Näky lumosi,
kiehtoi ja
kiusasi
kaiken
saavuttamattomuuden
päättymätön
juna
ikävystymisen
lamaannuttamat
kasvot
hengittäen
piittaamattomuutta
tarkoituksenaan
poistaa
epätäydellisyyden
tarkoituksettomuus
yksinäisyys,
joka oli
riippuvainen
itsestään
voimasta,
jossa
lepäsi kätkettyjä
salaisuuksia
tunne on
ihmeellinen,
omituinen
omatunto pukee
sanoiksi,
mutta ei
välttämättä
sano mitään
se vaalii
ja vaalii
salaisuuksiaan
avaruuden
ääretöntä
tyhjyyttä
konetta,
jossa
on tuntematon
voimanlähde
kyky lukita
kasvojenpiirteet
ja helliä
niitä
painottomuudessa
lukea
nimensä kirjaimia
edes
takaisin
purkautumistie
kiihkeiden
ajatusten
tulla ja
mennä
joku voisi
miettiä
niiden
olevan henkeviä
eroottisia
laavaa,
josta ei
saanut
kokonaiskuvaa
kiihottuminenhan
on aina hieno
asia
siinä täytyy
olla älyllisyyttä,
jotta
välitön voima
osaisi ottaa
mukavan
olotilan
muodon
tehdä
pikkuruisista
kivistä
kallio johon
nojata
suuria taloja,
joissa
on valtavat
ikkunat
ja
portti
yhdistää
elämää
ja
kuolemaa
liimaa
halun ja
tahdon
saranoita
luoga mielikuvia
ilmapiirin
ihanuuden
miten se valo
tuleekaan,
herättää
ei sellaista
virtaa
henno kukaan
vastustaa
jään ollessa
kylmää
ja kukkien
väri oli
arvatenkin
punainen
tulee mieleen
ratakiskot,
jotka
pitävät
näkemästään
tunteesta
osana
nukketeatterin
näyttämöä
kellotaulun
numerot
näyttivät
välietapeilta,
joita aika
soi ja
sävelsi
aamu oli
noussut
värikkäänä
ja tuntui
kuin hehkuva saari
olisi noussut
huokuvien
mieltymysten
mereen
hetki sitten
kylmää ja
yhdentekevää
nyt
avain
aukaisi
lukkoja
ovia
ihmisen
herättämää
ruumiillista
mielikuvaa
aukaisten
aistit,
joissa toisen
läsnäolo
on kirkkaampi
kuin päivä
mielessä
kyti,
kaipaus oli
ottanut
osumaa
ja oli ilmiliekeissä
ilmoitti
täyttymättömyydellään
etsivänsä
sielullista
voimaa
alkukantaista
hellyyttä,
jotta talven
riepoma
äänen sävy,
ruumiin asento ja
katse
olisi enemmän
kuin ihmistuntemus,
enemmän kuin
nautinnon lähde,
joka
persoonallisuudellaan
tihuttaa
ytimestään
silkkaa
vastustamatonta halua
kirjoittaa
pisteiden ja
pilkkujen
sekamelskaa
sielunmaisemia
herkkiä lyyrisiä
sävelmiä,
mutta ne
ovat
pelkkää lainaa
ja väliaikaista
niistä ei synny
ompeleita,
nahkoja,
joilla voisi
yhdentyä
kummaa
kuinka
sielu osaa
liikkua
liikuttaa
punaposkista
lemmentuskaa
aivojen
aiheuttamaa
reaktiota
sellainen
ihmisen
näköinen sielu
tai ominaisuus
omat pyrkimykset
yrittivät
jäljitellä
ympäristön
sisimpiä
nousta kukkulalle,
mutta
tasaista tasankoa
joutuivat ryömimään
jostain syystä
pölyyn astuttu
jälki oli
kuin
veteen
piirretty viiva
jalanjälki,
mutta se
ei jättänyt
jälkeä
vaan enemminkin
rusensi,
pyörittäen vain
ajan
hampaattomia
rattaita
himonhan pitäisi
pullistella,
paukkua
täyteläisen
rinnan pingoittaa
ja suoristaa
siliävä
odottaen
eläimellisyyttä,
repiviä pedonkynsiä
ja
henkevyyden
kaunista
ilotulitusta
mutta sielu
pihisee
vain vaiteliaisuus
herättää
huomion
sitä merkillisyyttä
ja henkevyyttä
ei
synny tänäänkään
silmistä peilautuu
kuva
kuva
jota oma minä
kiillottaa
kaiuttimista
kolahtaa
imelyys
tabula rasan
pään tyhjyys
mutta se
iskee kovemmin
kuin huimaus
poutaheinän raikkaus
tai
puuton metsä
ajatellen naista
vierellään
muistia, joka
tuskin huomasi
ollessaan
keskellä
maisemaa ja
nyt
sitä maisemaa
ja
naista voi koskettaa
värisevää ääntä
jonka olen
kirjoittanut
paperille
rakkauden
tiivistyä
sen sisään
ja ympärille
ollakseni onnellinen
kiehtoi ja
kiusasi
kaiken
saavuttamattomuuden
päättymätön
juna
ikävystymisen
lamaannuttamat
kasvot
hengittäen
piittaamattomuutta
tarkoituksenaan
poistaa
epätäydellisyyden
tarkoituksettomuus
yksinäisyys,
joka oli
riippuvainen
itsestään
voimasta,
jossa
lepäsi kätkettyjä
salaisuuksia
tunne on
ihmeellinen,
omituinen
omatunto pukee
sanoiksi,
mutta ei
välttämättä
sano mitään
se vaalii
ja vaalii
salaisuuksiaan
avaruuden
ääretöntä
tyhjyyttä
konetta,
jossa
on tuntematon
voimanlähde
kyky lukita
kasvojenpiirteet
ja helliä
niitä
painottomuudessa
lukea
nimensä kirjaimia
edes
takaisin
purkautumistie
kiihkeiden
ajatusten
tulla ja
mennä
joku voisi
miettiä
niiden
olevan henkeviä
eroottisia
laavaa,
josta ei
saanut
kokonaiskuvaa
kiihottuminenhan
on aina hieno
asia
siinä täytyy
olla älyllisyyttä,
jotta
välitön voima
osaisi ottaa
mukavan
olotilan
muodon
tehdä
pikkuruisista
kivistä
kallio johon
nojata
suuria taloja,
joissa
on valtavat
ikkunat
ja
portti
yhdistää
elämää
ja
kuolemaa
liimaa
halun ja
tahdon
saranoita
luoga mielikuvia
ilmapiirin
ihanuuden
miten se valo
tuleekaan,
herättää
ei sellaista
virtaa
henno kukaan
vastustaa
jään ollessa
kylmää
ja kukkien
väri oli
arvatenkin
punainen
tulee mieleen
ratakiskot,
jotka
pitävät
näkemästään
tunteesta
osana
nukketeatterin
näyttämöä
kellotaulun
numerot
näyttivät
välietapeilta,
joita aika
soi ja
sävelsi
aamu oli
noussut
värikkäänä
ja tuntui
kuin hehkuva saari
olisi noussut
huokuvien
mieltymysten
mereen
hetki sitten
kylmää ja
yhdentekevää
nyt
avain
aukaisi
lukkoja
ovia
ihmisen
herättämää
ruumiillista
mielikuvaa
aukaisten
aistit,
joissa toisen
läsnäolo
on kirkkaampi
kuin päivä
mielessä
kyti,
kaipaus oli
ottanut
osumaa
ja oli ilmiliekeissä
ilmoitti
täyttymättömyydellään
etsivänsä
sielullista
voimaa
alkukantaista
hellyyttä,
jotta talven
riepoma
äänen sävy,
ruumiin asento ja
katse
olisi enemmän
kuin ihmistuntemus,
enemmän kuin
nautinnon lähde,
joka
persoonallisuudellaan
tihuttaa
ytimestään
silkkaa
vastustamatonta halua
kirjoittaa
pisteiden ja
pilkkujen
sekamelskaa
sielunmaisemia
herkkiä lyyrisiä
sävelmiä,
mutta ne
ovat
pelkkää lainaa
ja väliaikaista
niistä ei synny
ompeleita,
nahkoja,
joilla voisi
yhdentyä
kummaa
kuinka
sielu osaa
liikkua
liikuttaa
punaposkista
lemmentuskaa
aivojen
aiheuttamaa
reaktiota
sellainen
ihmisen
näköinen sielu
tai ominaisuus
omat pyrkimykset
yrittivät
jäljitellä
ympäristön
sisimpiä
nousta kukkulalle,
mutta
tasaista tasankoa
joutuivat ryömimään
jostain syystä
pölyyn astuttu
jälki oli
kuin
veteen
piirretty viiva
jalanjälki,
mutta se
ei jättänyt
jälkeä
vaan enemminkin
rusensi,
pyörittäen vain
ajan
hampaattomia
rattaita
himonhan pitäisi
pullistella,
paukkua
täyteläisen
rinnan pingoittaa
ja suoristaa
siliävä
odottaen
eläimellisyyttä,
repiviä pedonkynsiä
ja
henkevyyden
kaunista
ilotulitusta
mutta sielu
pihisee
vain vaiteliaisuus
herättää
huomion
sitä merkillisyyttä
ja henkevyyttä
ei
synny tänäänkään
silmistä peilautuu
kuva
kuva
jota oma minä
kiillottaa
kaiuttimista
kolahtaa
imelyys
tabula rasan
pään tyhjyys
mutta se
iskee kovemmin
kuin huimaus
poutaheinän raikkaus
tai
puuton metsä
ajatellen naista
vierellään
muistia, joka
tuskin huomasi
ollessaan
keskellä
maisemaa ja
nyt
sitä maisemaa
ja
naista voi koskettaa
värisevää ääntä
jonka olen
kirjoittanut
paperille
rakkauden
tiivistyä
sen sisään
ja ympärille
ollakseni onnellinen
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=oJpfLIPCQ2A
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eikä se himo aina pullistele ja pauku...ei ainakaan kaikilla meistä... se on polttava, kihelmöivä, joskus teräväkin piste, joka tekee levottomaksi...ja kaipaa ruokintaa... ;)
Ainaskin meidän naapurin Onni, silloin tällöin hyvät huomnet toivottaa.
Tässäkin runossasi kuhisee ja sihisee,
hormonit ja elämänmaku.
Mutta kun Sinusta on kyse,
on runossasi aina mukana syvällisyys, kauneus ja herkkyys.
Tuota linkkiä en ole avannut, vielä.
Ja vielä se, että osaat lopettaa runosi aina aina Tyylikkäästi <3
Sivut