Moni asia
muistuttaa
tyhjyydestä
hylsyltä,
joka kolisuttaa
kutistunutta
avaruutta
varastaa minun
aikaani,
auringon paistetta
sieluni
soittaman musiikin
seuraneitoa
runouden
viiruttaa
pintaa
rouhia lusikalla
sanojen
ruumishuoneesta,
mutta ei
kukaan ei
kaipaa ideaa,
ruumista ne
aina huutavat
sieluni odottaa
jo kevättä,
se tietää
milloin se
tulee
sellainen
intiimi suhde,
joka
näyttää naisen
sydämeltä
sadoilta peileiltä,
joissa on
helppo
menettää
ajan ja
paikan taju
siinä keväässä
musiikki
tuntuu unelta
mystistä
tukahdetun
väkivallan
virtaa
vastaan tulee
koskematonta,
pettymyksiä
ja suuren suuria
loukkauksia,
jumalakin
on nyljetty
kuiviin
minun on
jano,
janoan
läheisyyttä
syön jokaisen
murusen,
vaikka ihmisen
jos ihmissyöjästä
kasvaa lihakset,
kyky
hallita elämää
olinhan jo
löytänyt
jumalan
tuon luisen
rangan,
mutta se
ei riitä
tarvitaan enemmän
tarvitaan jotain
joka herättää
henkisyyden
nostaa elävän
kehon korkeammalle
kuin
pelkkä
moraalin vartija,
joka
on repinyt
ajatukseni
kestokyvyn
kuilulle
nainen halusi
muuttaa kanssani
asumaan ja kysyi
rakastanko
häntä
mikä illuusio,
mikä
ihmeellinen
käänne
en tiennyt edes
nimeä,
ikää
ja niin ne
vaan tahtoo
aloittaa
aloittamatta,
kristus miten
rohkeasti
pussaavat
suulle ja
heti
perään
puhuvat
rakkaudesta
minä taas
puhuin
musiikista,
kirjoista
runoudesta
ja mitenkä siihen
hyvään
uneen mahtuisi
uusi päivä,
uusi rakastuminen
tai vaan
päivä
olla laiskottelemalla
sitä minä
elämältä pyysin,
en sitä
minä halusin kirjoittaa
sellaisia solmuja,
joita kauneus
ja kohteliaisuus
synnyttävät
nainen vierellä
irrottaa ajatuksen
selkeyteen
ihana tunne
kun vieressä
on lämmin
henkisyys alkaa
puhumaan,
sielu tuodaan
alttarille
ja vaikka
puhe olisi
hitsattu
naisen suuhun
tai kaksi
ihmistä
katsoo
toisiinsa
sekunniksi
kaikki
häviää
pyyhkiytyy
olemattomiin
sellainen hetki
ehtoollisella
epätoivon tuoda
tiedostamaton
hetkeen
mitä antautuminen
mitä itsensä
irrottaminen
tarkoittaa
päästä lähemmäs
täydellisyyttä,
keinotekoista
päämäärää
johon kukaan ei
koskaan yllä
ja
kaikki sen
haluaisivat kokea
ajatukset
harhailevat
kesken
unia
vaatteet,
kuinka ne istuvat
näyttävät ja
antavat ymmärtää
kuvittelevat
alla olevan
yksilöllisyyden
taistelijan
haarniskassaan
vai onko se
pelkuri,
tappaen meidät
pelottelullaan
onko siinä
halua vai
sadetta
purkautua vai
täyttää
lumotun maailman
takana
saattaa ollakin
onnettomuus tai
immuuni,
kunnianhimoa
ylpeyttä
kuten jumala,
joka on
kaikkivaltias,
mutta ei
sillä armeijaa ole
millä hyökätä,
se lamauttaa
näyttää takapuoltaan
pitääkseen
ohjat käsissään
ollakseen
objektiivinen
synnittömyydessään
erottaa kaikki
äärettömyydestä
kuoleman jälkeen
voidakseen
ymmärtää,
on matkusteltava
maistettava,
koeteltava,
haastettava
istuukos se
ja
vaikka ei istuisi
niin se kaunis
ajatus,
elämänhalu ja
rohkeus on
rokotettava
jokaiseen sieluun
muistoista on
tehtävä
kuvia,
elävyyttä,
joka ottaa naisen
soittaa sävelmää
tapellen pimeässä,
ajassa jolloin
harmaa taivas
repeää
mikä on se
piste, joka
polttaa
tuo minkä
tahansa
paikan,
ajan ja
ASENTEEN
kukkaan puhkeavaan
maailmaan,
ilmestyskirjamainen
voima
osana näön
ja tunnon
merkitsemiä ääriviivoja
hengityksen ihme,
elämän kaikki
kiistämättömät
tosiasiat,
jotka kahlehtivat
meidät
elämän
rakenteisiin
ruumiimme on
väistyttävä,
egomme on
hajoava
vain ymmärtääkseen
atomin ytimen,
nainen rakkauksineen,
jotta kaikkivaltias
kristalloituisi
sellainen koskettaa
elämää,
minua
kirjeelle sanoja,
huutaa ääneen
asioita
kaikki unet
harhat ja
toiveet joita
en myöntänyt
olin luonut ja
tuhonnut,
avaruutta,
aikaa
kestävämpiä
ja näkyvämpiä enkeleitä,
suistamaan kaikki
väärät
jumalat satuloiltaan
ja minkä tähden,
minkä ihmeen sanan
alun ja kadotetun
löytymiseen,
ja vaikka roikkuisi
tyhjyydessä
menisi mihin
suuntaan vaan
elämästä
tulee aina
näytelmä,
uni
jota koristaa
inhimillinen myötätunto
ja rakkaus
ne parantavat
ristiinnaulitsemisen
haavat nopeammin
kuin tuore pulla
veden kielelle
tuoksuttava kahvi
miljoona aurinkoa
valaista
sisäinen ja ulkoinen
tasapainoon
uskoa siihen
jopa mielikuvituksen
tuolla puolen
ilman päivän valoo
rakastaakaa meidät palasiks
muistuttaa
tyhjyydestä
hylsyltä,
joka kolisuttaa
kutistunutta
avaruutta
varastaa minun
aikaani,
auringon paistetta
sieluni
soittaman musiikin
seuraneitoa
runouden
viiruttaa
pintaa
rouhia lusikalla
sanojen
ruumishuoneesta,
mutta ei
kukaan ei
kaipaa ideaa,
ruumista ne
aina huutavat
sieluni odottaa
jo kevättä,
se tietää
milloin se
tulee
sellainen
intiimi suhde,
joka
näyttää naisen
sydämeltä
sadoilta peileiltä,
joissa on
helppo
menettää
ajan ja
paikan taju
siinä keväässä
musiikki
tuntuu unelta
mystistä
tukahdetun
väkivallan
virtaa
vastaan tulee
koskematonta,
pettymyksiä
ja suuren suuria
loukkauksia,
jumalakin
on nyljetty
kuiviin
minun on
jano,
janoan
läheisyyttä
syön jokaisen
murusen,
vaikka ihmisen
jos ihmissyöjästä
kasvaa lihakset,
kyky
hallita elämää
olinhan jo
löytänyt
jumalan
tuon luisen
rangan,
mutta se
ei riitä
tarvitaan enemmän
tarvitaan jotain
joka herättää
henkisyyden
nostaa elävän
kehon korkeammalle
kuin
pelkkä
moraalin vartija,
joka
on repinyt
ajatukseni
kestokyvyn
kuilulle
nainen halusi
muuttaa kanssani
asumaan ja kysyi
rakastanko
häntä
mikä illuusio,
mikä
ihmeellinen
käänne
en tiennyt edes
nimeä,
ikää
ja niin ne
vaan tahtoo
aloittaa
aloittamatta,
kristus miten
rohkeasti
pussaavat
suulle ja
heti
perään
puhuvat
rakkaudesta
minä taas
puhuin
musiikista,
kirjoista
runoudesta
ja mitenkä siihen
hyvään
uneen mahtuisi
uusi päivä,
uusi rakastuminen
tai vaan
päivä
olla laiskottelemalla
sitä minä
elämältä pyysin,
en sitä
minä halusin kirjoittaa
sellaisia solmuja,
joita kauneus
ja kohteliaisuus
synnyttävät
nainen vierellä
irrottaa ajatuksen
selkeyteen
ihana tunne
kun vieressä
on lämmin
henkisyys alkaa
puhumaan,
sielu tuodaan
alttarille
ja vaikka
puhe olisi
hitsattu
naisen suuhun
tai kaksi
ihmistä
katsoo
toisiinsa
sekunniksi
kaikki
häviää
pyyhkiytyy
olemattomiin
sellainen hetki
ehtoollisella
epätoivon tuoda
tiedostamaton
hetkeen
mitä antautuminen
mitä itsensä
irrottaminen
tarkoittaa
päästä lähemmäs
täydellisyyttä,
keinotekoista
päämäärää
johon kukaan ei
koskaan yllä
ja
kaikki sen
haluaisivat kokea
ajatukset
harhailevat
kesken
unia
vaatteet,
kuinka ne istuvat
näyttävät ja
antavat ymmärtää
kuvittelevat
alla olevan
yksilöllisyyden
taistelijan
haarniskassaan
vai onko se
pelkuri,
tappaen meidät
pelottelullaan
onko siinä
halua vai
sadetta
purkautua vai
täyttää
lumotun maailman
takana
saattaa ollakin
onnettomuus tai
immuuni,
kunnianhimoa
ylpeyttä
kuten jumala,
joka on
kaikkivaltias,
mutta ei
sillä armeijaa ole
millä hyökätä,
se lamauttaa
näyttää takapuoltaan
pitääkseen
ohjat käsissään
ollakseen
objektiivinen
synnittömyydessään
erottaa kaikki
äärettömyydestä
kuoleman jälkeen
voidakseen
ymmärtää,
on matkusteltava
maistettava,
koeteltava,
haastettava
istuukos se
ja
vaikka ei istuisi
niin se kaunis
ajatus,
elämänhalu ja
rohkeus on
rokotettava
jokaiseen sieluun
muistoista on
tehtävä
kuvia,
elävyyttä,
joka ottaa naisen
soittaa sävelmää
tapellen pimeässä,
ajassa jolloin
harmaa taivas
repeää
mikä on se
piste, joka
polttaa
tuo minkä
tahansa
paikan,
ajan ja
ASENTEEN
kukkaan puhkeavaan
maailmaan,
ilmestyskirjamainen
voima
osana näön
ja tunnon
merkitsemiä ääriviivoja
hengityksen ihme,
elämän kaikki
kiistämättömät
tosiasiat,
jotka kahlehtivat
meidät
elämän
rakenteisiin
ruumiimme on
väistyttävä,
egomme on
hajoava
vain ymmärtääkseen
atomin ytimen,
nainen rakkauksineen,
jotta kaikkivaltias
kristalloituisi
sellainen koskettaa
elämää,
minua
kirjeelle sanoja,
huutaa ääneen
asioita
kaikki unet
harhat ja
toiveet joita
en myöntänyt
olin luonut ja
tuhonnut,
avaruutta,
aikaa
kestävämpiä
ja näkyvämpiä enkeleitä,
suistamaan kaikki
väärät
jumalat satuloiltaan
ja minkä tähden,
minkä ihmeen sanan
alun ja kadotetun
löytymiseen,
ja vaikka roikkuisi
tyhjyydessä
menisi mihin
suuntaan vaan
elämästä
tulee aina
näytelmä,
uni
jota koristaa
inhimillinen myötätunto
ja rakkaus
ne parantavat
ristiinnaulitsemisen
haavat nopeammin
kuin tuore pulla
veden kielelle
tuoksuttava kahvi
miljoona aurinkoa
valaista
sisäinen ja ulkoinen
tasapainoon
uskoa siihen
jopa mielikuvituksen
tuolla puolen
ilman päivän valoo
rakastaakaa meidät palasiks
Selite:
Eilen lähti nousussa mopo keuliin ja väsymyksen seurauksena darra puhuttelee sekavia tänäänkin-----rakasta mut palasiksi-----
https://www.youtube.com/watch?v=zi16eaoj2Q4
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eikä toi nyt kovin sekavaa ole, mutta darraa ei kannattaisi hankkia ;)
Kaunis, kaipaava, tunteellinen runo, hieno.
Sivut