Suu on
mykkä,
sielunkäytävä
tyhjentynyt
este on
saanut vallan
ja sirpaloinut
kehon uumenen
maailman
paino
siirtyi
sydämestä
mitäänsanomattomaan
keskinkertaisuuteen
irtosi liimastaan
ja putosi
sai näkemään
pelkän komeuden
kestämättömyyden
elämän myrskyn
repiessä leuan
karheutta
kaikki kauniit
sanat ja
hyljätyt ajatukset
leijailivat
käärepaperin
keveydessä
vahva identiteetti
suli kuin
rukous pienen
sateen uhkaan
elämän käsityksen
muuttaessa
käsityksiään
rakkaudesta
madaltaessaan
tasoaan
kadottaakseen
selkärankaa pitkin
kiirivän huumorin
ja se
tuulen luovima
levottomuus
loi silmiin
valon kiilan
totisen katseen
ja se
katse on
lasittunut
vääristynyt vieras
tutkimassa
heijastustaan
näkemättä värejä
niitä aiemmin
ruususta
punaisuuden
vaihtelevia
tunnetiloja
nyt kyyneleet
huuhtoivat
samaa harmaata
uomaa
kipeitä kohtia
elämää
hukuttaen kaikki
kauniit aikomukset
tuntui kuin
katsoisi kameran
läpi valokuvaa,
jossa onnelliset
hymyt seuraavat
johtavat häkellykseen
inhimillisyyden ja
viattomuuden pakoon
tuoden pintaan
avuttomuuden,
pienet kypsymättömät
merkitykset
elämän, jolla
on pelkkä menneisyys
kauniit pienet
ovet ja ikkunat,
joista
ilo kulki ja
onnellisuus sai
voimansa
nyt ne tuntuivat
karkaavan
leijailevan lumihiutaleen
koskemattomuuteen
sydämenmuotoiset
kohtaamiset
häviämään
kartalta, johon
viima toi
vai uutta lunta
haalistaen hiusvärin
mustavalkoiseksi
pyörteeksi, joka
väkivalloin riistää
suudelman huulilta
näkee silmien
surun hakevan
satamaa johon
purjehtia
makuyhdistelmään
intiimejä eleitä
ja rytmin muutoksia
mutta ne jäävät
jälkeen ja
vilkuttavat mennessään
vihittyyn salaisuuteen
kohtu uutta ja
vierasta
~~~~~~~~~~~~
Ilmeettömyys olisi
muutettava takaisin
kuplivaksi riemuksi
höyhenen keveydeksi
imeytyä takaisin
sielun syihin
juuttumatta, särkemättä
aistimusten tasoja
sitä sakean
hiljaisuuden
laskeutumista
suhteeseen
miten olisi
helppoa jos
mielen voisi
halkaista ja
voidella kauniilla
teoilla,
rakkaudella
nyt päätä
kivisti
sietämätön kipu,
joka sattuu
syvemmälle
sisimpään
pieniin kuoppiin
kaulan juureen
kuten kaukaa etäältä
liihotteleva halu
kutsuu luokseen
asettaa makuulle
ja kastelee
hellyydellään
tulee yöksi
viereen ja
supattelee
salaisuuksiaan
herkkyyttä, joka
saadaan henkiin
silittämällä
untuvaa,
vierasta,
koskematonta
sielua
nautintoa, jonka
elämä tarjoaa
olemalla täydellinen
läsnäolossaan
sattumanvarainen
nousu ia lasku
mielekkyyden
kyky hioa
jälki iholle,
sydämeen
edessä olevaan
avaraan maahan
humisevaan
huudahduksen
ja kuinka se kaikki
on taas alttiina
särkymään
mykkä,
sielunkäytävä
tyhjentynyt
este on
saanut vallan
ja sirpaloinut
kehon uumenen
maailman
paino
siirtyi
sydämestä
mitäänsanomattomaan
keskinkertaisuuteen
irtosi liimastaan
ja putosi
sai näkemään
pelkän komeuden
kestämättömyyden
elämän myrskyn
repiessä leuan
karheutta
kaikki kauniit
sanat ja
hyljätyt ajatukset
leijailivat
käärepaperin
keveydessä
vahva identiteetti
suli kuin
rukous pienen
sateen uhkaan
elämän käsityksen
muuttaessa
käsityksiään
rakkaudesta
madaltaessaan
tasoaan
kadottaakseen
selkärankaa pitkin
kiirivän huumorin
ja se
tuulen luovima
levottomuus
loi silmiin
valon kiilan
totisen katseen
ja se
katse on
lasittunut
vääristynyt vieras
tutkimassa
heijastustaan
näkemättä värejä
niitä aiemmin
ruususta
punaisuuden
vaihtelevia
tunnetiloja
nyt kyyneleet
huuhtoivat
samaa harmaata
uomaa
kipeitä kohtia
elämää
hukuttaen kaikki
kauniit aikomukset
tuntui kuin
katsoisi kameran
läpi valokuvaa,
jossa onnelliset
hymyt seuraavat
johtavat häkellykseen
inhimillisyyden ja
viattomuuden pakoon
tuoden pintaan
avuttomuuden,
pienet kypsymättömät
merkitykset
elämän, jolla
on pelkkä menneisyys
kauniit pienet
ovet ja ikkunat,
joista
ilo kulki ja
onnellisuus sai
voimansa
nyt ne tuntuivat
karkaavan
leijailevan lumihiutaleen
koskemattomuuteen
sydämenmuotoiset
kohtaamiset
häviämään
kartalta, johon
viima toi
vai uutta lunta
haalistaen hiusvärin
mustavalkoiseksi
pyörteeksi, joka
väkivalloin riistää
suudelman huulilta
näkee silmien
surun hakevan
satamaa johon
purjehtia
makuyhdistelmään
intiimejä eleitä
ja rytmin muutoksia
mutta ne jäävät
jälkeen ja
vilkuttavat mennessään
vihittyyn salaisuuteen
kohtu uutta ja
vierasta
~~~~~~~~~~~~
Ilmeettömyys olisi
muutettava takaisin
kuplivaksi riemuksi
höyhenen keveydeksi
imeytyä takaisin
sielun syihin
juuttumatta, särkemättä
aistimusten tasoja
sitä sakean
hiljaisuuden
laskeutumista
suhteeseen
miten olisi
helppoa jos
mielen voisi
halkaista ja
voidella kauniilla
teoilla,
rakkaudella
nyt päätä
kivisti
sietämätön kipu,
joka sattuu
syvemmälle
sisimpään
pieniin kuoppiin
kaulan juureen
kuten kaukaa etäältä
liihotteleva halu
kutsuu luokseen
asettaa makuulle
ja kastelee
hellyydellään
tulee yöksi
viereen ja
supattelee
salaisuuksiaan
herkkyyttä, joka
saadaan henkiin
silittämällä
untuvaa,
vierasta,
koskematonta
sielua
nautintoa, jonka
elämä tarjoaa
olemalla täydellinen
läsnäolossaan
sattumanvarainen
nousu ia lasku
mielekkyyden
kyky hioa
jälki iholle,
sydämeen
edessä olevaan
avaraan maahan
humisevaan
huudahduksen
ja kuinka se kaikki
on taas alttiina
särkymään
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos kuitenkin vierailusta Star.
Sivut