En minä
sitä itke,
että olen
heikko
vaan sitä
että olen
ollut
liian pitkään
kova
pelkkä puoliksi
surullisen
kuuloinen sana
kuten kieli herkkyyden
mittarina aina
yrittää leikitellä
elämällä
rakkauden
ratsastaessa
kirotussa satulassa
pelkkä outo
arvokkuus kilpenään
antamalla maan
vyöryä jalkojen
alla
synnin inspiroidessa
heittämällä
totuuden vasten
kasvoja
ja silti
ne silmät eivät
voineet mitenkään
nähdä
tekojen päähän
surun uuvuttamaan
ajatukseen,
joka ei tajua merkitystä
ja kuitenkin täyttää
moitteen huulillaan
tälläkin kertaa
kunniansa säilyttäneenä
hullaantumatta puheen
soinnista
kellumalla hitaan
liikkumattomana
pelissä, jossa
henkilökohtainen
pyyteettömyys
uhraa eroottiset
mahdollisuudet
pelko on aina
tyynnytettävissä
ja usko horjutettavissa,
jos …
niin jos ei
astu unelmaansa
seuraa lainmukaisuutta,
ja kuinka sydän
haluaisi palvoa,
jäädä tuuliajolle,
tuskaan
olemalla loputon
kilvoittelu ja
tapahtumien luonnollisen
kehityksen mahdottomuus
samassa vartalossa
pysähdys hetkeen
outoon
vaikeasti tavoitettavaan
sulouteen
kasvoilla kuultavaa
puuteria tai
huulilla hehkuvaa
punaa syvemmälle
pelkkää lainatavaraa,
sielun ja ruumiin
kaksinaisuus
loukkaava karkeus
vieden makuni ja
hajuni aistikkaaseen
kuuman keitoksen
todelliseen karvaan,
joka liehakoi lautasella
petos, joka
on elettävä,
tunnustettava orjuus
tuuliajon hyvää tekevä
kuvajainen
joka pienen
pikkuruisen hetken
hypppää
tarjottuun rooliin
huolettomuuden lumoukseen
irtaantumalla itsestään
kuin tuhka feeniksistä,
leikkielämän luopuessa
leikeistään
etsiessään huoneen,
jota ei oltu
rakennettu,
määritelty tuhanneksi
rikkeeksi
oli vain tyhjä
kupla,
surun antamat sanat
vailla menneisyyttä
ja tulevaisuutta
sekä uskollisuutta ja
puhtautta
kuten vesi
muuttuu kiehuessaan,
poistuessaan
kaiken kirjavasta
tunkiosta tunteineen
ja paheineen
pelkkää harhaa,
elämän muovaama
abstraktio, joka
nyt riisuu
lähemmäs pois
tunteettomuudesta ja
rakkaudettomuudesta
surullisesta sisällyksettömyydestä,
jota tuntematon
yritti syleillä tuntemattomuudella
veden muuttumista viiniksi,
vapauden hitunen
saada pieni kosketus
epäjärjestyksestä
kaikkea mikä
on epäloogista,
kieron maailman
yritystä tuottaa hulluus
~~~~~~~~~~
karkaileva naiivius
pyörittelee päätään,
tuntiessaan vastustelun
mielettömyyden
poistaessaan muistomerkit
elämän edestä
antaessaan mielen ja
muistin tyhjentyä
yhdentekevyydestä
äärettömään erämaahan
eksyneen parantumattoman
typeryksen
joka itki
ja
itki
tuntien ruumiin
ja sydämen
piinan
merkityksensä menettäneitä
ulottumattomia
jotka näkevät
epäolennaisessa
olennaista
paradoksien kruunu
ei tuoksu väkisin
tartu ja
miksi sanon
etten rakasta
haavoittamalla vain
nuolillani
heikkoa puolustusta
pelkkää kyynelvirtaa
kaiken jumaloidessa
puutettasi,
kun kaktuspiikki
piirtää kuvaa
ikkunaan
olenko parantumaton,
ymmärtämättä
lempeitä tuomioita
kuinka niitä
lennätetään
taivaasta helvettiin,
jokaiseen arkeen
pahan polttaessa
hyvän ja
hyvä kiusaa
epätoivoista
ja silti voisin
siepata
mitä toivon
mitä haluaisin
suudella,
vaimentaakseni
kovan huutoni
mutta se on
valetta,
vehkeilevää maailmaa
luottamuksen kaavussa
pelkkiä haluja
haluissa,
omantunnon soinnissa
itken ja
hukun tyhjän kanssa
niin vapaa
en tahdo olla
ottaakseni luoton
joka sitoo
joka laittaa
itseni pantiksi,
osaksi himoa
sillä olen vain
pelkkä vartija,
julmuus jolla
ei ole nimeä
ainoastaan itkevät
kasvot,
tyranni, joka
haluaisi
hetkeksi muuttaa
kovimman timanttinsa
punaisten huulten
pehmeyteen
häpäistä ja tappaa,
ilmiantaa
uskollinen
sielu
pelkän makean takia,
isätön äpärä,
rakkaus,
etsii omansa
pelkäämättä
ja hetken vain
sinut pitää saan
ja unohtaa
sillä on aina
syy olla sanomatta
mitään
tuntematta mitään
syy ja sen
seuraus olla
oma itsensä
ja kuivata
särkymttömän sydämen
kyyneleet
sitä itke,
että olen
heikko
vaan sitä
että olen
ollut
liian pitkään
kova
pelkkä puoliksi
surullisen
kuuloinen sana
kuten kieli herkkyyden
mittarina aina
yrittää leikitellä
elämällä
rakkauden
ratsastaessa
kirotussa satulassa
pelkkä outo
arvokkuus kilpenään
antamalla maan
vyöryä jalkojen
alla
synnin inspiroidessa
heittämällä
totuuden vasten
kasvoja
ja silti
ne silmät eivät
voineet mitenkään
nähdä
tekojen päähän
surun uuvuttamaan
ajatukseen,
joka ei tajua merkitystä
ja kuitenkin täyttää
moitteen huulillaan
tälläkin kertaa
kunniansa säilyttäneenä
hullaantumatta puheen
soinnista
kellumalla hitaan
liikkumattomana
pelissä, jossa
henkilökohtainen
pyyteettömyys
uhraa eroottiset
mahdollisuudet
pelko on aina
tyynnytettävissä
ja usko horjutettavissa,
jos …
niin jos ei
astu unelmaansa
seuraa lainmukaisuutta,
ja kuinka sydän
haluaisi palvoa,
jäädä tuuliajolle,
tuskaan
olemalla loputon
kilvoittelu ja
tapahtumien luonnollisen
kehityksen mahdottomuus
samassa vartalossa
pysähdys hetkeen
outoon
vaikeasti tavoitettavaan
sulouteen
kasvoilla kuultavaa
puuteria tai
huulilla hehkuvaa
punaa syvemmälle
pelkkää lainatavaraa,
sielun ja ruumiin
kaksinaisuus
loukkaava karkeus
vieden makuni ja
hajuni aistikkaaseen
kuuman keitoksen
todelliseen karvaan,
joka liehakoi lautasella
petos, joka
on elettävä,
tunnustettava orjuus
tuuliajon hyvää tekevä
kuvajainen
joka pienen
pikkuruisen hetken
hypppää
tarjottuun rooliin
huolettomuuden lumoukseen
irtaantumalla itsestään
kuin tuhka feeniksistä,
leikkielämän luopuessa
leikeistään
etsiessään huoneen,
jota ei oltu
rakennettu,
määritelty tuhanneksi
rikkeeksi
oli vain tyhjä
kupla,
surun antamat sanat
vailla menneisyyttä
ja tulevaisuutta
sekä uskollisuutta ja
puhtautta
kuten vesi
muuttuu kiehuessaan,
poistuessaan
kaiken kirjavasta
tunkiosta tunteineen
ja paheineen
pelkkää harhaa,
elämän muovaama
abstraktio, joka
nyt riisuu
lähemmäs pois
tunteettomuudesta ja
rakkaudettomuudesta
surullisesta sisällyksettömyydestä,
jota tuntematon
yritti syleillä tuntemattomuudella
veden muuttumista viiniksi,
vapauden hitunen
saada pieni kosketus
epäjärjestyksestä
kaikkea mikä
on epäloogista,
kieron maailman
yritystä tuottaa hulluus
~~~~~~~~~~
karkaileva naiivius
pyörittelee päätään,
tuntiessaan vastustelun
mielettömyyden
poistaessaan muistomerkit
elämän edestä
antaessaan mielen ja
muistin tyhjentyä
yhdentekevyydestä
äärettömään erämaahan
eksyneen parantumattoman
typeryksen
joka itki
ja
itki
tuntien ruumiin
ja sydämen
piinan
merkityksensä menettäneitä
ulottumattomia
jotka näkevät
epäolennaisessa
olennaista
paradoksien kruunu
ei tuoksu väkisin
tartu ja
miksi sanon
etten rakasta
haavoittamalla vain
nuolillani
heikkoa puolustusta
pelkkää kyynelvirtaa
kaiken jumaloidessa
puutettasi,
kun kaktuspiikki
piirtää kuvaa
ikkunaan
olenko parantumaton,
ymmärtämättä
lempeitä tuomioita
kuinka niitä
lennätetään
taivaasta helvettiin,
jokaiseen arkeen
pahan polttaessa
hyvän ja
hyvä kiusaa
epätoivoista
ja silti voisin
siepata
mitä toivon
mitä haluaisin
suudella,
vaimentaakseni
kovan huutoni
mutta se on
valetta,
vehkeilevää maailmaa
luottamuksen kaavussa
pelkkiä haluja
haluissa,
omantunnon soinnissa
itken ja
hukun tyhjän kanssa
niin vapaa
en tahdo olla
ottaakseni luoton
joka sitoo
joka laittaa
itseni pantiksi,
osaksi himoa
sillä olen vain
pelkkä vartija,
julmuus jolla
ei ole nimeä
ainoastaan itkevät
kasvot,
tyranni, joka
haluaisi
hetkeksi muuttaa
kovimman timanttinsa
punaisten huulten
pehmeyteen
häpäistä ja tappaa,
ilmiantaa
uskollinen
sielu
pelkän makean takia,
isätön äpärä,
rakkaus,
etsii omansa
pelkäämättä
ja hetken vain
sinut pitää saan
ja unohtaa
sillä on aina
syy olla sanomatta
mitään
tuntematta mitään
syy ja sen
seuraus olla
oma itsensä
ja kuivata
särkymttömän sydämen
kyyneleet
Selite:
Se kultainen ja kaiken kaunis pyyteettömyys. Mielestäni ei rakkaudessa, eikä missään muussakaan oikean elämän asiassa ole olemassa tasavertaista lähtökohtaa. On tunteita, jotka voivat olla yksipuolisia tai monipuolisia, olemalla totta ja ilmentymällä hetkessä aina eri tavoin.-----
Sen ehkä voi todeta, että maailma on yhdistynyt ulkoisesti, mutta sisäisen eheyden se voi saavuttaa vain rakkauden avulla. On olemassa hauraita, säikkyjä, rohkeita ja vahvoja. On olemassa ihmisiä, jotka ovat sillan oloisia ja toisissa ilmentyy muuri. Montaa siltaa on silti rakentamatta ja monta muuria purkamatta, mutta ihmiseksi kasvamisella ja toiset huomioonottamisella on mahdollisuus valaista pimeä päivä, antaa usko, toivo ja voima tehdä mielihyvä ja kiitollisuus, joka ei voi olla koskaan keneltäkään pois.-----
Ralf Davids on sanonut: "Jos meillä olisi yhtä suuri halu tehdä Jumalan tahto, kuin tietää se, me tietäisimme, mikä on Jumalan tahto."-----
Siihen minä uskon.-----
https://www.youtube.com/watch?v=p2Rch6WvPJE
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
painostuksen alla, nöyryyden kautta itseään tutkivan
tarkastelu muuttu ristiriitaiseksi alamaisuudeksi ja
pyristelyksi irti kaikesta siitä mikä arvokasta ja oikein on
kuin kutsuisi haltijoita Raamattu kädessä, ja huomaisi
mahdollisuutensa menetetyiksi - kiertyvin ajatuksin
umpiperän terässydän
Se on hyvä se.
"Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan."
Sivut