Läpinäkyvät aallot
imevät
päivän valon
ja levittävät
sen yöhön
saaden kaikki
huokoset
sepposen selälleen
vaimentaen äänet,
estäen niitä
liukenemasta
ympäristöön
estäen
kompastelemasta
kylmän kankeisiin
sanoihin, jotka
puistattaisivat
selkäpiin nukan
koholle
pakottaisivat kahlaamaan
houkuttelevaan mereen,
kuten väsymys
polttaa silmäkulmien
takan yrittäessään
nukahtaa
hukuttautumalla
unelman
tuomaan suussa
sulavan suklaan
pehmeyteen
aurinkokunnan
kauneimpaan
merimaisemaan, jossa
ihminen tuntee
liikkuvansa takaperin
väärään suuntaan,
jossa epäsäännöllinen
hengitys
muistuttaa tuulen
mukavuutta hakevasta
kosketuksesta
silmän pakonomaisesta
tarpeesta nostaa
luomia
ja tarkistaa sijaintinsa ja
sielunsa
uppoamattomuus
~~~~~~~~~~~~
kuinka auringon
sarastus todistaa
olemassaolon jatkuvuudesta,
sumun riippuminen
näköalattomuudesta
ja ikkunan aukeaminen
kylmyydestä
vieraasta nimestä
silmistä ja
tuoksusta,
joita meren virtaukset
tuovat ja vievät
kuljettavat huoneista
toiseen,
etsien jotakin
jonka luulee
hukkuneen tai
kaipaisi jotakin
jota ei tiedä
olevan
ymmärtämättä,
että tyhjiön
voisi täyttää
onnellisella hetkellä
antamalla kuuman ja
kylmän huuhtoa
ruumiin läpi
tuntea kuinka
lämmin hiki
kihahtaa pintaan ja
jäähtyy grogi-lasiin
kilahtelevien jääpalojen
ominaispainolla
antamatta lupaustansa,
sellaista jonka
tietää pettävänsä
kuten syksyiset
lehdet putoavat
luvatessaan
ikuista kauneutta
tietäen matkivansa
onnellisesti kuolevia
niitä jotka maatuvat ja
palaavat uudelleen
levottomana liikkeenä,
syöden kaulalta
rinnoilta
alempaa kuin
kannibaalit
sekoittavat intohimonsa
yrittäen ensin olla
rakastamatta ja
sitten rakastaa,
täyttäen ja sulkien
kaiken ulkopuolelle
ottaen ja antaen
kuuman uunin tavoin
sykkivien ohimoidensa
tykyttäessä takaa ajettuna
kelluen selällään
ajatellessaan
pirstoutuvaa maailmaa,
joka erottaa pimeyden valosta,
avoimen katseen
varmasta
tapahtumaketjun, jossa
kaikki menee nurin,
keikahtaa ja kaatuu
silmien värien muutoksen
heijastaessa sen mitä
tapahtuu,
sen mihin luonto
pyrkii
~~~~~~~~~~
häviävä palautumaton
elämä on
varjon kaltainen
kaunis ja ylevä
se naulitsee meidät
ikuisuuteen,
lyö naulat ristilleen
tehden liikkeistä
vapaita ja merkityksellisiä
eroottinen kokemus
rajoittamatta elämää
tai vapautta olemalla
hyökkäävyys,
lähentymisen mahdollisuus
ilman takeita
tuo korviin
heikkoja ja suloisia
ääniä,
tuhannet kitarat
ulvomaan
tuntemaan rohkeutensa
ehtyvän,
saaden ruumiin
tärisemään
kiihottuen vastoin
tahtoaan,
uskoen menettävänsä
kaiken arkisuuden
kulkiessaan kohti
pyhäinhäväistystä
syliä, jota
ei tuntenut
eikä halunnutkaan
tuntea,
nautinnon
lähestyessä
hiljaisella tulella
hiljaa
liueten suoneen
pistettynä
koko ruumiiseen
haraten hekumaa
vastaan
yllyttäen sielunkin
nousemaan barrikadeille ja
kurkkimaan vihoviimeisestä
sopukasta
kuulla kuinka
rakastelun huuto
sokaisee ja
kuurouttaa aistit
saa kaikki
elämän pienet
kauneusvirheet
tuntumaan mitättömiltä
ihmisen pyrkiessä
pakenemaan kärsimyksiään
ja
nyt kaiken
ollessa toisin
punahattuinen metsästäjä
on tavannut rakkaansa
kurottaessaan
hiljaisuuden aidan yli
nähdessään
virtaavan puron,
kukoistavaa elämää
sen rannoilla
tajuamalla itse
olevansa syypää
kärsimyksiinsä ja
sokeuteen,
hyväksymättä
elämän kompromissia
tuntemalla
kutsumuksen
laskelmoinnin ja
kaipuun, mutta
ymmärtäen, että
kaikella ei
tarvitse aina
olla merkitystä
~~~~~~~~~~
onnellisuus ei
ole
satunnainen lepo,
maanantainen arki,
tiskatut astiat ja
maksettu laina
ainutkertaisuus
kuitenkin on
kyky nähdä
kuvittelematon
sitä mitä
ei voi arvioida
tai laskea vaan
se on löydettävä
paljastettava,
riisuttava ja
valloitettava
ei terävällä miekalla
eikä tyhjää
kumisevilla sanoila
vaan löytämällä
minuus itsessä
ja ympäristössä,
ihanne, jota
ei tarvitse etsiä
ja johon ei
tarvitse pettyä
löydettyään
silloin tulisi
piirtää se
ensimmäinen
sana,
kosketus
lumottu ilmapiiri
vapaus, joka
odottaa vapauttajaa
ja jolla ei
ole todellista nimeä
suudeltava onnesta
hämmentyneet piirteet,
jolle jokainen
polku on ollut väärä
ja silti tuntee
lentävänsä perille
yksin vaan
yöperhonen
imevät
päivän valon
ja levittävät
sen yöhön
saaden kaikki
huokoset
sepposen selälleen
vaimentaen äänet,
estäen niitä
liukenemasta
ympäristöön
estäen
kompastelemasta
kylmän kankeisiin
sanoihin, jotka
puistattaisivat
selkäpiin nukan
koholle
pakottaisivat kahlaamaan
houkuttelevaan mereen,
kuten väsymys
polttaa silmäkulmien
takan yrittäessään
nukahtaa
hukuttautumalla
unelman
tuomaan suussa
sulavan suklaan
pehmeyteen
aurinkokunnan
kauneimpaan
merimaisemaan, jossa
ihminen tuntee
liikkuvansa takaperin
väärään suuntaan,
jossa epäsäännöllinen
hengitys
muistuttaa tuulen
mukavuutta hakevasta
kosketuksesta
silmän pakonomaisesta
tarpeesta nostaa
luomia
ja tarkistaa sijaintinsa ja
sielunsa
uppoamattomuus
~~~~~~~~~~~~
kuinka auringon
sarastus todistaa
olemassaolon jatkuvuudesta,
sumun riippuminen
näköalattomuudesta
ja ikkunan aukeaminen
kylmyydestä
vieraasta nimestä
silmistä ja
tuoksusta,
joita meren virtaukset
tuovat ja vievät
kuljettavat huoneista
toiseen,
etsien jotakin
jonka luulee
hukkuneen tai
kaipaisi jotakin
jota ei tiedä
olevan
ymmärtämättä,
että tyhjiön
voisi täyttää
onnellisella hetkellä
antamalla kuuman ja
kylmän huuhtoa
ruumiin läpi
tuntea kuinka
lämmin hiki
kihahtaa pintaan ja
jäähtyy grogi-lasiin
kilahtelevien jääpalojen
ominaispainolla
antamatta lupaustansa,
sellaista jonka
tietää pettävänsä
kuten syksyiset
lehdet putoavat
luvatessaan
ikuista kauneutta
tietäen matkivansa
onnellisesti kuolevia
niitä jotka maatuvat ja
palaavat uudelleen
levottomana liikkeenä,
syöden kaulalta
rinnoilta
alempaa kuin
kannibaalit
sekoittavat intohimonsa
yrittäen ensin olla
rakastamatta ja
sitten rakastaa,
täyttäen ja sulkien
kaiken ulkopuolelle
ottaen ja antaen
kuuman uunin tavoin
sykkivien ohimoidensa
tykyttäessä takaa ajettuna
kelluen selällään
ajatellessaan
pirstoutuvaa maailmaa,
joka erottaa pimeyden valosta,
avoimen katseen
varmasta
tapahtumaketjun, jossa
kaikki menee nurin,
keikahtaa ja kaatuu
silmien värien muutoksen
heijastaessa sen mitä
tapahtuu,
sen mihin luonto
pyrkii
~~~~~~~~~~
häviävä palautumaton
elämä on
varjon kaltainen
kaunis ja ylevä
se naulitsee meidät
ikuisuuteen,
lyö naulat ristilleen
tehden liikkeistä
vapaita ja merkityksellisiä
eroottinen kokemus
rajoittamatta elämää
tai vapautta olemalla
hyökkäävyys,
lähentymisen mahdollisuus
ilman takeita
tuo korviin
heikkoja ja suloisia
ääniä,
tuhannet kitarat
ulvomaan
tuntemaan rohkeutensa
ehtyvän,
saaden ruumiin
tärisemään
kiihottuen vastoin
tahtoaan,
uskoen menettävänsä
kaiken arkisuuden
kulkiessaan kohti
pyhäinhäväistystä
syliä, jota
ei tuntenut
eikä halunnutkaan
tuntea,
nautinnon
lähestyessä
hiljaisella tulella
hiljaa
liueten suoneen
pistettynä
koko ruumiiseen
haraten hekumaa
vastaan
yllyttäen sielunkin
nousemaan barrikadeille ja
kurkkimaan vihoviimeisestä
sopukasta
kuulla kuinka
rakastelun huuto
sokaisee ja
kuurouttaa aistit
saa kaikki
elämän pienet
kauneusvirheet
tuntumaan mitättömiltä
ihmisen pyrkiessä
pakenemaan kärsimyksiään
ja
nyt kaiken
ollessa toisin
punahattuinen metsästäjä
on tavannut rakkaansa
kurottaessaan
hiljaisuuden aidan yli
nähdessään
virtaavan puron,
kukoistavaa elämää
sen rannoilla
tajuamalla itse
olevansa syypää
kärsimyksiinsä ja
sokeuteen,
hyväksymättä
elämän kompromissia
tuntemalla
kutsumuksen
laskelmoinnin ja
kaipuun, mutta
ymmärtäen, että
kaikella ei
tarvitse aina
olla merkitystä
~~~~~~~~~~
onnellisuus ei
ole
satunnainen lepo,
maanantainen arki,
tiskatut astiat ja
maksettu laina
ainutkertaisuus
kuitenkin on
kyky nähdä
kuvittelematon
sitä mitä
ei voi arvioida
tai laskea vaan
se on löydettävä
paljastettava,
riisuttava ja
valloitettava
ei terävällä miekalla
eikä tyhjää
kumisevilla sanoila
vaan löytämällä
minuus itsessä
ja ympäristössä,
ihanne, jota
ei tarvitse etsiä
ja johon ei
tarvitse pettyä
löydettyään
silloin tulisi
piirtää se
ensimmäinen
sana,
kosketus
lumottu ilmapiiri
vapaus, joka
odottaa vapauttajaa
ja jolla ei
ole todellista nimeä
suudeltava onnesta
hämmentyneet piirteet,
jolle jokainen
polku on ollut väärä
ja silti tuntee
lentävänsä perille
yksin vaan
yöperhonen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut