Elämän nyyhkytyksiä
ja niiskutuksia
katsomassa
aurinkolasien läpi
tummia ja
punaisia kankaita
epäilyksen sormi
oli muuttunut
hyvän onnen
välikappaleeksi
vaeltamalla
yössä
yllämme olevan
taivaan totuuksissa
taiteen ja runouden
aiheuttamassa
nopeaa aistimusta
kantaen hedelmää
kuin suutasi
ympäröivät
huulet
ilon malja,
joka
on kumottava
tosirakkauden
vertauskuvana
kuinka halu
viekoittelee
kohtalonsa
piriste,
joka elvyttää
elämän tunnetta
elämän hunajaa
kykyä vapauttaa
sielut jalkaraudoistaan
ajan kahleissa
verhojen läpi
näkyvän elämän
kasvot
pyhän haltioitumisen
valta ja
ilon lupaukset
poskien nuorekkaita
ääriviivoja,
ottaen vastaan
suudelman
sellaisen, joka
kääntää aina
uuden sivun
antaa erikoisen
hymyn himmentää
koko maailman
ihmettä, joka
astuu taivaisiin
kurottaen kuuta,
aurinkoa
ja
yhteyttä
valtamerien huokauksia
veitsen terän
kykyä viiltää
kadotettu unohdus
koko näytelmä
yksiin kansiin
räjähdysherkkiä
sekunnin murto-osia
tuntui kuin
sanat olisivat
vaeltaneet ikuisuuden
kuiskatessani korvaasi
imelää
lempeää makua
auringon vuorta
tai
kiintymykseen
kohoavaa
onnea,
kuinka
se kulkee
ruhon juuressa
puiden välissä
katseessa
joka kerää
ja viettää
antaa
yhteenkuuluvuuden
valua
herkkiin kohtiin
olenko siinä
minä
sinä
tai joku toinen
levoton lauma
villiintyneitä
tunteita
lihaksia
kukkasia
kantamassa
palapeliä
maailmaansa
painottomuuden
leijaillessa
otettavissa
olevana
kierrettyään
yksinäisyydestä
yksinäisyyteen ja
tiedostaessaan
fyysisyyden
sielu, jonka
voima on
auringon ojennuksessa
muutoksen alku,
joka hukuttautuu
hellyyteen
nälkiintyminen ja
kylläisyys samassa
suussa
hiipiessään ihon
alle,
jatkamalla päivää
yöllä
historiaa
sadulla
elämän intiimeimpiä
salaisuuksia,
ympäröimäämme
ilmaa
toisen maailman
laitaa,
kasvattaen
unelmaa
keveyttä, joka
nostaa ja
tekee pilvipoudan
muistojen tuoksun
sulautua
moniin muunnelmiin
sinettinään
rakkaudentunnustus
niin kyltymätön
niin tyydyttymätön
kuinka voin rakastaa niin
ja niiskutuksia
katsomassa
aurinkolasien läpi
tummia ja
punaisia kankaita
epäilyksen sormi
oli muuttunut
hyvän onnen
välikappaleeksi
vaeltamalla
yössä
yllämme olevan
taivaan totuuksissa
taiteen ja runouden
aiheuttamassa
nopeaa aistimusta
kantaen hedelmää
kuin suutasi
ympäröivät
huulet
ilon malja,
joka
on kumottava
tosirakkauden
vertauskuvana
kuinka halu
viekoittelee
kohtalonsa
piriste,
joka elvyttää
elämän tunnetta
elämän hunajaa
kykyä vapauttaa
sielut jalkaraudoistaan
ajan kahleissa
verhojen läpi
näkyvän elämän
kasvot
pyhän haltioitumisen
valta ja
ilon lupaukset
poskien nuorekkaita
ääriviivoja,
ottaen vastaan
suudelman
sellaisen, joka
kääntää aina
uuden sivun
antaa erikoisen
hymyn himmentää
koko maailman
ihmettä, joka
astuu taivaisiin
kurottaen kuuta,
aurinkoa
ja
yhteyttä
valtamerien huokauksia
veitsen terän
kykyä viiltää
kadotettu unohdus
koko näytelmä
yksiin kansiin
räjähdysherkkiä
sekunnin murto-osia
tuntui kuin
sanat olisivat
vaeltaneet ikuisuuden
kuiskatessani korvaasi
imelää
lempeää makua
auringon vuorta
tai
kiintymykseen
kohoavaa
onnea,
kuinka
se kulkee
ruhon juuressa
puiden välissä
katseessa
joka kerää
ja viettää
antaa
yhteenkuuluvuuden
valua
herkkiin kohtiin
olenko siinä
minä
sinä
tai joku toinen
levoton lauma
villiintyneitä
tunteita
lihaksia
kukkasia
kantamassa
palapeliä
maailmaansa
painottomuuden
leijaillessa
otettavissa
olevana
kierrettyään
yksinäisyydestä
yksinäisyyteen ja
tiedostaessaan
fyysisyyden
sielu, jonka
voima on
auringon ojennuksessa
muutoksen alku,
joka hukuttautuu
hellyyteen
nälkiintyminen ja
kylläisyys samassa
suussa
hiipiessään ihon
alle,
jatkamalla päivää
yöllä
historiaa
sadulla
elämän intiimeimpiä
salaisuuksia,
ympäröimäämme
ilmaa
toisen maailman
laitaa,
kasvattaen
unelmaa
keveyttä, joka
nostaa ja
tekee pilvipoudan
muistojen tuoksun
sulautua
moniin muunnelmiin
sinettinään
rakkaudentunnustus
niin kyltymätön
niin tyydyttymätön
kuinka voin rakastaa niin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin,joskus sitä ihmettelee,sitä oman rakkauden voimaa,pidän.
Hyvää joulua.
Se kantaa - usko pois <3
Sivut