Olen niin
hämilläni
elottomuudestani
tuntuu kuin
tekoni tapahtuisivat
toisessa ajassa
äänikin tuntui
vääristyneeltä
jäykistyessään
ja
pidättäessään
hengitystään
ilma vaan
värisee
höyryten
aistien antaman
tiedon oveen
sokeuteen, joka
yritti painaa
koskettamansa
ihon muotoa
muistiinsa
jokaisen
intiimin hiljaisuuden
pisteen
yön sekavuuden,
suun sanomiset
ja napanuoran
kosketuksen,
jolla yhteys oli
syntynyt ja
saanut muotonsa
~~~~~~~~~~~~
Mikä on
tämä sisäinen
tyhjyys, joka
haalistaa
kaiken
murut ja
hiput elämän
likaamia palasia
mustaa maata
yrittäessäni päästä
omilleni,
rahassa,
rakkaudessa
uhraamatta
leikkaamalla somasti
reunoja myöden
steriiliys tuntui
desinfioidulta
kuinka ilo
olikaan revitty ja
tuolla se
liihottelee kuin
juopunut perho
etsien
valppaita
aisteja,
hiontakiviä,
jotka tekisivät
jonkun
ohuesta onnellisuudesta
pysyvämpää
~~~~~~~~~~~~~~
Henkeni meloo
parfyymin vanavedessä
nautinnon löytötavara
vai
nuoruuden ja
kauneuden kyky
hipoa pilviä
yritys voittaa
ruumis
kuinka tahto
ja eleet on
kudottu seitiohuisiin
painottomiin,
kunnianhimottomiin
ruumiillisiin toiveisiin
ja unelmien
luurangot vain
tanssivat
ja jos sen
rajan murtaa
ja antaa erääntyneen
suudelman
polttaa harjaantumattomia
huulia
saa rakkauden
sanat kuulostamaan
sadulta
pisteeseen, jossa
tarkkuus loppuu
ja luovuus
palvelee uusia
tarkoitusperiä
sytyttää himon
auringon
pallon, joka
vierii kuumuutena
jyrkkiä polkuja
pankkirosvo, joka
haluaa anastaa
pienen pienen
ytimen
vuosien ikäisiä
kovettumia
kasvoja, jotka
tuntevat pehmeän
suudelman sulattavan
~~~~~~~~~~~~~~
Tutkimusmatkani
tuntuu
kiemurtelevan
julmissa kahleissa
yrittäessään
objektiivisuuteen,
olemaan himon ulkopuolinen
törmätenkin aina
ennen tyydyttymistään
omistuksenhaluun ja
tunneuskollisuuteen
joka nautittuaan,
juotuaan kylläiseksi
ehtyy ja ajelehtii
peruuttamattomaan
eikä sitä
kiveä
kukaan jaksa
siirtää
kääntää raiteiltaan
se on kuin
korvia raastava
kuorsaus
sahaten ja
valaen suojamuureja
iljettävää hienhajua,
joka vieroittaa
jokaisen rakkaudellisen
tunnustuksen
ja johtaa
täysimittaiseen
sokeuteen
kykyyn kiskaista
sielun ovi taas
selkosenselälleen
punaisia ja valuvia
toiveita ja näköaloja,
joita ei voi
silmällä nähdä
pieniä ja
suuria suupaloja
joista muodostuu
vyöry
riehaantuen ja
hapuillen vetoketjua
todellisuudessa
elävän avuttomuuden
nielaistessa kokonaan
~~~~~~~~~~~~~~
Hiljaisuus peittää
täydellisyyden
tunnemaailman
rikkauden, jossa
rahan merkitys
ei ole vaihtoraha
automaatti, joka
nuolee kielen ja
kitalaen välissä
olevia vihan
nostamia purjeita
ehei
mikä on
tämän kaiken
päämäärä
kaikkien tunteiden
liimaantuminen
selkäpuoleen
ja kuinka se
tunteiden vastavuoroisuus
liikuttaa ruumista
virittää jousen
ja kuinka se
pieni taimen kasvaa
puuksi
virittäytyy vihreään
ja se nuoli
osuu haavoittumattomaan
maailmaan
minun egooni
ja se häpeää
haavoistaan
huolimatta
tunnustaa
ettei muka
tuntisi enää
niin helläsydäminen,
lempeä ja
antelias
mutta miksi
suloinen,
armollinen loiste
palvoo ruumista
ei rakkautta
ainoastaan
silmän lepopaikka
kauneuden kyky
hehkua
kaiken yimessä
~~~~~~~~~~~~
Kuoleeko
nyt kuvani,
joka on
piirittänyt
nautintojen aarretta
olemalla
korujen kirkkaus,
viehkeyteni vihollinen,
joka hautaa
tyhjyyteni
sen joka
jää jokaisen
rakkauden jälkeen
sen jälkeen,
kun ei enää
tunne
heiluvan käden
hyvästelevää
itkevää ikkunaa
rakkaani
sitä mikä
on kasvava
uuteen kukoistukseen
sydämen saadessa
uuden muodon
ajan ja
kauneuden
todistaessa uskollisuuttaan
ennen erikseen
ja nyt
samassa ihmisessä
antaen kesän kuolla
ihmisen, joka
ei vaatinut lisä
väriä totuuteen
ainoastaan
vilpittömän yrityksen
olla elämän tuoksu,
kaunis osa
päivän toivon
valkeaa
rakkautesi arvoinen
katoavaisuus
leimaa kellokorttinsa
etäännyttää
käden kädestä
kuten maailma
jättää hyvästinsä
itsestään selvyys
ja nyt se on
täytetty
pisaran tehdessä
joen,
elämän ja
rakkauden
sydämen tyhjyyden
ja
muistohan siitä vain jää
hämilläni
elottomuudestani
tuntuu kuin
tekoni tapahtuisivat
toisessa ajassa
äänikin tuntui
vääristyneeltä
jäykistyessään
ja
pidättäessään
hengitystään
ilma vaan
värisee
höyryten
aistien antaman
tiedon oveen
sokeuteen, joka
yritti painaa
koskettamansa
ihon muotoa
muistiinsa
jokaisen
intiimin hiljaisuuden
pisteen
yön sekavuuden,
suun sanomiset
ja napanuoran
kosketuksen,
jolla yhteys oli
syntynyt ja
saanut muotonsa
~~~~~~~~~~~~
Mikä on
tämä sisäinen
tyhjyys, joka
haalistaa
kaiken
murut ja
hiput elämän
likaamia palasia
mustaa maata
yrittäessäni päästä
omilleni,
rahassa,
rakkaudessa
uhraamatta
leikkaamalla somasti
reunoja myöden
steriiliys tuntui
desinfioidulta
kuinka ilo
olikaan revitty ja
tuolla se
liihottelee kuin
juopunut perho
etsien
valppaita
aisteja,
hiontakiviä,
jotka tekisivät
jonkun
ohuesta onnellisuudesta
pysyvämpää
~~~~~~~~~~~~~~
Henkeni meloo
parfyymin vanavedessä
nautinnon löytötavara
vai
nuoruuden ja
kauneuden kyky
hipoa pilviä
yritys voittaa
ruumis
kuinka tahto
ja eleet on
kudottu seitiohuisiin
painottomiin,
kunnianhimottomiin
ruumiillisiin toiveisiin
ja unelmien
luurangot vain
tanssivat
ja jos sen
rajan murtaa
ja antaa erääntyneen
suudelman
polttaa harjaantumattomia
huulia
saa rakkauden
sanat kuulostamaan
sadulta
pisteeseen, jossa
tarkkuus loppuu
ja luovuus
palvelee uusia
tarkoitusperiä
sytyttää himon
auringon
pallon, joka
vierii kuumuutena
jyrkkiä polkuja
pankkirosvo, joka
haluaa anastaa
pienen pienen
ytimen
vuosien ikäisiä
kovettumia
kasvoja, jotka
tuntevat pehmeän
suudelman sulattavan
~~~~~~~~~~~~~~
Tutkimusmatkani
tuntuu
kiemurtelevan
julmissa kahleissa
yrittäessään
objektiivisuuteen,
olemaan himon ulkopuolinen
törmätenkin aina
ennen tyydyttymistään
omistuksenhaluun ja
tunneuskollisuuteen
joka nautittuaan,
juotuaan kylläiseksi
ehtyy ja ajelehtii
peruuttamattomaan
eikä sitä
kiveä
kukaan jaksa
siirtää
kääntää raiteiltaan
se on kuin
korvia raastava
kuorsaus
sahaten ja
valaen suojamuureja
iljettävää hienhajua,
joka vieroittaa
jokaisen rakkaudellisen
tunnustuksen
ja johtaa
täysimittaiseen
sokeuteen
kykyyn kiskaista
sielun ovi taas
selkosenselälleen
punaisia ja valuvia
toiveita ja näköaloja,
joita ei voi
silmällä nähdä
pieniä ja
suuria suupaloja
joista muodostuu
vyöry
riehaantuen ja
hapuillen vetoketjua
todellisuudessa
elävän avuttomuuden
nielaistessa kokonaan
~~~~~~~~~~~~~~
Hiljaisuus peittää
täydellisyyden
tunnemaailman
rikkauden, jossa
rahan merkitys
ei ole vaihtoraha
automaatti, joka
nuolee kielen ja
kitalaen välissä
olevia vihan
nostamia purjeita
ehei
mikä on
tämän kaiken
päämäärä
kaikkien tunteiden
liimaantuminen
selkäpuoleen
ja kuinka se
tunteiden vastavuoroisuus
liikuttaa ruumista
virittää jousen
ja kuinka se
pieni taimen kasvaa
puuksi
virittäytyy vihreään
ja se nuoli
osuu haavoittumattomaan
maailmaan
minun egooni
ja se häpeää
haavoistaan
huolimatta
tunnustaa
ettei muka
tuntisi enää
niin helläsydäminen,
lempeä ja
antelias
mutta miksi
suloinen,
armollinen loiste
palvoo ruumista
ei rakkautta
ainoastaan
silmän lepopaikka
kauneuden kyky
hehkua
kaiken yimessä
~~~~~~~~~~~~
Kuoleeko
nyt kuvani,
joka on
piirittänyt
nautintojen aarretta
olemalla
korujen kirkkaus,
viehkeyteni vihollinen,
joka hautaa
tyhjyyteni
sen joka
jää jokaisen
rakkauden jälkeen
sen jälkeen,
kun ei enää
tunne
heiluvan käden
hyvästelevää
itkevää ikkunaa
rakkaani
sitä mikä
on kasvava
uuteen kukoistukseen
sydämen saadessa
uuden muodon
ajan ja
kauneuden
todistaessa uskollisuuttaan
ennen erikseen
ja nyt
samassa ihmisessä
antaen kesän kuolla
ihmisen, joka
ei vaatinut lisä
väriä totuuteen
ainoastaan
vilpittömän yrityksen
olla elämän tuoksu,
kaunis osa
päivän toivon
valkeaa
rakkautesi arvoinen
katoavaisuus
leimaa kellokorttinsa
etäännyttää
käden kädestä
kuten maailma
jättää hyvästinsä
itsestään selvyys
ja nyt se on
täytetty
pisaran tehdessä
joen,
elämän ja
rakkauden
sydämen tyhjyyden
ja
muistohan siitä vain jää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut