Hullu seikkailu
vai sarja
pelkkiä voittoja
sellainen omituinen
tapa kuvitella
olemattomia
aina vain
mutkaisia ja
jyrkkiä polkuja
joihin liukastua
sieluni oli
kurkkuaan myöden
täynnä
uusia kokeita,
taisteluita ja
nöyryytyksiä
rukoilla pääsyä
anteeksiannon portista,
kuunnella
ihmismielen asiantuntijaa,
palkatonta vaivannäköä
kulkea samaa
kehää, joka
oli juonut toivon
lähteestä ja
toivonut saavansa
osansa salaisuuksista,
joita maailma tarjoaa
~~~~~~~~
aikomuksella ja
toteutuksella
on aina iso ero
mitä merkitystä
etsinnällä on,
jos ei ymmärrä
vaivanäkönsä palkkaa
kaikennielevän ihastuksen
sikiävää voimaa
ihme, joka
tapahtuu sillä
hetkellä kun
lähtee myötäilemään
ajatusta
sisimmän ääntä,
ihmistä, joka
taivaltaa samalla tietä
~~~~~~~~
olemalla kykenevä,
jos niin uskomme
ja kaikkihan me sen
olemme aina tienneet
mutta emme ole
halunneet hyväksyä ja
se aiheuttaa tuskaa
kipua rinnanalassa,
joka vuodattaa
kuivia kyyneliä
herättääkseen
uinuvan tahdon
oikeiksi kyyneliksi
kyyneliksi, jotka
kantaisivat pilvisten
päivien ohi, jotta
näkisimme huipun
ja maailman muuttuvan
läpinäkyvämmäksi
vaikka emme
voisi seurata
linnunrataa ja
höyhenen pehmeyttä
silti se voisi
merkitä oikeaa
ihmettä,
kuolettavaa kelvottomuuden
tunteen hautaamista
ja tekoja, joihin
ihminen pystyy
jokapäiväisessä elämässään
ne huiputhan
ovat vain haaste,
joka jokaiselle asetetaan
kynnys niille,
jotka eivät luovuta
ja tekevät matkaa,
kamppailevat voittaakseen
~~~~~~~~~~
nopeammin kuin
huomaatkaan itketty
kyynel ravitsee maan,
johon astua
idättää siemenen
sielumme muokatussa
maassa, muistamatta
enää kasteetonta
autiomaata, joka
oli huuhdellut
ajatusta läpäisemätöntä
vastarintaa
ja kun mieli taivuttelee
nautinnollisesti ja
kaste pidättää hengitystään
tilanne muuttuu
niin radikaalisti,
aivan kuin
elämä pysähtyisi
äänikin muistuttaa
vahvan oksan
katkeamista
pakon omaista
kouristunutta otetta
takinliepeestä
rakkauden teon
kurkotuksen
loputon kiihkeä
uupumus on
muuttumassa selkeydeksi
voisiko se
sydän rukka
pysyä pystyssä
itsestään
nostattaa pohjavedestä
pulppuavia kaivoja,
olla janoisten
juomaton pelastus
saaden harmauden
väistymään kasvoilta
pukisi ylleen
tunteen,
ja vaikka
kulkemalla alasti
pystyisi jäätymättä
antamaan eleen,
sellaisen
ilon pelastusveneen
~~~~~~~~~~
se mikä ennen
eli möhkäleenä sai
nyt ruumiin ja
kasvot keinumaan
ollen kaunis perhonen
kaivon pohjalla,
viekoitteleva salaperäisyys,
joka paljastaa povensa
mitään ymmärtämättömälle
ihmisen ihon värinä,
joka todistaa hyvyydestä
ja elämän heikkoudesta
kantaen koko
vahingon, jonka
kunnia niittää
pysyen edelleen reitillään,
ihanissa huulissasi
vannoen mieltymyksen
nautintoa
nähdessä muutoksen
~~~~~~~~
hyveen, joka
vastaa ulkomuotoa
kauniin nupun
viehkeä kääre ja
ensimmäiset todelliset
lauseet,
kuolemattomat sanat
rakkauden nimi
tulemalla ja menemällä,
pujottautumalla itseensä
rikkomalla rauhan,
olematta enää taistelu,
sillä mikään
ei ole sattumaa
ei edes
kesän sytyttämä
halu, joka
polttaa vartalossa
~~~~~~~~~~
joskus tuntuu vain
olevan liian aikaista
tehdä valinta ja
hetken päästä
liian myöhäistä
muuttaa mitään
ei koskaan liikaa,
eikä liian vähän
vaan riittävästi
se on valloitettava,
rakkaudentuska on
selätettävä
häilymällä todellisuuden
tällä ja tuolla puolen
valvomalla yöt ja
nukkumatta päiviä
saatava ihminen
heräämään,
vihaamaan tasaisia
päiviä,
täydellisiä ihmisiä ja
kaikkea mitä muut
yrittävät kätkeä itseltään
mutta helvetin porttien
avaaminen on vain
aikomus,
yritys saada rakkaus
pyytämään vastalahjaa
epätodellista ja järjetöntä
~~~~~~~~
olisiko pitänyt
antaa lyödä
itseään,
maailmaa,
rikollisia
tai niitä joita
todella rakastaa
ja kuitenkaan rakkaus
ei tullut,
se ei koputtanut
tai huutanut
rakentanut linnaketta,
johon sydän
olisi voinut pesiytyä
antamatta hallita mieltä
saaden mielen
hallitsemaan elämänhalua
ja voimallisia tunteita
tuota maagista
pistettä, jonka
avulla voisi
puheiden perusteella
tapetoida kaikkia
maailman kahvihuoneet
sitä välinettä, jonka
näkeminen on
mahdotonta ja
itse asiassa
suurin osa
pääsee vain
sinne asti
minne kumppani on
halunnut viedä
ei edemmäs
sillä lakien ja
pelokkaiden luulojen
ilmapiirissä seksuaalisuuskin
lopettaa askeltamasta
näkymättömän normiston
ulkopuolelle
saaden vartalon
täysin hiestä
märäksi
sekin tuntui uhkaavalta
~~~~~~~~
miksi elättää
pelkoja ja ennakkoluuloja
miksi
miksi
miksi aina
jokin kiihottaa enemmän
kuin fyysinen kosketus,
sillä mitään
rajoja ei kutenkaan ole
on vain
puremia huulessa,
antautumisia
tunteiden vallassa
salaisuuksia ilman salaisuuksia
ne lukemattomat
sisäänmenot ja
ajatusten ulostulot
silloin voi
päästä kauas
jokainen voi
olla hetken
neitsyt tai perheenäiti,
mutta jokaisen
on edes kerran elämässään
antauduttava olemaan
hurmion huora
hymni estottomuuden kauneudelle
vai sarja
pelkkiä voittoja
sellainen omituinen
tapa kuvitella
olemattomia
aina vain
mutkaisia ja
jyrkkiä polkuja
joihin liukastua
sieluni oli
kurkkuaan myöden
täynnä
uusia kokeita,
taisteluita ja
nöyryytyksiä
rukoilla pääsyä
anteeksiannon portista,
kuunnella
ihmismielen asiantuntijaa,
palkatonta vaivannäköä
kulkea samaa
kehää, joka
oli juonut toivon
lähteestä ja
toivonut saavansa
osansa salaisuuksista,
joita maailma tarjoaa
~~~~~~~~
aikomuksella ja
toteutuksella
on aina iso ero
mitä merkitystä
etsinnällä on,
jos ei ymmärrä
vaivanäkönsä palkkaa
kaikennielevän ihastuksen
sikiävää voimaa
ihme, joka
tapahtuu sillä
hetkellä kun
lähtee myötäilemään
ajatusta
sisimmän ääntä,
ihmistä, joka
taivaltaa samalla tietä
~~~~~~~~
olemalla kykenevä,
jos niin uskomme
ja kaikkihan me sen
olemme aina tienneet
mutta emme ole
halunneet hyväksyä ja
se aiheuttaa tuskaa
kipua rinnanalassa,
joka vuodattaa
kuivia kyyneliä
herättääkseen
uinuvan tahdon
oikeiksi kyyneliksi
kyyneliksi, jotka
kantaisivat pilvisten
päivien ohi, jotta
näkisimme huipun
ja maailman muuttuvan
läpinäkyvämmäksi
vaikka emme
voisi seurata
linnunrataa ja
höyhenen pehmeyttä
silti se voisi
merkitä oikeaa
ihmettä,
kuolettavaa kelvottomuuden
tunteen hautaamista
ja tekoja, joihin
ihminen pystyy
jokapäiväisessä elämässään
ne huiputhan
ovat vain haaste,
joka jokaiselle asetetaan
kynnys niille,
jotka eivät luovuta
ja tekevät matkaa,
kamppailevat voittaakseen
~~~~~~~~~~
nopeammin kuin
huomaatkaan itketty
kyynel ravitsee maan,
johon astua
idättää siemenen
sielumme muokatussa
maassa, muistamatta
enää kasteetonta
autiomaata, joka
oli huuhdellut
ajatusta läpäisemätöntä
vastarintaa
ja kun mieli taivuttelee
nautinnollisesti ja
kaste pidättää hengitystään
tilanne muuttuu
niin radikaalisti,
aivan kuin
elämä pysähtyisi
äänikin muistuttaa
vahvan oksan
katkeamista
pakon omaista
kouristunutta otetta
takinliepeestä
rakkauden teon
kurkotuksen
loputon kiihkeä
uupumus on
muuttumassa selkeydeksi
voisiko se
sydän rukka
pysyä pystyssä
itsestään
nostattaa pohjavedestä
pulppuavia kaivoja,
olla janoisten
juomaton pelastus
saaden harmauden
väistymään kasvoilta
pukisi ylleen
tunteen,
ja vaikka
kulkemalla alasti
pystyisi jäätymättä
antamaan eleen,
sellaisen
ilon pelastusveneen
~~~~~~~~~~
se mikä ennen
eli möhkäleenä sai
nyt ruumiin ja
kasvot keinumaan
ollen kaunis perhonen
kaivon pohjalla,
viekoitteleva salaperäisyys,
joka paljastaa povensa
mitään ymmärtämättömälle
ihmisen ihon värinä,
joka todistaa hyvyydestä
ja elämän heikkoudesta
kantaen koko
vahingon, jonka
kunnia niittää
pysyen edelleen reitillään,
ihanissa huulissasi
vannoen mieltymyksen
nautintoa
nähdessä muutoksen
~~~~~~~~
hyveen, joka
vastaa ulkomuotoa
kauniin nupun
viehkeä kääre ja
ensimmäiset todelliset
lauseet,
kuolemattomat sanat
rakkauden nimi
tulemalla ja menemällä,
pujottautumalla itseensä
rikkomalla rauhan,
olematta enää taistelu,
sillä mikään
ei ole sattumaa
ei edes
kesän sytyttämä
halu, joka
polttaa vartalossa
~~~~~~~~~~
joskus tuntuu vain
olevan liian aikaista
tehdä valinta ja
hetken päästä
liian myöhäistä
muuttaa mitään
ei koskaan liikaa,
eikä liian vähän
vaan riittävästi
se on valloitettava,
rakkaudentuska on
selätettävä
häilymällä todellisuuden
tällä ja tuolla puolen
valvomalla yöt ja
nukkumatta päiviä
saatava ihminen
heräämään,
vihaamaan tasaisia
päiviä,
täydellisiä ihmisiä ja
kaikkea mitä muut
yrittävät kätkeä itseltään
mutta helvetin porttien
avaaminen on vain
aikomus,
yritys saada rakkaus
pyytämään vastalahjaa
epätodellista ja järjetöntä
~~~~~~~~
olisiko pitänyt
antaa lyödä
itseään,
maailmaa,
rikollisia
tai niitä joita
todella rakastaa
ja kuitenkaan rakkaus
ei tullut,
se ei koputtanut
tai huutanut
rakentanut linnaketta,
johon sydän
olisi voinut pesiytyä
antamatta hallita mieltä
saaden mielen
hallitsemaan elämänhalua
ja voimallisia tunteita
tuota maagista
pistettä, jonka
avulla voisi
puheiden perusteella
tapetoida kaikkia
maailman kahvihuoneet
sitä välinettä, jonka
näkeminen on
mahdotonta ja
itse asiassa
suurin osa
pääsee vain
sinne asti
minne kumppani on
halunnut viedä
ei edemmäs
sillä lakien ja
pelokkaiden luulojen
ilmapiirissä seksuaalisuuskin
lopettaa askeltamasta
näkymättömän normiston
ulkopuolelle
saaden vartalon
täysin hiestä
märäksi
sekin tuntui uhkaavalta
~~~~~~~~
miksi elättää
pelkoja ja ennakkoluuloja
miksi
miksi
miksi aina
jokin kiihottaa enemmän
kuin fyysinen kosketus,
sillä mitään
rajoja ei kutenkaan ole
on vain
puremia huulessa,
antautumisia
tunteiden vallassa
salaisuuksia ilman salaisuuksia
ne lukemattomat
sisäänmenot ja
ajatusten ulostulot
silloin voi
päästä kauas
jokainen voi
olla hetken
neitsyt tai perheenäiti,
mutta jokaisen
on edes kerran elämässään
antauduttava olemaan
hurmion huora
hymni estottomuuden kauneudelle
Selite:
As a friend of coffee once said to me----- Kun antautuu estottomuudelle kerran, onko hurmion käytetty työntekijä aina sen jälkeen, vai tarvittaisiinko useampia yrityksiä estottomuuden alttarilla? Valintojen valtatiellä ihminen on usein hukassa, ei kai väliä valitseeko oikein vai väärin jos itse voi elää valintansa kanssa.-----
Kuin kosketus kiihottaa... tietoisuus, ajatus, mielikuvitus... ajatus kosketuksesta ..., aivot stimuloivat aisteja lisää, ja vaikutus vaan kertautuu.-----
Rakastaminen ilman vastalahjaa taitaa olla yksi suurimpia lahjoja joita ihminen voi saada.---------------------------
https://www.youtube.com/watch?v=jP3kyG71W2Q
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, tunteikas, pohtiva runo, hyvä.
tuulen menoa sitovan sateen pelossa
ikuisen kaipauksen, etsinnän kiertoon jääneellä
rauhattoman sielun liikkeissä, matkaa kertyy,
kaipaus vain jäytää, vielä parempi on aina jossain muualla
pysähtymisen hiljaisuus puhuu rakkautta, pelottaa ja vaatii
alentumista kohdatun silmien tasolle, niihin on katsottava
vain siten saa mahdollisuuden tuntea ymmärrystä ja yhteisten
askelien painoa - rönsyinen runosi hengästyttää ja kutsuu
pysähdystään rakkautensa tilaisuuteen
Sivut