Sisimpäni kanavien
jälkikaiut
sakeana satanut
karnevaalihulina
tavoitti pelkoni
olin pelkkä
sivustakatsoja
rakkaus, intohimo
ja ohikulkevat
naiset
tuntuivat
mielessäni
ohiliukuvalta
näytökseltä
olin väsynyt,
antanut taas
elämäni
rytmiin,
jossa jalat eivät
kosketa maata
olin parantumaton
narkomaani,
kiillottaessani sieluani
tehtävien laskemattomilla
virstapylväillä
luulin olevani
kartalla, mutta
elämäni hylki elämää
kuinka kylmä
ääneni hädin
tuskin jaksoi
olla muuta
kuin häijy
halusiko se
erehtymättömyydessään
olla nukke, joka
liikuttaa jäsenensä
jos sitä pyydetään
pakotetaan
varaamaan aika
pimeydeltä,
jossa rahan mammona
läpikäy
unohduksen tyhjön
odottaen valon
kääntyen
kohti ja jonkun
osaavan ottaa kädestä
ottaisi pois
ajasta,
matkalaukusta,
joka
on täytetty
taisteluhengellä
peräänantamattomuudella
~~~~~~~~
tunsin hiukkasellisia
ajatuksia
elämää suurempia unia
ajattomuudesta,
jossa
maankeskipiste
kaivettu luola
näyttäisi suuaukkonsa
rakentaen minuuden,
sanojen kyvyn voittaa
sokeuden ja
tuskan
perkeleen ja
huonojen päivien
muodottomuudet
nostaisi
työn tuomasta
hapettomuudesta
työntäisi
päätäni
ihmiselämän
maailmaan
jossa nauru
ottaisi paikkansa,
valo näyttäisi kauneuden
kyvyn valloittaa
~~~~~~~~
sen muistaa
aina ja
se jättää
jälkensä,
arpensa sieluun
ja se valo
on kirkas, kun
ne siteet poistaa
tuntuu kuin partakarvalta,
joka on lähempänä
viiden kerroksen
pudotusta
kuinka paljasta
ja yksinäistä
olla keskipisteessä
pettäessäni
maani,
hyvinvoinnin
kaiken
sen uhrauksen, jonka
eteen olin
päiväni uhrannut
syyllisyys ei jättänyt
yhtään kiveä
kääntämättä
jos minussa
olisi edes
gramman hippu
rohkeutta olisin
niin mikä
syvä ja tuntematon,
joka murtuu
auki kyyneleen
painosta
kuten jokaisena
päivänä, jolloin
sielussa myrskyää
ja kuinka sielua
huuhtovat aallot
tuovat elämän
kauneimpia kattauksia
yhdistellessäni
menneisyyden
mielikuvitukseni
tarinoiksi
keksittyä
elettyä
~~~~~~
kuinka yritin
hukuttaa ahdistukseni
alkoholilla
tuoda kuohuvimmat
ajatukset
vuoroveden huuhtelemina
en jaksanut
taistella vastaan
elämäni
pelkkä rikkonainen
viattomuuden
illuusio on
helppo
myydä kasvotusten
kenelle vaan
en kerjännyt
sääliä,
en ymmärrystä
toivoin löytäväni
arkiviisauden
tavallisen typeryyden
kuvan
kuinka hetkeä
ajassa pitänyt
rumuus olisi
enemmän
kuin pelkkä
peiton alla
lymyävä tyydytys
ihminen, joka
muuttaisi
maailman
näkisi muurit
ihmisessä,
puheissa teoissa
olisi enemmän
kuin hullun
voimantunto
sortuessaan aina
ennen kuin
lähteestä saa
uusia unelmia
~~~~~~
olisiko
se
rakkautta
kykyä muuttaa
hyödytön
hyödylliseksi
sokean nähdä
kuinka kätesi
vetää ja
näyttää
inhimillisiä piirteitä
rukoilemassa
tarjoamassa rakkauttaan
tarvitsematta
pelätä sen
putoavan tallottavaksi
sillä on pakko
olla
suojaisa puoli
kohdun luoma
temppeli
verestä syntyneeseen
elämän alkuun
~~~~~~
kuinka toivoin
ja ajattelin kosketustasi,
alastonta ja peloissaan
olevaa sielua
lempeyttä ja
pelastusta silmistä
sijattomalle ja
orvolle, joka
tunnistaa aina
hyvyyden hehkun
kuinka ihminen
on osa luontoa
ja tahtoo palata
menneisyytensä maahan
ymmärtämättä
yhtään mitään
hituakaan
ja
lymyää
onnettomuudessaan
pyyteettömän
rakkautesi
tuulensuojassa
siellä missä sä oot sä
ja mä oon mä
kutsua öitä sisään
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=xD9I7hbBL1A
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
odotusten ja saavutetun punnintaa
miten pettymyksistään voisi ammentaa
välttyä uusilta, tuntea täyteyttä, miten lentää
ja laskeutua turvallisesti, miten kuvioiden
linjat yhdistää, energioiden virrat saattaa kuohuntaan
- miten tarpeensa kiinnittää unelmiin, unelmat kosketuksiin
Sivut