Meren pohjan sameus
eksyttää epätoivon,
sen joka asuu
elämän syvyydessä
vain kuolema
osaa takertua
pukeutua mustaan ja
ojentaa käsivartensa
pyyhkiessään luomen
ulkopinnan
kelloissa soivat
suru ja kuolinlaulut
ja silti kukaan
ei odota,
vaikka vajoaminen
on jo alkanut
onko aika uhri
vai olenko aidattu
sisimpääni, missä
on kielletty poistua
kulkea siellä
missä tarun pienuus
alkaa tai kohtaa
kaipauksella koristellun
maailman
olematta saari
jota valloittaa
tai sydän jonne
eksyä
hyväillä kasvon
piirteitä, jotka
mykkien maailmassa
puhuvat enemmän
kuin nousevat
tähdet tai
laskettu ankkuri
~~~~~~
se hartioita painava
tyhjyys, joka
haluaisi nostaa
ilmaan
heitellä ympärilleen
lauseita ja tekoja,
joissa elämämme kaikuu
kasaantuu ja
pudottaa sylistään
kaikkien tahraisten
väylien keskelle
saaden etenemään,
tuntemaan katseen
loukatun muodon
sen joka
riisuu, paljastaa
ääret ja rajat,
mutta ei kätke
vaikka haluaisit
piiloutua
murtua sen
kaiken painon
alla, jonka
jännityksen paino
haluaa paljastaa
~~~~~~
mutta se
salaisuus säilyy,
syöden kalpean ihon
tunnottomuutta yhä
hienommaksi
tuuli tunkeutuu
mutta mikä pidättelisi
odotuksen pitkää
luonnetta, päästäisi
askeleet sisälle
viemättä maisemaa
olkapäästä
nousematta kuolemasta
toiseen ja olematta
olemassa olon
ilo, jota
tunnemme
huultemme kohdatessa
kohtalon
läikehtivissä rivistöissä
aamun keveän hilpeyden
ja taivaan painostavan
hellyyden arvoitus,
yhtä koskemattomana
kuin ainutkertainen
elämä alkaa alussa
syntymä, kuolema
ja vaimenevat
aallot sormenpäästä
kieleen
käsi johon tarttua,
josta pidetään kiinni
kun siemaillaan
pujahtamatta huokauksiin
Ja vaikka kuinka
tuntisin itseni
kuolemattomaksi
tietoisuuden ovi
sepposen selällään
~~~~~~
haluan
haluan sinut
tässä ja nyt,
koko sen kukoistavan
aukon, jota
unissani hyräilen
tässä ja muualla
aivan kuin
vastakohtaisuudet eivät
koskaan keskeytä
vuolasta pisaraa
kastelematta juuria
jättämättä jokaista
väärää sanaa
lausumatta,
jokaista pintaa
tyydyttämättä
antaen suostuvaisten
kehojen riisua hellyys
houkuttelevista
hymykuopista
ja antaen
kantaa itseään
viitoitetulla tiellä
levottomuudesta autuuteen
ahmia yötä ja
haaveilla kuohuista,
joita nousuvesi
huuhtoo elämän
rosoisuutta osoittaakseen
siitä luonnonhalkeamasta
alkaa hedelmällisyys ja
ja vuoroin aurinko
ja vuoroin kuu erottelevat
ainoastaan päivän, jolloin
kielellä voi ylettää,
mutta sydämeen asti
ei milloinkaan
siihen tarvitaan enemmän
ei riitä, että
ovia jyskytetään ja
avataan
on löydettävä hikeä,
joka ei haise ja
iloa,
joka on synti
synnittömän salama ja taivas
eilisen odottaessa huomistaan,
sitä elämätöntä elämää
jossa maa on
vailla luojaa
ja elämän viattomuus
hylkäämättömyyden evankeliumista
eksyttää epätoivon,
sen joka asuu
elämän syvyydessä
vain kuolema
osaa takertua
pukeutua mustaan ja
ojentaa käsivartensa
pyyhkiessään luomen
ulkopinnan
kelloissa soivat
suru ja kuolinlaulut
ja silti kukaan
ei odota,
vaikka vajoaminen
on jo alkanut
onko aika uhri
vai olenko aidattu
sisimpääni, missä
on kielletty poistua
kulkea siellä
missä tarun pienuus
alkaa tai kohtaa
kaipauksella koristellun
maailman
olematta saari
jota valloittaa
tai sydän jonne
eksyä
hyväillä kasvon
piirteitä, jotka
mykkien maailmassa
puhuvat enemmän
kuin nousevat
tähdet tai
laskettu ankkuri
~~~~~~
se hartioita painava
tyhjyys, joka
haluaisi nostaa
ilmaan
heitellä ympärilleen
lauseita ja tekoja,
joissa elämämme kaikuu
kasaantuu ja
pudottaa sylistään
kaikkien tahraisten
väylien keskelle
saaden etenemään,
tuntemaan katseen
loukatun muodon
sen joka
riisuu, paljastaa
ääret ja rajat,
mutta ei kätke
vaikka haluaisit
piiloutua
murtua sen
kaiken painon
alla, jonka
jännityksen paino
haluaa paljastaa
~~~~~~
mutta se
salaisuus säilyy,
syöden kalpean ihon
tunnottomuutta yhä
hienommaksi
tuuli tunkeutuu
mutta mikä pidättelisi
odotuksen pitkää
luonnetta, päästäisi
askeleet sisälle
viemättä maisemaa
olkapäästä
nousematta kuolemasta
toiseen ja olematta
olemassa olon
ilo, jota
tunnemme
huultemme kohdatessa
kohtalon
läikehtivissä rivistöissä
aamun keveän hilpeyden
ja taivaan painostavan
hellyyden arvoitus,
yhtä koskemattomana
kuin ainutkertainen
elämä alkaa alussa
syntymä, kuolema
ja vaimenevat
aallot sormenpäästä
kieleen
käsi johon tarttua,
josta pidetään kiinni
kun siemaillaan
pujahtamatta huokauksiin
Ja vaikka kuinka
tuntisin itseni
kuolemattomaksi
tietoisuuden ovi
sepposen selällään
~~~~~~
haluan
haluan sinut
tässä ja nyt,
koko sen kukoistavan
aukon, jota
unissani hyräilen
tässä ja muualla
aivan kuin
vastakohtaisuudet eivät
koskaan keskeytä
vuolasta pisaraa
kastelematta juuria
jättämättä jokaista
väärää sanaa
lausumatta,
jokaista pintaa
tyydyttämättä
antaen suostuvaisten
kehojen riisua hellyys
houkuttelevista
hymykuopista
ja antaen
kantaa itseään
viitoitetulla tiellä
levottomuudesta autuuteen
ahmia yötä ja
haaveilla kuohuista,
joita nousuvesi
huuhtoo elämän
rosoisuutta osoittaakseen
siitä luonnonhalkeamasta
alkaa hedelmällisyys ja
ja vuoroin aurinko
ja vuoroin kuu erottelevat
ainoastaan päivän, jolloin
kielellä voi ylettää,
mutta sydämeen asti
ei milloinkaan
siihen tarvitaan enemmän
ei riitä, että
ovia jyskytetään ja
avataan
on löydettävä hikeä,
joka ei haise ja
iloa,
joka on synti
synnittömän salama ja taivas
eilisen odottaessa huomistaan,
sitä elämätöntä elämää
jossa maa on
vailla luojaa
ja elämän viattomuus
hylkäämättömyyden evankeliumista
Selite:
As friend of coffee once said to me;------Kohtaamisia ja eroja, haaksirikkoja ja uppoamisia, joku onnellinen löytää kotisataman, joku toinen seilaa onnellisten tähtien alla. Ei elämä sen ihmeellisempää taida kaikkineen ollakaan. Aikamme päättyy kun aika on, siihen asti eletään, kukin valintansa mukaan. Elä ja antaa toisen elää valintoineen, vaatimatta, kahlitsematta ajatuksin tai muutenkaan saattaa helpottaa molempien elämää, sillä sitoutuminen ihmiseen lähtenee sydämestä, niin luottamuksen kasvukin kun osoittaudumme olemaan luottamuksen arvoisia. -----------
Kieli keinona kertoa tai olla kertomatta ajatuksia on väline kuten aistit ja eleetkin. Kokonaisvaltaiseen näkemykseen päässee vasta sitten kun näkee toisen ajatukset, ymmärtää ajatusten lähtökohdat ja kykenee luomaan näkemyksen värittämättä yksityiskohtia oman kokemusmaailmansa rajoituksilla, ja se mahdollisuus taitaa olla poissuljettu ainakin meidän aikanamme.-----------https://www.youtube.com/watch?v=Fk3Ni-pwxAs&feature=related
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eikä koskaan voi ymmärtää kaikkia toisen ajatuksen lähtökohtia, hyvä jos edes omiaan :D .. ja aina omat kokemukset/mielipiteet värittävät hieman kaikkia asioita... ja ihme olisi jos niin ei olisi.
Onneksi kotisataman löytämiseen ei tarvita toista...muuten en olisi sitä koskaan löytänyt.
Sivut