Maailma katoaa
niin helposti
jälkiään
jättämättä
unet ja
tähdet
sekoittuvat
ilmaa kevyempiin
humoristisiin
ääniin
tai
taiteen tarinaan
mahdollisuudesta
vaikuttaa
maankaistaleen
painoon
plänttiin,
jolla asumme
ja astumme
rakkauden tulla
ruoskana,
korventaa
kylkemme ja
sivumme
vääntäen esiin
kyyneleen,
huokauksen,
joka asettuu
sanaan
sanan olla
miekkaa
vahvempi,
maailman
musertavaa
painoakin rikkaampi
katso taivasta
ja katso
sieluasi
niin se
näyttää
persoonallisuutesi
ihmeen
kaikkia niitä
palasia,
joista
sydämesi rauha
rakentuu
eikä niitä
mikään
jumala luoma
sattuma
tai tahaton
tahallisuus
pysty hävittämään
välinpitämättömyyden
kuoren takana
on aina railo
märkivä huoli,
joka ei koskaan
kysy eikä
parannu,
jos ei
kukaan laita
elämänlankaa
rakkautta sen
sisuksiin
hedelmättömään
siemeneen ja
niin se
kiemurtelee
hiessään
pilven rakojen
läpi päästämässä
vaaleanpunaisessa
valossa
miten siinä
taistelutahto
kasvaa,
kouristaa vartalonsa
ja silloin tarvitaan
niitä
sanoja
sanoja, jotka
nousevat
rohkeudesta
sielun pohjalta
valaisemaan
varjoa,
jonka
sydänparka
taistelussaan
jättää
innostuksen hetken
on laulettava
laulunsa
kipinöivien sanojen
singota
surun levitä
ulospäin
kohti
kaukaisinta
avaruutta
tuli hetken
hiljaisuus,
sanat olivat
luoneet
yön
jännityksen odottaa
aamun sarastusta
nähdäkseen
sydämen pyörinnän
lopputuloksen
en edes
halua enää
muistaa
epäjumalien tuottamia
kyyneliä
kohdun ovea,
joka on aina auki
lähetyssaarnaajalle
sille saastalle
mikä levittää
siipensä
vain ollakseen
himossaan
valmis palvomaan
valmis avaamaan
hautansa
oven ja
huomaa
tekojen onttouden
polttaneen pohjan
pois hengeltä
jota oli suudellut
ja kumartanut
jokainen ihon
poimu,
lihaksen säie
huomaa ristiriidan
mutta se
pyörä
on käännettävä
koko
maailmanpyörä
on laitettava
uuteen aikaan,
jossa sykkii
elämän todellisen
voiman symboliikka
ei inhimillisyys
voi koskaan
olla korkein
päämäärä
sillähän on
aina kädet
täynnä tyhjää,
tavoitellessaan
tavoittamatonta
kurkottaessaan
jonkun toisen
puoleista
eikä
usko itseensä
ikuisesti
saavuttamattomaan
sellainen siitä
inhimillisyydestä
kuitenkin aina
lopuksi tulee
Part II
Nyt on
kuljettava koko
asteikon
läpi, pohjalta
taivaaseen
valaistava pimeys
ja kaiken
peittävä syvyys
maailmani
tulvii
läpi inhimillisyyden
irrottaen koukutukset
yksinäisyyden
pesästään,
jotta meistä
ei tulisi
koskaan hulluja
kuivattaa
hehkeää
elämää kuivuuteen
mutta siihen
elämän
virtaan täytyy
kaataa
näköaloja,
rauhaa
viisautta
jotta voisimme
purjehtia
kohti sisältörikkaampaa
horisonttia
loputhan ovat
aina pahasta,
tarvitaan aikaa
uutta tulemista,
jotta se
virta ylettäisi
nykyhetkeen
rakkauteen,
joka sulattaisi
suuremman kuvan
antaisi
tunteen
selkärankaan,
kylmät ja
kuumat
väreet
sielun lentää
miten sivistys
meissä
voikaan olla
tyhjä
kuin
rahapussi
työ, josta
ei saa palkkaa
ja silti
kuume ja
käyminen tuntuu
tuntuu olevan
päivän sana
sellainenhan
hajoaa
tyhjyyteen
ei kiinnity
tai luo viiniä
ja
leipää ravita
sieluparkojamme
meidän on
nähtävä
painajaisunemme,
jotta osaisimme
kuolettaa sen
kuun hopeoida
kaikki turhuus
ja kullata
yksi ainoa
pieni pisara rohkeutta
vapauden tuntu,
onnellisuus
oman taivaan alla
kaikki tuntuu
niin hyvältä
että vanha
ystävä ikäväkin
ilmestyy
ja kiinnittää
katseensa
tunteeseen
valojuovien
nousta
kylkiluiden
väliin ja
se rauha
alkaa laskeutua
ja kun tajuaa
tai tuntee
sen näkemänsä
merkityksen
laskeutuu
RAKKAUS
“Never cared for what they say
Never cared for games they play
Never cared for what they do
Never cared for what they know
And I know
So close no matter how far
Couldn't be much more from the heart
Forever trusting who we are
No nothing else matters”
niin helposti
jälkiään
jättämättä
unet ja
tähdet
sekoittuvat
ilmaa kevyempiin
humoristisiin
ääniin
tai
taiteen tarinaan
mahdollisuudesta
vaikuttaa
maankaistaleen
painoon
plänttiin,
jolla asumme
ja astumme
rakkauden tulla
ruoskana,
korventaa
kylkemme ja
sivumme
vääntäen esiin
kyyneleen,
huokauksen,
joka asettuu
sanaan
sanan olla
miekkaa
vahvempi,
maailman
musertavaa
painoakin rikkaampi
katso taivasta
ja katso
sieluasi
niin se
näyttää
persoonallisuutesi
ihmeen
kaikkia niitä
palasia,
joista
sydämesi rauha
rakentuu
eikä niitä
mikään
jumala luoma
sattuma
tai tahaton
tahallisuus
pysty hävittämään
välinpitämättömyyden
kuoren takana
on aina railo
märkivä huoli,
joka ei koskaan
kysy eikä
parannu,
jos ei
kukaan laita
elämänlankaa
rakkautta sen
sisuksiin
hedelmättömään
siemeneen ja
niin se
kiemurtelee
hiessään
pilven rakojen
läpi päästämässä
vaaleanpunaisessa
valossa
miten siinä
taistelutahto
kasvaa,
kouristaa vartalonsa
ja silloin tarvitaan
niitä
sanoja
sanoja, jotka
nousevat
rohkeudesta
sielun pohjalta
valaisemaan
varjoa,
jonka
sydänparka
taistelussaan
jättää
innostuksen hetken
on laulettava
laulunsa
kipinöivien sanojen
singota
surun levitä
ulospäin
kohti
kaukaisinta
avaruutta
tuli hetken
hiljaisuus,
sanat olivat
luoneet
yön
jännityksen odottaa
aamun sarastusta
nähdäkseen
sydämen pyörinnän
lopputuloksen
en edes
halua enää
muistaa
epäjumalien tuottamia
kyyneliä
kohdun ovea,
joka on aina auki
lähetyssaarnaajalle
sille saastalle
mikä levittää
siipensä
vain ollakseen
himossaan
valmis palvomaan
valmis avaamaan
hautansa
oven ja
huomaa
tekojen onttouden
polttaneen pohjan
pois hengeltä
jota oli suudellut
ja kumartanut
jokainen ihon
poimu,
lihaksen säie
huomaa ristiriidan
mutta se
pyörä
on käännettävä
koko
maailmanpyörä
on laitettava
uuteen aikaan,
jossa sykkii
elämän todellisen
voiman symboliikka
ei inhimillisyys
voi koskaan
olla korkein
päämäärä
sillähän on
aina kädet
täynnä tyhjää,
tavoitellessaan
tavoittamatonta
kurkottaessaan
jonkun toisen
puoleista
eikä
usko itseensä
ikuisesti
saavuttamattomaan
sellainen siitä
inhimillisyydestä
kuitenkin aina
lopuksi tulee
Part II
Nyt on
kuljettava koko
asteikon
läpi, pohjalta
taivaaseen
valaistava pimeys
ja kaiken
peittävä syvyys
maailmani
tulvii
läpi inhimillisyyden
irrottaen koukutukset
yksinäisyyden
pesästään,
jotta meistä
ei tulisi
koskaan hulluja
kuivattaa
hehkeää
elämää kuivuuteen
mutta siihen
elämän
virtaan täytyy
kaataa
näköaloja,
rauhaa
viisautta
jotta voisimme
purjehtia
kohti sisältörikkaampaa
horisonttia
loputhan ovat
aina pahasta,
tarvitaan aikaa
uutta tulemista,
jotta se
virta ylettäisi
nykyhetkeen
rakkauteen,
joka sulattaisi
suuremman kuvan
antaisi
tunteen
selkärankaan,
kylmät ja
kuumat
väreet
sielun lentää
miten sivistys
meissä
voikaan olla
tyhjä
kuin
rahapussi
työ, josta
ei saa palkkaa
ja silti
kuume ja
käyminen tuntuu
tuntuu olevan
päivän sana
sellainenhan
hajoaa
tyhjyyteen
ei kiinnity
tai luo viiniä
ja
leipää ravita
sieluparkojamme
meidän on
nähtävä
painajaisunemme,
jotta osaisimme
kuolettaa sen
kuun hopeoida
kaikki turhuus
ja kullata
yksi ainoa
pieni pisara rohkeutta
vapauden tuntu,
onnellisuus
oman taivaan alla
kaikki tuntuu
niin hyvältä
että vanha
ystävä ikäväkin
ilmestyy
ja kiinnittää
katseensa
tunteeseen
valojuovien
nousta
kylkiluiden
väliin ja
se rauha
alkaa laskeutua
ja kun tajuaa
tai tuntee
sen näkemänsä
merkityksen
laskeutuu
RAKKAUS
“Never cared for what they say
Never cared for games they play
Never cared for what they do
Never cared for what they know
And I know
So close no matter how far
Couldn't be much more from the heart
Forever trusting who we are
No nothing else matters”
Selite:
Nytten on taas niin, että asetan itseni jääkiekkotermein toviksi jäähylle ja sen pituus riippuu enenemän siitä kuin se koskaan osaa roikkuakaan. Muistekeehan hiihellä, luistella ja ottee talviaurinkoo ;)
https://www.youtube.com/watch?v=ubtER-ECMwg
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jäähyt on tylsiä, eikä niihin vapaaehtoisesti ainakaan kannata suostua ;)
Sivut