkoisten
lailla
katsoin vai
toiseen suuntaan
uusiin asioihin
vaikka
suru
pyyhkii pois
tietoisuutta
tekemällä
mitättömäksi
ja polkien jaloillaan
nakertaen
kerros
kerrokselta
elämää
tehden reikiä
reikään
ajatukseni astua
kuolemaan,
joka hedelmöittää
sielua
ja sen
unenomaista
rajalinjaa
muotojen
muuttuminen
ja
mielikuvan
vääristyminen
uhmaa maailmaa
rikkomalla
siteitä,
välejä
joilla jokainen
ymmärtää
ystävyydelle
merkityksiä
halusin murskata
arvoja,
järjestellä
ymmärtämisen
käsitteitä
pitämällä
kädestä
pikkusieluisuuden
kuolemaa
en tuntenut
kipua,
katumusta
repiessäni
aivojen
kapasiteettia
sulattamalla,
liikutellessani
uudelleen
syntyneitä
symboleita
katsoin asioita
joille ennen
olin välinpitämätön
pureksin elävältä
materiaa,
uuden hengen
lihaa ja verta
epäjärjestyksen
luomaa pelkoa
sokkeloita
ollakseni
suunnattu
kohti
järjestyksen tajua
kuinka se
maailma tuntuu
makaavan
kainalossani
minä
salaisuuksien
vartija
lämmin
inhimillinen
paimen
tunkeilija,
joka haluan
näyttää hyvältä
sanoa rakastavansa,
mutta silti
näkee vain
suudelman ja
kiihoittavuuden
puhuttelevan
olin ylittänyt rajan
tarkoitukseni oli
lainata raamattua,
mutta
olin koomassa
läpinäkyvyys
sanoi
kuten ajattelin
olet yksin,
maailmassasi
ei ole
ketään toista
miten se
luotaamaton
loppumattomuus
katsoo
silmiin ja
ei tunnista
tunnista todellisuuttaan
tähtien kirkkaus,
rauhallisuus
muuttaa maailman
keveyteen
silmät havaitsevat
kokonaisen
maailmankaikkeuden
oikeudenmukaisuus
on omissa
käsissämme
ennalta säädettykin
tuntuu
enemmän
ihmismielen
luomukselta
sitä on
väännetty ja
käännelty
kaikki on
tietyssä
paikassa,
tiettynä
aikana
aivan kuten
ajattelemme jumalan
olevan,
rakkaus on elämä
kosketeltavana
ilman henkilöllisyyttä
siinä se
menee ja
odottaa
joskus unohdan
kummalla puolella
rajaa on
todellisuus
minuus
meissä
elämän
esittämät
vaatimukset
lapsuudesta
aikuisuuteen
miten se
kohtalon vastuuttomuus
kävelee
tietämättömyydessä
juurettomuus
hämärtyy
laskevaan aurinkoon
ja vaikka
kuinka aistieni
valppaus
viekkaus luulee
olevansa
pyhä
ymmärtää
suhteen kahlitsevuuden
tai
viettää aikaansa
suitsuttaen
ääretöntä ihanuutta
niin silti
olen
syyllistynyt
joka ainoaan
rikokseen
joka ainoaan
heikkouden
koettelemaan
voimaan
olenhan ihminen,
perkele ja
jumala
ei olen
ihminen
ja
minulla on jotain
mitä niillä
ei koskaan
voi olla
kuolemaa
kuoleman
jälkeen on
haamu
kuinka meitä
muistetaan ja
säälitään
kehutaan virkeiksi
taputetaan olalle
ja kusetetaan
tekemään ihmeitä
jokaiseen
päivään
selitys repiä
toivo
omantunnontuska
eroon katumuksesta
jokin joka
surmaa sisimpämme
jo eläessämme
herätä henkiin
olla enemmän
oma itsensä
muuttaa tuska
siedettävyyden
miellyttävyyteen
siitä se
lähtee parkaisusta
hengityksestä,
joka lähtee
sammumattomilta
huulilta
siivilöityen kasvojen
ilmeeseen
tietoisuuden rajat
näkyivät
mahtavina
saarekkeina
auringon luoma
näkyvyys,
julkisivu
pinnan kohtaa
ja heijastaa
autuaat huokaisut
tai ulisevan
raivon kiroukset
vapauden
kahleista
jokaiseen
risteykseen
jokaiseen valintaan
maapallon
lakatessa pyörimästä
olemme
päihtyneitä
omasta kuvastamme
kaksi käärmettä,
kaksi päätä
keihään kärjessä
levollisia
kiimassamme
kaaos, jota
rakkaus osaa
pitää sylissään
niin ikuisesti
se sukupuoli
houkuttaa,
nussii unettomuudessaan
sen tuntee
kuinka se
mielihyvä
nousee ja kuljettaa
muuttuen ruusujen
kukasta
tarttuvuuteen ja
puristavuuteen
hiljaisuus,
joka synnytti
tuulen,
tuudittaen
onnellisuuteen
kaikenlainen
sokeus
kauneudelle,
persoonallisuudelle
tai
identiteetille
kirjoittaa
kertomusta,
lumovoimaa
jota on
mahdoton
vastustaa
korvikkeellisuus
työntää niin
helposti
pakkopaitaa
päälle
huumattuna on
helppo
olla oraakkeli
juosta kilpa
äärimmäisyyden
laitaan
rajalle, jonka
ylittämällä
seisoo tyhjyydessä
silmissään
vain täydellisen
sammunutta
valoa
loputon tila
täyttyy,
hävittää
ajan ja
paikan
minä
kuoleman
keskellä lojuva
tyhjyys
nuppineulan pään
kokoinen siemen
kätkettynä
pienen pieneen
sydämeen
siinä se
istuu yöpaidassaan
ja soittaa
kitaraa
ja siinä
soitossa
syntyi
maailman
tiineys
jokainen
nuotti sekoittui
intohimoon,
vastaniitetyn
heinän tenhoon
miten ne
tunneaistimukset
osaavatkin
pakkautua
ihon pintaa
miten kaikki
kauniit asiat
jumalasta,
elämästä
rakkaudesta
osaavatkin
muuttua
päämääräksi
rattaan pysähtyä
ja tuntua
enteelliselle
jokaisessa
laulussa oli
ankkuri
jokaisessa
sanassa oli
lonkero,
joka osasi
asettua
niissä kivikautisissa
symboleissa
oli kosketus
se joka tulee
pään sisään ja
iskee kipinä
sytyttää
kehomme liekkiin
nostaa esiripun
ilmaisuvoiman
luonnollisuudessa
asettaen ihmisen,
sydämen
näyttämölle
miten se
kääntyili aina
kohti
aurinkoon
joi valoa
ja
loimusi
elinvoimaa
uskoen ihmiseen,
hyväntahtoiseen
valtamereen
ihmiseen,
jossa kaksi
kitaraa soi,
pyörittäen sävelmää
ei yhtään kyyneltä
yhtään kärsimyksen
yläpuolella olevaa
naurua
ja kaikkia
sattuu
kaikkia koskettaa
ihon alle,
päälle
tietää mitä
se
vapaus tarkoittaa
päästä lähemmäs
itseä,
sinua
olemuksen
rajattomuutta
meitä
sitä mitä
olemme yrittäneet
tukahduttaa,
mutta se
se saakin meidät
astumaan
rajan yli
tunne kuin
joku
pitäisi asetta
selkää
vasten
ja pyytäisi
painamatta
liipaisinta
haluaisi rakastaa,
asettaa egonsa
maailmaan, jossa
se kuvittelee
elävänsä
uinua unen
selässä
todellisuuteen
kaikessa
on hetkellistä
taittumaa
yhtäläisyyden
periaatetta
tuntea rohkeutta,
sääliä,
intohimoa
henkilökohtaisesta
kokemuksesta
syntyviä aistimuksia
ja ne on
hyväksyttävä,
ymmärrettävä
elämän älykkyys
vaikka se
näyttääkin
niin kiireiseltä
synnyttää ensin
minuus,
sinuus ja
versoa
rakkaus
haaveuni
sielunvaelluksen
merkityksessä
ajatuksen ja
teon olla yhtä
kysymällä
itseltään
onnellisuudesta
siitä mikä
voi viedä järjen
aamun sarastuksen
nyyhkäisy,
mielikuvituksellinen
pari käveli
ulos itsestään
yli muotoutumattoman
rajan,
tuntea niin
suurta halua, että
sen on pakko muuttua
todellisuudeksi
tuntemattoman
lähteen rakkaudelta
miehessä, joka
oli rakastanut
itseään
kuviteltuja
rajoja
haaksirikkoisten
lailla
katsoin vai
toiseen suuntaan
uusiin asioihin
vaikka
suru
pyyhkii pois
tietoisuutta
tekemällä
mitättömäksi
ja polkien jaloillaan
nakertaen
kerros
kerrokselta
elämää
tehden reikiä
reikään
ajatukseni astua
kuolemaan,
joka hedelmöittää
sielua
ja sen
unenomaista
rajalinjaa
muotojen
muuttuminen
ja
mielikuvan
vääristyminen
uhmaa maailmaa
rikkomalla
siteitä,
välejä
joilla jokainen
ymmärtää
ystävyydelle
merkityksiä
halusin murskata
arvoja,
järjestellä
ymmärtämisen
käsitteitä
pitämällä
kädestä
pikkusieluisuuden
kuolemaa
en tuntenut
kipua,
katumusta
repiessäni
aivojen
kapasiteettia
sulattamalla,
liikutellessani
uudelleen
syntyneitä
symboleita
katsoin asioita
joille ennen
olin välinpitämätön
pureksin elävältä
materiaa,
uuden hengen
lihaa ja verta
epäjärjestyksen
luomaa pelkoa
sokkeloita
ollakseni
suunnattu
kohti
järjestyksen tajua
kuinka se
maailma tuntuu
makaavan
kainalossani
minä
salaisuuksien
vartija
lämmin
inhimillinen
paimen
tunkeilija,
joka haluan
näyttää hyvältä
sanoa rakastavansa,
mutta silti
näkee vain
suudelman ja
kiihoittavuuden
puhuttelevan
olin ylittänyt rajan
tarkoitukseni oli
lainata raamattua,
mutta
olin koomassa
läpinäkyvyys
sanoi
kuten ajattelin
olet yksin,
maailmassasi
ei ole
ketään toista
miten se
luotaamaton
loppumattomuus
katsoo
silmiin ja
ei tunnista
tunnista todellisuuttaan
tähtien kirkkaus,
rauhallisuus
muuttaa maailman
keveyteen
silmät havaitsevat
kokonaisen
maailmankaikkeuden
oikeudenmukaisuus
on omissa
käsissämme
ennalta säädettykin
tuntuu
enemmän
ihmismielen
luomukselta
sitä on
väännetty ja
käännelty
kaikki on
tietyssä
paikassa,
tiettynä
aikana
aivan kuten
ajattelemme jumalan
olevan,
rakkaus on elämä
kosketeltavana
ilman henkilöllisyyttä
siinä se
menee ja
odottaa
joskus unohdan
kummalla puolella
rajaa on
todellisuus
minuus
meissä
elämän
esittämät
vaatimukset
lapsuudesta
aikuisuuteen
miten se
kohtalon vastuuttomuus
kävelee
tietämättömyydessä
juurettomuus
hämärtyy
laskevaan aurinkoon
ja vaikka
kuinka aistieni
valppaus
viekkaus luulee
olevansa
pyhä
ymmärtää
suhteen kahlitsevuuden
tai
viettää aikaansa
suitsuttaen
ääretöntä ihanuutta
niin silti
olen
syyllistynyt
joka ainoaan
rikokseen
joka ainoaan
heikkouden
koettelemaan
voimaan
olenhan ihminen,
perkele ja
jumala
ei olen
ihminen
ja
minulla on jotain
mitä niillä
ei koskaan
voi olla
kuolemaa
kuoleman
jälkeen on
haamu
kuinka meitä
muistetaan ja
säälitään
kehutaan virkeiksi
taputetaan olalle
ja kusetetaan
tekemään ihmeitä
jokaiseen
päivään
selitys repiä
toivo
omantunnontuska
eroon katumuksesta
jokin joka
surmaa sisimpämme
jo eläessämme
herätä henkiin
olla enemmän
oma itsensä
muuttaa tuska
siedettävyyden
miellyttävyyteen
siitä se
lähtee parkaisusta
hengityksestä,
joka lähtee
sammumattomilta
huulilta
siivilöityen kasvojen
ilmeeseen
tietoisuuden rajat
näkyivät
mahtavina
saarekkeina
auringon luoma
näkyvyys,
julkisivu
pinnan kohtaa
ja heijastaa
autuaat huokaisut
tai ulisevan
raivon kiroukset
vapauden
kahleista
jokaiseen
risteykseen
jokaiseen valintaan
maapallon
lakatessa pyörimästä
olemme
päihtyneitä
omasta kuvastamme
kaksi käärmettä,
kaksi päätä
keihään kärjessä
levollisia
kiimassamme
kaaos, jota
rakkaus osaa
pitää sylissään
niin ikuisesti
se sukupuoli
houkuttaa,
nussii unettomuudessaan
sen tuntee
kuinka se
mielihyvä
nousee ja kuljettaa
muuttuen ruusujen
kukasta
tarttuvuuteen ja
puristavuuteen
hiljaisuus,
joka synnytti
tuulen,
tuudittaen
onnellisuuteen
kaikenlainen
sokeus
kauneudelle,
persoonallisuudelle
tai
identiteetille
kirjoittaa
kertomusta,
lumovoimaa
jota on
mahdoton
vastustaa
korvikkeellisuus
työntää niin
helposti
pakkopaitaa
päälle
huumattuna on
helppo
olla oraakkeli
juosta kilpa
äärimmäisyyden
laitaan
rajalle, jonka
ylittämällä
seisoo tyhjyydessä
silmissään
vain täydellisen
sammunutta
valoa
loputon tila
täyttyy,
hävittää
ajan ja
paikan
minä
kuoleman
keskellä lojuva
tyhjyys
nuppineulan pään
kokoinen siemen
kätkettynä
pienen pieneen
sydämeen
siinä se
istuu yöpaidassaan
ja soittaa
kitaraa
ja siinä
soitossa
syntyi
maailman
tiineys
jokainen
nuotti sekoittui
intohimoon,
vastaniitetyn
heinän tenhoon
miten ne
tunneaistimukset
osaavatkin
pakkautua
ihon pintaa
miten kaikki
kauniit asiat
jumalasta,
elämästä
rakkaudesta
osaavatkin
muuttua
päämääräksi
rattaan pysähtyä
ja tuntua
enteelliselle
jokaisessa
laulussa oli
ankkuri
jokaisessa
sanassa oli
lonkero,
joka osasi
asettua
niissä kivikautisissa
symboleissa
oli kosketus
se joka tulee
pään sisään ja
iskee kipinä
sytyttää
kehomme liekkiin
nostaa esiripun
ilmaisuvoiman
luonnollisuudessa
asettaen ihmisen,
sydämen
näyttämölle
miten se
kääntyili aina
kohti
aurinkoon
joi valoa
ja
loimusi
elinvoimaa
uskoen ihmiseen,
hyväntahtoiseen
valtamereen
ihmiseen,
jossa kaksi
kitaraa soi,
pyörittäen sävelmää
ei yhtään kyyneltä
yhtään kärsimyksen
yläpuolella olevaa
naurua
ja kaikkia
sattuu
kaikkia koskettaa
ihon alle,
päälle
tietää mitä
se
vapaus tarkoittaa
päästä lähemmäs
itseä,
sinua
olemuksen
rajattomuutta
meitä
sitä mitä
olemme yrittäneet
tukahduttaa,
mutta se
se saakin meidät
astumaan
rajan yli
tunne kuin
joku
pitäisi asetta
selkää
vasten
ja pyytäisi
painamatta
liipaisinta
haluaisi rakastaa,
asettaa egonsa
maailmaan, jossa
se kuvittelee
elävänsä
uinua unen
selässä
todellisuuteen
kaikessa
on hetkellistä
taittumaa
yhtäläisyyden
periaatetta
tuntea rohkeutta,
sääliä,
intohimoa
henkilökohtaisesta
kokemuksesta
syntyviä aistimuksia
ja ne on
hyväksyttävä,
ymmärrettävä
elämän älykkyys
vaikka se
näyttääkin
niin kiireiseltä
synnyttää ensin
minuus,
sinuus ja
versoa
rakkaus
haaveuni
sielunvaelluksen
merkityksessä
ajatuksen ja
teon olla yhtä
kysymällä
itseltään
onnellisuudesta
siitä mikä
voi viedä järjen
aamun sarastuksen
nyyhkäisy,
mielikuvituksellinen
pari käveli
ulos itsestään
yli muotoutumattoman
rajan,
tuntea niin
suurta halua, että
sen on pakko muuttua
todellisuudeksi
tuntemattoman
lähteen rakkaudelta
miehessä, joka
oli rakastanut
itseään
Selite:
Kuka hylkäsi kenet ja onko se nyt sitten kenen osalta täytetty???? Aika näyttää sen minkä se on aina halunnut näyttää; rahaa, rakkautta tai muuta parantavaa voimaa. Varjojen hiipiä yli lattian, palavan pensaan riisua kenkänsä vain yhden hopearahan tähden, vain voidaksemme kurkottaa tähtiin. Nähdäksemme, tunteaksemme enemmän kuin elävältä haudatut voivat koskaan tuntea. Tahallisesti tai tahtomattaan erossa toisistaan, kasvot unohdetun. Kuinka varmoja me osaamme ollakaan????????
https://www.youtube.com/watch?v=wHoGzCnlP30
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pohtiva, herkkä, kipuilevakin ja kaipaava... monipuolinen, hyvä runo.
Kertoja kaikin puolin asioita perusteellisesti pohtien karsoen.
Kiitos!
Sivut