Tänään
tässä pysähtyneessä hetkessä
mietin elämää
kuihtuneen viikon
kuluneet lauseet
ja ne kukatkin,
joilla oli tapana
kaunistua oikeassa
valaistuksessa
asennossa, jossa
valon pärskeet
saavat silmän
ihastumisen partaalle
aivan kuin
olisin vajonnut
kerroksiin,
syvälle omaan
elämääni katselemaan
ihastuksen voimaa
tapaa, jolla
uskollisuus kumartaa
rakkautta kiitollisuudellaan
ja ei anna
himonsa polttaa reikää
idyllinsä nahkaan
verhoon, joka
tietää tiensä
toisen puolen
erottavan
syvän kiintymyksen
ja vapauden
uskottomuudestaan
-
mitä on uskottomuus,
jos on jo onnellinen
miksi päässä
liehuva liina
tai mekko
pyörii jonkun
päällä niin että
elämä sanan mukaisesti
saa ilman väreilemään
miten ihmisen
mieli muovautuu
ja muuttuu alkaen
mielessään
tekemään ehdotuksia
ahmimaan aisteillaan
romanttisen
hetken luomaa aavetta
nähden jotain
mitä kukaan muu
ei saa filmilleen rekisteröityä
sitä hetkeä,
joka rummuttaa ohimollaan
piirtäen kuvia sydämiin
sävelmiin, jotka siinä tuskassa
muistuttavat vakaan ja täydellisen
kiintymyksen olemassaolosta
ja samalla kiihottivat kuuntelemaan
väreilystä sikiävää lämpöä
kelluvan udun värittää
todellisuuttaan sadulla, johon
hänen olisi saatava
lusikkansa upotettua
-
kukaan ei
välttämättä huomaa toista
kukaan ei kuuntele
ohittaa vaan ohituskaistaa
kunnes jokin asia
ottaa kiinnostuksensa
huoliteltu ulkonäkö,
asu tai asuttomuus,
älykkyys tai
muuten vaan erottuva
ominaisuus
alkoholi on varma
konsti poistaa
estot,
vapauden symboli
kontrolli tupestaan
ihmisessä asuva
pyhyys sulaa niin helposti
ja liukastaa askeleensa,
polttaen sädekehänsä
tihkuun, joka
palaa silmissään
ja toivoen kohtalon
puuttuvan peliin,
kohtalon joka
toivoo näkevänsä
ihastuksensa uudelleen
kohtalon, jolla
ei ole oikeutta pettää,
muuttaa huimausta
valoisuuden ja hämärän
luomaa kuvaa
näkemässään taivaassa
-
ihminen tulee
haaveissaan rohkeammaksi,
huomatessaan ihastuksensa
resonoivan
alkuun pelkkä
tervehdys,
hymy suun pielessä
keskustelut, joissa
sanojen pääpaino
muuttaa säästä
intiimimpään asuun
sitten jo
paidan kosketus
ihoon saa
untuvan pehmeyttä
kuvaavan muodon
tässä vaiheessa
voisi vielä perääntyä,
ilman tilinteon tuskaa
ilman kahta erilaista maailmaa
ilman pelkoa ja loputonta kaipausta
johonkin, joka onkin
hetkessä elävä todellisuus
todellisuus, joka elää
salattua elämää
jotain minkä ajatus haluaa
jotain minkä tietää
muuttavan kaiken, jos
rajan siirtää kysymättä lupaa
luottamuksen rikkoo haaveillaan,
repii elämänsä
repiessään kuvansa juuriltaan
tunteakseen ihastuksen voiman
-
tällaisessa hetkessä
rakkaus on melko yliarvostettu hyve,
anteeksianto
merkityksettömyyden lattiamatto
häpeämättömyyden nostaa
päätään,
kiiman karkottaa hienotunteisen
syleilyn voiman
silmien sumeus ihmisessä
tuntuu siltä
kuin nesteet olisivat menneet
silmiin, mutta
eivät osaa tyydyttyä
tai saa hullaantunutta ihmistä
ymmärtämään
ihastuksen voiman kestoaikaa
miten kiihokkeilla
pinnoitettu elämä
myöhemmin
pykältyy ja hajoaa
päästäessään alkuperäisen kauneuden
jälleen esiin ja
huomaa tulleensa
petetyksi
ihminenhän on
omien virheidensä summa,
tahmeiden punaisten
suudelmiensa vanki
uskottomuus on kuin
ihastus tarttuessaan
ensin vain ajatukseen
mutta opittuaan uuden
kielen saattaa
ollakin mahdotonta
taivuttaa kahta eri maailmaa
sitä joka on
ja
sitä mikä ei koskaan enää palaa
-
valo heijastuu aallosta
samoin
kuin ihastus silmistä
mutta mitä se
ihmisen kosketus merkitsee
mitä se sielusta
ilmaa tuoksuttava todellisuus
kertoo meistä
mitä se kauneus silmässä
oikein tarkoittaa
kuiskaus korvaan
rakastan, silloin
kun tietää sen synnyn,
historian eikä pelkkää
sielussa kiihottunutta haituvaa
olisiko siinä
liittonsa saatana vasemmalla puolella
ja ihastuksen paratiisi oikealla
vai kaksi saatanaa helvetissä
vai vain yksi ainoa saatana mieltymys helvettinsä tulessa
-
ihminen osaa jakaa elämänsä
salaperäinen ja intohimoinen
pääosanesittäjä
kaksi tulta välissään
molemmissa on
oma väristyksensä,
toinen potkii tasaisesti,
toinen sykkii valtimolla
ihminen tarvitsee
kauneudentajunsa
ymmärryksekseen,
eikä se tarkoita kauneutta
vaan sielunsa ymmärrystä,
joka osaa puhua sydämellään
miettien
aikooko siis siirtää sitä
punaisena hehkuvaa verhoa
vai tyytyä valoon kehyksissään
-
intohimonsa ja mielihalunsa
taiteeseen,
musiikkiin, vauhtiin
ja
voimaan vapautui
monisyisempien aistien maailmaan
kaiken esteettisyyden
peittää moraalinsa
hajuvedellään
aivan kuin
syvällisyys, puhtaus
ja onnellisuus liukenisivat
putoaviin
nuoruutta palvoviin
sukkanauhoihin
tai
jokin tuntematon veisi
häntä kauemmas
kaunein ajatus
maailmassa suojaisi
sieluani sokeuden pimeydeltä
kaunein ajatus osaisi
heijastua ihastukseni silmistä,
sanoa ne sanat
jotka ihmisen viehätys
haluaa kuulla avatakseen lippaansa
-
tunnen miten se
kiihko polttaa sydän alaa,
jokin joka on sitä
aiempaa valoa
rauhaa ja selkeyttä
kirkkaampi
onnellisuudessaan erilaisia,
läpinäkyvyyden kuutamon tapaan
kylpien mielikuvissaan
täynnä esteettisiä tunneliikahduksia
ihastuminen on voittanut
painovoimansa, miten se
ylpeili tahdonvoimallaan
nähden elämänsä
kulkevan edellään, ja
miten ne kaikki pienet osat
sirottuvat hänen ympärilleen
-
mutta koska tämä
aika ei ole todellisuus,
vaan pelkkä ajatuksellinen
lyhyt ulottuvuus ihmisen sieluun
hyväillessäni tätä hetkeä,
sen tuottamaa ilonhuutoa
aisteilleni
voin pysäyttää ihastumiseni
peruuttaa takaisinpäin
uskollisuuteen vannovaan
ajanmittaukseen,
joka risteilee sykkien sydämessäni
äärettömän ihastumiseni
muuttua takaisin äärelliseksi
oikeaksi tuntemani rakkauden ääreen
tässä pysähtyneessä hetkessä
mietin elämää
kuihtuneen viikon
kuluneet lauseet
ja ne kukatkin,
joilla oli tapana
kaunistua oikeassa
valaistuksessa
asennossa, jossa
valon pärskeet
saavat silmän
ihastumisen partaalle
aivan kuin
olisin vajonnut
kerroksiin,
syvälle omaan
elämääni katselemaan
ihastuksen voimaa
tapaa, jolla
uskollisuus kumartaa
rakkautta kiitollisuudellaan
ja ei anna
himonsa polttaa reikää
idyllinsä nahkaan
verhoon, joka
tietää tiensä
toisen puolen
erottavan
syvän kiintymyksen
ja vapauden
uskottomuudestaan
-
mitä on uskottomuus,
jos on jo onnellinen
miksi päässä
liehuva liina
tai mekko
pyörii jonkun
päällä niin että
elämä sanan mukaisesti
saa ilman väreilemään
miten ihmisen
mieli muovautuu
ja muuttuu alkaen
mielessään
tekemään ehdotuksia
ahmimaan aisteillaan
romanttisen
hetken luomaa aavetta
nähden jotain
mitä kukaan muu
ei saa filmilleen rekisteröityä
sitä hetkeä,
joka rummuttaa ohimollaan
piirtäen kuvia sydämiin
sävelmiin, jotka siinä tuskassa
muistuttavat vakaan ja täydellisen
kiintymyksen olemassaolosta
ja samalla kiihottivat kuuntelemaan
väreilystä sikiävää lämpöä
kelluvan udun värittää
todellisuuttaan sadulla, johon
hänen olisi saatava
lusikkansa upotettua
-
kukaan ei
välttämättä huomaa toista
kukaan ei kuuntele
ohittaa vaan ohituskaistaa
kunnes jokin asia
ottaa kiinnostuksensa
huoliteltu ulkonäkö,
asu tai asuttomuus,
älykkyys tai
muuten vaan erottuva
ominaisuus
alkoholi on varma
konsti poistaa
estot,
vapauden symboli
kontrolli tupestaan
ihmisessä asuva
pyhyys sulaa niin helposti
ja liukastaa askeleensa,
polttaen sädekehänsä
tihkuun, joka
palaa silmissään
ja toivoen kohtalon
puuttuvan peliin,
kohtalon joka
toivoo näkevänsä
ihastuksensa uudelleen
kohtalon, jolla
ei ole oikeutta pettää,
muuttaa huimausta
valoisuuden ja hämärän
luomaa kuvaa
näkemässään taivaassa
-
ihminen tulee
haaveissaan rohkeammaksi,
huomatessaan ihastuksensa
resonoivan
alkuun pelkkä
tervehdys,
hymy suun pielessä
keskustelut, joissa
sanojen pääpaino
muuttaa säästä
intiimimpään asuun
sitten jo
paidan kosketus
ihoon saa
untuvan pehmeyttä
kuvaavan muodon
tässä vaiheessa
voisi vielä perääntyä,
ilman tilinteon tuskaa
ilman kahta erilaista maailmaa
ilman pelkoa ja loputonta kaipausta
johonkin, joka onkin
hetkessä elävä todellisuus
todellisuus, joka elää
salattua elämää
jotain minkä ajatus haluaa
jotain minkä tietää
muuttavan kaiken, jos
rajan siirtää kysymättä lupaa
luottamuksen rikkoo haaveillaan,
repii elämänsä
repiessään kuvansa juuriltaan
tunteakseen ihastuksen voiman
-
tällaisessa hetkessä
rakkaus on melko yliarvostettu hyve,
anteeksianto
merkityksettömyyden lattiamatto
häpeämättömyyden nostaa
päätään,
kiiman karkottaa hienotunteisen
syleilyn voiman
silmien sumeus ihmisessä
tuntuu siltä
kuin nesteet olisivat menneet
silmiin, mutta
eivät osaa tyydyttyä
tai saa hullaantunutta ihmistä
ymmärtämään
ihastuksen voiman kestoaikaa
miten kiihokkeilla
pinnoitettu elämä
myöhemmin
pykältyy ja hajoaa
päästäessään alkuperäisen kauneuden
jälleen esiin ja
huomaa tulleensa
petetyksi
ihminenhän on
omien virheidensä summa,
tahmeiden punaisten
suudelmiensa vanki
uskottomuus on kuin
ihastus tarttuessaan
ensin vain ajatukseen
mutta opittuaan uuden
kielen saattaa
ollakin mahdotonta
taivuttaa kahta eri maailmaa
sitä joka on
ja
sitä mikä ei koskaan enää palaa
-
valo heijastuu aallosta
samoin
kuin ihastus silmistä
mutta mitä se
ihmisen kosketus merkitsee
mitä se sielusta
ilmaa tuoksuttava todellisuus
kertoo meistä
mitä se kauneus silmässä
oikein tarkoittaa
kuiskaus korvaan
rakastan, silloin
kun tietää sen synnyn,
historian eikä pelkkää
sielussa kiihottunutta haituvaa
olisiko siinä
liittonsa saatana vasemmalla puolella
ja ihastuksen paratiisi oikealla
vai kaksi saatanaa helvetissä
vai vain yksi ainoa saatana mieltymys helvettinsä tulessa
-
ihminen osaa jakaa elämänsä
salaperäinen ja intohimoinen
pääosanesittäjä
kaksi tulta välissään
molemmissa on
oma väristyksensä,
toinen potkii tasaisesti,
toinen sykkii valtimolla
ihminen tarvitsee
kauneudentajunsa
ymmärryksekseen,
eikä se tarkoita kauneutta
vaan sielunsa ymmärrystä,
joka osaa puhua sydämellään
miettien
aikooko siis siirtää sitä
punaisena hehkuvaa verhoa
vai tyytyä valoon kehyksissään
-
intohimonsa ja mielihalunsa
taiteeseen,
musiikkiin, vauhtiin
ja
voimaan vapautui
monisyisempien aistien maailmaan
kaiken esteettisyyden
peittää moraalinsa
hajuvedellään
aivan kuin
syvällisyys, puhtaus
ja onnellisuus liukenisivat
putoaviin
nuoruutta palvoviin
sukkanauhoihin
tai
jokin tuntematon veisi
häntä kauemmas
kaunein ajatus
maailmassa suojaisi
sieluani sokeuden pimeydeltä
kaunein ajatus osaisi
heijastua ihastukseni silmistä,
sanoa ne sanat
jotka ihmisen viehätys
haluaa kuulla avatakseen lippaansa
-
tunnen miten se
kiihko polttaa sydän alaa,
jokin joka on sitä
aiempaa valoa
rauhaa ja selkeyttä
kirkkaampi
onnellisuudessaan erilaisia,
läpinäkyvyyden kuutamon tapaan
kylpien mielikuvissaan
täynnä esteettisiä tunneliikahduksia
ihastuminen on voittanut
painovoimansa, miten se
ylpeili tahdonvoimallaan
nähden elämänsä
kulkevan edellään, ja
miten ne kaikki pienet osat
sirottuvat hänen ympärilleen
-
mutta koska tämä
aika ei ole todellisuus,
vaan pelkkä ajatuksellinen
lyhyt ulottuvuus ihmisen sieluun
hyväillessäni tätä hetkeä,
sen tuottamaa ilonhuutoa
aisteilleni
voin pysäyttää ihastumiseni
peruuttaa takaisinpäin
uskollisuuteen vannovaan
ajanmittaukseen,
joka risteilee sykkien sydämessäni
äärettömän ihastumiseni
muuttua takaisin äärelliseksi
oikeaksi tuntemani rakkauden ääreen
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=rp4UwPZfRis
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jopas,oon lähes sanaton..
Upeeta tekstiä kertakaikkiaan..
-sitä joka on ja sitä joka ei koskaan palaa?
-tämä on todellakin syvälle tajuntaan porautuvaa luettavaa, mutta ymmärtäessään sen syvyydet
-tuon ihmis-mielen kuin kaleidoskoopissaan
-on ihmeellistä ja originellia kuvausta ja luettavaa ja kuitenkin niin totta
-kysymys kuuluu silloin onko parempi naida vaiko palaa?
-niin monta valintaa elämässä, jos olet päättänyt viettää elämänsä avioliitossa tahikka luostarissa?
-kuka sitten sanoo mikä on oikein, siinä ihmis -sieluja on yhtä monta ja valintoja yhtä monta
-kun hän antaa silmiensä valon, ja tietää olevansa kuolevainen lihaa ja verta, osa perimää,
osa tunnetta, osa ympäristöään ..
-elämän tunnen pientareelle piirtyvän :Herra antoi herra otti kiitos Herran, perillä matkaa elämäni
ymmärrän, ihmisen on määrä päästä kotiin kerran(armoitetun suuren sanoittajan gospel kuluu tähän)
=Jaakko Löytty*
teksti avaa ajatuksille alkuja ja pakottaa keskittymään
vaikka kielikuviin ihastuukin ja tamppaa hetken paikallaan
-- kiitos lukukokemuksesta!
Sivut