Olen käynyt
tällä ovella
aiemminkin
kirjoittanut
päiväkirjaa
elämäni
sirpaleista
turhautumisesta,
itserakkaudesta
vain häpeä
ja syyllisyyden
tunne harteillani
ei silloin
osaa kirjoittaa
rakkaudesta
kun kaikki
tärkeät asiat
oli siirretty
syrjään
silmiin
heijastuu
vain
matkojen
väliaikoja
ihmisen
persoonia
puoleensa vetävänä
fyysisyytenä
tahattomia
illuusioita
rakentaen ansoja
lukkoja,
jotka kiihkossaan
sokaisevat
mutta eivät
avaudu
todelliseen
elämään
rakkaudelle
astuttaa
avoimuus
synnyttää
tyhjästä
kaikkeus ja
kaiken
epätodellisuudesta
todellisuus
nähdä ruumista
enemmän
silmiin
ajatukseen
sytyttää älyllinen
himo
vaikuttimet
siteiden
kestävyyteen
jotta
ovi olisi
pintaa enemmän,
lukko
tehdä
valveillaolosta
herätys
olemalla enemmän
kuin vuokralainen,
joka vain
pesemällä
kätensä
maksaa laskunsa
miksi
meillä
on haluja
himojen
merkityksiä,
jotka ovat
joskus
rakkauttakin
enemmän
erilaisia
tapoja yrittää
ymmärtää
huomista
ettei kaikki
olisi ohi
hetkessä
ilman päätä
tai häntää
ilman tuulen
vireenkään
merkitystä
mielikuvituksemme
on aina rohkea
se ei
pyhitä
neitsyyttään
jumalan tai
kenenkään
tahtoon
se tahtoo ja
kertoo
itsestään,
jotta mitään
ei tapahtuisi
ja tapahtuisi
kaikki
me syömme
kuten elämme
onnellisuuteen,
nälkään tai
onnettomuuteen
ja kun se
kutitus
alkaa
ei sitä
pysty vastustamaan
me juovumme
ja katsoessamme
peiliin
emme näe
kuvaamme
vaan
näemme rumuuden
kaiken
juurettomuuden
kaatavan
milloin minkäkin
hyveellisyyden,
moraalisen
vain sen
kutituksen
takia, joka
tekee
isänmaan
väärille perustuksille
otamme
rooleja,
jotka eivät
istu
näyttelemme
kun pitäisi
elää
kaunopuheisuutemme
tarttuu ja
synnyttää
liikkeen,
tehden meistä
kiiltokuvamaisia
perfektionisteja,
jotka tyydyttämällä
yrittävät
saada yhteyden
synnyttää
tyhjyyttä,
joka muistuttaa
jälkikäteen kuolemalta
ovelta,
jota ei
edes
pysty avaamaan
miten ihminen
osaa selittää
ihastuksen,
mielenkiinnon
ja läheisyyden
muuttumisen
kylmyyteen
välinpitämättömyyteen,
jopa kovuuteen
miten
onnellisuudelta
näyttävä
tuntuukin ajassa
onnettomalta
sysäten onnettomuuden
ympäristöön ja
kulovalkean tavoin
kärsimys on
elämä
eihän meistä
jumalia
ole tarkoitus tulla,
heidän kuviaa
tai lukea kuvia
eroottisista julkaisuista
kuinka elämää
jatketaan
kuinka
seksuaalisuus
saadaan
mehustettua erilaisilla
asennoilla
filmi pyörii
kiimaisissa
silmissä
ja jokainen
kohtaus
täytyisi pysäyttää
stillkuvaan
nuolla sitä,
ottaa se
kuten elämässä
kommunikoidaan
tekemällä
asioita luulon
ja arvauksen varassa
kukaan ei
kysy
kukaan ei keskustele
me katsomme
rakkaitamme
vierain silmin
katsomme
takapuolta levällään
vain yhtä
halua yhtä
totuutta noudattaen
pingoitamme
jousemme,
ammumme,
laukeamme ja
sitten ei
ole mitään hyvää
kipua ja
tuskaa
eikä kukaan
muka
huomaa
leikittelemällä
huomiollaan ja
peitellen
sensuaalisuuttaan
kontrolloidulla
”hienohelmaisuudellaan”
lahja hevosen
suussa
ei maistu
koskaan kauralta
kuinka tunteet ja
elämä
laskelmoidaan
arvioidaan ja ostetaan
kuten tavara
saa uuden kodin
mitä ihmeen
sankareita
meidän pitää
olla
pyhittämällä
elämä
tuhoisuuteen,
joka sekin
tule epäonnistumaan
ja silti me
astumme
hengittämättä
kuilun
reunaa
ja putoamme kuitenkin
tietoisuus ja
hyödyttömyys samassa
kuoressa
teemme työtä,
istumme ruokapöydässä,
rakastelemme
koska kello käskee
niin tekemään
hamuamme varallisuutta,
haluamme toisen
omaa,
vaikkemme osaa
tyydyttää persettämme
edes maksullisella,
haluttomalla
kyvyllä hallita
ja heittää pois
merkityksiä,
niitä meidän
pitäisi tutkia
kaikki tapahtuu minussa,
jokainen päätös,
teko
orgasmi polttaa
siteensä
tai sitoo vyyhdin
vieriä haavetta
kohti
kohti rauhaa
mitä koti
merkitsee
mitä se tarkoittaa,
kun pitää
kiinni arvoistaan
antaa elämän
tuoksua sieraimissaan,
kuulemalla
askeleensa
äänet
kurkistaa
oven lukon
tirkistysreikään
polkuihin, jotka
eivät koskaan
synny itsestään
luonnollisuus, joka
kukan tavoin
kääntyy aina kohti
aurinkoa
kimppuun rakkautta,
joka jokaisena
päivänä muistuttaa
kuvastuvien piirteiden
pirstaloitumisen
mekaanisuudesta
yhtä paljon kuin
mielihyvää ja tyydytystä
ruumiillisten asioiden
maustaa auringon
kiertokulku
ikävöidä noita
kauniita päiviä,
ruohon vihreyttä
tai lumisen
harjanteiden kykyä
loihtia elämää
olen monesti
miettinyt
mitä
se aarre
voisi tarkoittaa
kaivaa kultaa,
rauhaa
sisuksistaan
merkityksen
luottamukselle,
kun
luottaa itseensä
ja elämään
niin se kasvaa
ja kasvattaa
elävän olennon
viiruja silmuihin,
vihreyttä
naarmujen
taivaalliseen ihoon
itsekkyyden, joka
on valeltu
makeudella,
auringolla, joka
vapaudessaan
on valaistunut
valolla ja
tuottaa lämpönsä
inhimillisyyteen
katonharja,
luoja
miten olin
toivonut näkeväni
tuo tutun
taivaanrannan
sitä
ovea, jonka
takana asutaan
omana itsenä
osana ihmisyyttä
kuinka se
syyllisyys vapautuu
säälistä
vapauttaen
rakkautensa
kunnioittaakseen itseään
ja elämää
tätä ainoaa,
jota kuljemme
omantunnon tapaa
ymmärtää
totuutta
intohimoihin
alistuminen ja
kokematta jättäminen
koska ne
voi kokea
rakkaansa kanssa
muita syitähän
ei ole korjata
omaa totuutta
muiden totuuksilla
ja keksiä
syitä,
säästää avaimia
kauneimmalleen
oudon uskomatonta,
naurettavaa
ymmärtää
tajunnan luonne
yhteys todellisuuteen
avaamalla
oven menettäisin
illuusioni
esteeni rakastaa
rakkaudesta
avaimet
viettelevyydelle
tai
valhe,
joka
on helpompi tyydyttää
helpompi samaistua
kuin yrittää
ymmärtää
todellista syytä
lukkojen aukeamattomuuteen
menettämättä
illuusionsa painoa
todellista lujuuttaan
rakkaudesta
tällä ovella
aiemminkin
kirjoittanut
päiväkirjaa
elämäni
sirpaleista
turhautumisesta,
itserakkaudesta
vain häpeä
ja syyllisyyden
tunne harteillani
ei silloin
osaa kirjoittaa
rakkaudesta
kun kaikki
tärkeät asiat
oli siirretty
syrjään
silmiin
heijastuu
vain
matkojen
väliaikoja
ihmisen
persoonia
puoleensa vetävänä
fyysisyytenä
tahattomia
illuusioita
rakentaen ansoja
lukkoja,
jotka kiihkossaan
sokaisevat
mutta eivät
avaudu
todelliseen
elämään
rakkaudelle
astuttaa
avoimuus
synnyttää
tyhjästä
kaikkeus ja
kaiken
epätodellisuudesta
todellisuus
nähdä ruumista
enemmän
silmiin
ajatukseen
sytyttää älyllinen
himo
vaikuttimet
siteiden
kestävyyteen
jotta
ovi olisi
pintaa enemmän,
lukko
tehdä
valveillaolosta
herätys
olemalla enemmän
kuin vuokralainen,
joka vain
pesemällä
kätensä
maksaa laskunsa
miksi
meillä
on haluja
himojen
merkityksiä,
jotka ovat
joskus
rakkauttakin
enemmän
erilaisia
tapoja yrittää
ymmärtää
huomista
ettei kaikki
olisi ohi
hetkessä
ilman päätä
tai häntää
ilman tuulen
vireenkään
merkitystä
mielikuvituksemme
on aina rohkea
se ei
pyhitä
neitsyyttään
jumalan tai
kenenkään
tahtoon
se tahtoo ja
kertoo
itsestään,
jotta mitään
ei tapahtuisi
ja tapahtuisi
kaikki
me syömme
kuten elämme
onnellisuuteen,
nälkään tai
onnettomuuteen
ja kun se
kutitus
alkaa
ei sitä
pysty vastustamaan
me juovumme
ja katsoessamme
peiliin
emme näe
kuvaamme
vaan
näemme rumuuden
kaiken
juurettomuuden
kaatavan
milloin minkäkin
hyveellisyyden,
moraalisen
vain sen
kutituksen
takia, joka
tekee
isänmaan
väärille perustuksille
otamme
rooleja,
jotka eivät
istu
näyttelemme
kun pitäisi
elää
kaunopuheisuutemme
tarttuu ja
synnyttää
liikkeen,
tehden meistä
kiiltokuvamaisia
perfektionisteja,
jotka tyydyttämällä
yrittävät
saada yhteyden
synnyttää
tyhjyyttä,
joka muistuttaa
jälkikäteen kuolemalta
ovelta,
jota ei
edes
pysty avaamaan
miten ihminen
osaa selittää
ihastuksen,
mielenkiinnon
ja läheisyyden
muuttumisen
kylmyyteen
välinpitämättömyyteen,
jopa kovuuteen
miten
onnellisuudelta
näyttävä
tuntuukin ajassa
onnettomalta
sysäten onnettomuuden
ympäristöön ja
kulovalkean tavoin
kärsimys on
elämä
eihän meistä
jumalia
ole tarkoitus tulla,
heidän kuviaa
tai lukea kuvia
eroottisista julkaisuista
kuinka elämää
jatketaan
kuinka
seksuaalisuus
saadaan
mehustettua erilaisilla
asennoilla
filmi pyörii
kiimaisissa
silmissä
ja jokainen
kohtaus
täytyisi pysäyttää
stillkuvaan
nuolla sitä,
ottaa se
kuten elämässä
kommunikoidaan
tekemällä
asioita luulon
ja arvauksen varassa
kukaan ei
kysy
kukaan ei keskustele
me katsomme
rakkaitamme
vierain silmin
katsomme
takapuolta levällään
vain yhtä
halua yhtä
totuutta noudattaen
pingoitamme
jousemme,
ammumme,
laukeamme ja
sitten ei
ole mitään hyvää
kipua ja
tuskaa
eikä kukaan
muka
huomaa
leikittelemällä
huomiollaan ja
peitellen
sensuaalisuuttaan
kontrolloidulla
”hienohelmaisuudellaan”
lahja hevosen
suussa
ei maistu
koskaan kauralta
kuinka tunteet ja
elämä
laskelmoidaan
arvioidaan ja ostetaan
kuten tavara
saa uuden kodin
mitä ihmeen
sankareita
meidän pitää
olla
pyhittämällä
elämä
tuhoisuuteen,
joka sekin
tule epäonnistumaan
ja silti me
astumme
hengittämättä
kuilun
reunaa
ja putoamme kuitenkin
tietoisuus ja
hyödyttömyys samassa
kuoressa
teemme työtä,
istumme ruokapöydässä,
rakastelemme
koska kello käskee
niin tekemään
hamuamme varallisuutta,
haluamme toisen
omaa,
vaikkemme osaa
tyydyttää persettämme
edes maksullisella,
haluttomalla
kyvyllä hallita
ja heittää pois
merkityksiä,
niitä meidän
pitäisi tutkia
kaikki tapahtuu minussa,
jokainen päätös,
teko
orgasmi polttaa
siteensä
tai sitoo vyyhdin
vieriä haavetta
kohti
kohti rauhaa
mitä koti
merkitsee
mitä se tarkoittaa,
kun pitää
kiinni arvoistaan
antaa elämän
tuoksua sieraimissaan,
kuulemalla
askeleensa
äänet
kurkistaa
oven lukon
tirkistysreikään
polkuihin, jotka
eivät koskaan
synny itsestään
luonnollisuus, joka
kukan tavoin
kääntyy aina kohti
aurinkoa
kimppuun rakkautta,
joka jokaisena
päivänä muistuttaa
kuvastuvien piirteiden
pirstaloitumisen
mekaanisuudesta
yhtä paljon kuin
mielihyvää ja tyydytystä
ruumiillisten asioiden
maustaa auringon
kiertokulku
ikävöidä noita
kauniita päiviä,
ruohon vihreyttä
tai lumisen
harjanteiden kykyä
loihtia elämää
olen monesti
miettinyt
mitä
se aarre
voisi tarkoittaa
kaivaa kultaa,
rauhaa
sisuksistaan
merkityksen
luottamukselle,
kun
luottaa itseensä
ja elämään
niin se kasvaa
ja kasvattaa
elävän olennon
viiruja silmuihin,
vihreyttä
naarmujen
taivaalliseen ihoon
itsekkyyden, joka
on valeltu
makeudella,
auringolla, joka
vapaudessaan
on valaistunut
valolla ja
tuottaa lämpönsä
inhimillisyyteen
katonharja,
luoja
miten olin
toivonut näkeväni
tuo tutun
taivaanrannan
sitä
ovea, jonka
takana asutaan
omana itsenä
osana ihmisyyttä
kuinka se
syyllisyys vapautuu
säälistä
vapauttaen
rakkautensa
kunnioittaakseen itseään
ja elämää
tätä ainoaa,
jota kuljemme
omantunnon tapaa
ymmärtää
totuutta
intohimoihin
alistuminen ja
kokematta jättäminen
koska ne
voi kokea
rakkaansa kanssa
muita syitähän
ei ole korjata
omaa totuutta
muiden totuuksilla
ja keksiä
syitä,
säästää avaimia
kauneimmalleen
oudon uskomatonta,
naurettavaa
ymmärtää
tajunnan luonne
yhteys todellisuuteen
avaamalla
oven menettäisin
illuusioni
esteeni rakastaa
rakkaudesta
avaimet
viettelevyydelle
tai
valhe,
joka
on helpompi tyydyttää
helpompi samaistua
kuin yrittää
ymmärtää
todellista syytä
lukkojen aukeamattomuuteen
menettämättä
illuusionsa painoa
todellista lujuuttaan
rakkaudesta
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=2pP-yv63nE4
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimakas runo, hyvin kirjoitettukin, kaikesta huolimatta.
Sivut