Yksi järkeni
kammioista
on sokea
se ei näe
tuijottavaa hulluutta,
kaikkiruokaista
elämän pihinää
sanoja ihmisestä
itsestään,
omastatunnostaan
joka kipuilee ja
uhmaa alati
aikaa
ihmiseen
kätkettyjä lähteitä,
surujen ja ilojen
vaihtaa asentoa
haaveilijoita, jotka
uskovat ja toivovat,
mutta ovat aina
jonkun muun
johdatettavissa
ja armoilla
-
kuoleman kuvat
näkyvät aina,
luurangon ääriviivat,
jotka valaisevat
kadotettujen maailman
päihtyneen punaiset
kasvot ottivat
kiinni
pyöreistä rinnoista
kypsyneen ihmisen
silmän tapaan
poimia kauneutta
sanoja joita
olin unohtanut
tai halusin
vaihtaa uusiin
avoin ja alaston
kevytmielisyys
pintakerroksissa
himohan se aina
on mielessä
tai uteliaisuus
asiat, jotka sitovat
ajatukset
pilvien reunaan
turhuuteen
-
jollain lailla
asian luonne miellyttää
minua
ajatella
noitaa
tai neitsyttä
viimeisellä
alttarilla
kaiken kauneuden
menettämisen
rajaa, josta
on lyhyt matka
ravintoon
helposti kaikki
kääntyy itseinhoon,
kuvitelmiin
että ruumis olisi
jotenkin ajatusta
vahvempi
täytyyhän siinä
olla joku syy,
että kiihottuu
tietoisuus kaiken
arvaamattomuudesta,
ymmärrys
mihin se lusikka
taas taipuu,
jos kutittaa liikaa
-
eikö meidän
pitäisi olla
jumalan näköisiä
siis tai miksi
meille
on luotu aistien tyydytys,
jos siitä
heti pitää
tehdä kinkerit
tai orjuuttaa
pallo jalkaan
kyyneleet silmissään
mikä se semmoinen
laki ja totuus on
ihme, joka
katsoo toista
silmiin ja
heti tuntee rakkauden
vilistäneen lävitseen
ja ei aikaakaan
ja se sama väristys onkin
vihaa
vihaa, joka
on ihmisestä
mutta ei ihmistä varten
-
olisiko se
sellainen lahja
ottaa ja antaa
vastavetoisesti,
palvella sydäntään
puhtaasti ja
suvaita jokaiselle
oma uskonsa
tai jos
sellaista ei
ole niin
rakastamaan
pyyteettömyydellä
siihen
pystyy jokainen
halutessaan
mitään ei saa
ilmaiseksi,
kateuskin
on ansaittava
-
me olemme
alussa aina
niin naiiveja
puhumme tietoisuudesta
mitä
syvällisimmillään
haluamme
ja kun
aika kuluu
(nopeasti)
niin päämme on
haljennut,
lyötyämme
sitä kovimpaan
luuhun mitä
elämä
päällään kantaa
siis omien ansioiden
perusteella…
kiss my ass
rahalla saa ja
hevosella pääsee
tekojen maailma
kusee alleen ja on
suurin vale
kaikkien valheiden joukossa
eikä siihen profetioita
tarvitse,
riittää
kun aukaisee silmänsä
tai ottaa silmänsä pois
sieltä kuuluisasta
silmästä
-
ihminen kuvittelee
liikaa,
ei elämä ole
kuvitelmaa
eikä se ole
pahaa
ei ainakaan saatanasta
onni on jokaisella,
joka haluaa maistaa
ja jokainen
oppii,
jos ei pakene itseään
ei odottele ihmeitä
vaan omalla nöyryydellään
palvelee rakkautta
ja vannomatta aina paras
hyväntuoksuinen ihminen
kuka sitä
veistä liikuttelee
kuka kättä ohjaa ja kantaa
-
palaan aina
tähän,
tämän puun juureen
vai olisiko
se kaivo
tai kasvot
kauneuden olla
jotain yhdistelmiä,
tiedon, ymmärryksen
ja hulluuden välillä
totuuden sanotaan
olevan rajaton,
mutta mieluummin minä
katson rajatonta
taivasta, ihoa
rajattomien
vastakohtaisuuksien
lävistää toisensa,
yhtyä toisiinsa
yhtyminen on
kaunis sana,
miten rajallisia olemmekin
ymmärtämättä
että jokainen
rakkauden
teko on rakkautta
olemme heikkoja
ja käytämme oikeuksiamme väärin,
mutta eri yhteyksissä
ne olisivatkin
rakkauden rajattomuutta
-
luulemme ettei
ihminen voisi
koskaan ymmärtää
pah
olemme jumalan luomia
omaksi kuvikseen
kyllä meillä
perspektiiviä
riittää
me emme vaan
halua ymmärtää
tai elää,
jotta ymmärtäisimme
kuolema on
kyllä totuus,
mutta se
joka elää,
osaa nauttia monta
totuutta ennen viimeistä
meille kaikki
on korkeaa,
mutta mikään ei
tunnu olevan voittamatonta
pelkureita me olemme
ja sillä
ei ole mitään
tekemistä totuuden kanssa
-
tässä puussa
on paljon juuria
elämänilmiöiden
moninaisuus
saa minut aina
hyväntuuliseksi
se, joka
erottaa
myös yhdistää
repii kohdusta ja
kasvattaa ajattomuuteen
kaikki kirjoitukset
heijastelevat
taivaallista kauneutta
ne soivat kuin
nuotit, jotka
kieltävät kaiken
myöntävät halunsa elämälle
anna minä kosketan
sitä sointia,
anna ääneni
väristä niin kuin
sinä väriset elämää
ihmiseen kasvaa
ikävän ja haikeuden
siemen,
sellainen leikatun
ilon muistopaikka
koskemattomuuksien
kohdata ja väristä
hetken toisilleen
ja silloin tuntee
aina lähtiessään
menettäneensä
jotain
päihtymys ystävyyteen
tuo kaiken kosketeltavaksi
aivan kuin
olisin elänyt tuon
hetken uudelleen ja uudelleen
-
on kesän aika
ja tässä puussa
on paljon lehtiä
tahdon taivasta,
ruumista
elämää
pelkkä hipaisu
tai katse saa
ikävöimään
ja silti
elämä halveksii
vaikka jokainen
yrittää
vain toteuttaa
tahtoaan,
säätöjään päivien kulkuun
en välitä
sen kuiskauksista
ja silti tiesin, että
huulten kuiskaus
ja käden kosketus
on ehkä
enemmän
kuin lupaan tai
haluan myöntää
näin vapauteni
avarakatseisimmin
ja tiesin, että
oliko tämän kertaisessa
rakkautta vai
pelkät pettäjän elkeet
-
kysymys on
aina vastuusta
ja miettiessäni asiaa,
toesin jo vastauksen
sen saman juudaksen
suudelman,
joka puolestamme
jo kerran annettiin
haluta jotain omaa
haluaan vastaan,
yrittäen pitää
sitä murenevaa
illuusiota
kasassa
rakastin suutasi ja
kehoasi ja
se olisikin mahdollisuuksieni tie
mahdottomuuteenko
helvettiin
no no
eipäs nyt heti
kutsuta pirua tunkiolle
-
mikä on todellisuus
kauneuteni piirtämä hellyys
vai hyvyys jollaisena
haluan esiintyä
silloin tarvitsin valoa,
puhuin jumalalle
sydäntäni vartioivalle
herättäjälle, joka
vaalii rakkauttani
kaikki oli vallassani
kaikki mitä
olin herättänyt
rakkauden nimeen
kaikki mitä ruumiilliseen
kosketukseen oli jo
puolitiessään
toiset ajattelevat
kehollaan ja toiset aivoillaan,
jotkut eivät...
-
puun runko
on paksu ja
se elää
rajattomuus
ruumissa
on taas lähempänä
pistettä,
jonka rumuuden
ja vääränkin totuuden
armo voi korjata
ihminen on
niin yksinäinen
yksinäisyydessään
ja saadessa
elinvoimansa
sykkimään,
haavoittuvaisuus
on liki jokaista tekoa
olin saanut
intohimosta aseen,
jolla saatoin
vapauttaa hurmioni
jokaiseen hetkeen
-
olet muuttunut,
sielu kysyi minulta
hiljakseen
muuttunut,
elämä on
yhtä muutosta
olen kuin
laulu tai
kirja hellässä sylissäsi
laulan sinulle
laulan rakkaudesta
muuttuvasta mielestäni
vastakohtaisuuksien
täydentää toisiaan,
mutta
rakkaudella
suloiseksi sopusoinnuksi
-
ei pidä
kerjätä
eikä pakottaa
vain elämä
elämänä kelpaa
uskosta ja halusta
tehty ydin,
joka avautuu
avaajalleen
sitä, joka
ei ole totuuden
ja oikeuden nimissä
vaan rakkaudesta rakennettu
mieleni järjettömyyttä joku voisi sanoa
ja sitähän se pitkälti kantilta kuin kantilta katsottuna on
suloista järjettömyyttä
kammioista
on sokea
se ei näe
tuijottavaa hulluutta,
kaikkiruokaista
elämän pihinää
sanoja ihmisestä
itsestään,
omastatunnostaan
joka kipuilee ja
uhmaa alati
aikaa
ihmiseen
kätkettyjä lähteitä,
surujen ja ilojen
vaihtaa asentoa
haaveilijoita, jotka
uskovat ja toivovat,
mutta ovat aina
jonkun muun
johdatettavissa
ja armoilla
-
kuoleman kuvat
näkyvät aina,
luurangon ääriviivat,
jotka valaisevat
kadotettujen maailman
päihtyneen punaiset
kasvot ottivat
kiinni
pyöreistä rinnoista
kypsyneen ihmisen
silmän tapaan
poimia kauneutta
sanoja joita
olin unohtanut
tai halusin
vaihtaa uusiin
avoin ja alaston
kevytmielisyys
pintakerroksissa
himohan se aina
on mielessä
tai uteliaisuus
asiat, jotka sitovat
ajatukset
pilvien reunaan
turhuuteen
-
jollain lailla
asian luonne miellyttää
minua
ajatella
noitaa
tai neitsyttä
viimeisellä
alttarilla
kaiken kauneuden
menettämisen
rajaa, josta
on lyhyt matka
ravintoon
helposti kaikki
kääntyy itseinhoon,
kuvitelmiin
että ruumis olisi
jotenkin ajatusta
vahvempi
täytyyhän siinä
olla joku syy,
että kiihottuu
tietoisuus kaiken
arvaamattomuudesta,
ymmärrys
mihin se lusikka
taas taipuu,
jos kutittaa liikaa
-
eikö meidän
pitäisi olla
jumalan näköisiä
siis tai miksi
meille
on luotu aistien tyydytys,
jos siitä
heti pitää
tehdä kinkerit
tai orjuuttaa
pallo jalkaan
kyyneleet silmissään
mikä se semmoinen
laki ja totuus on
ihme, joka
katsoo toista
silmiin ja
heti tuntee rakkauden
vilistäneen lävitseen
ja ei aikaakaan
ja se sama väristys onkin
vihaa
vihaa, joka
on ihmisestä
mutta ei ihmistä varten
-
olisiko se
sellainen lahja
ottaa ja antaa
vastavetoisesti,
palvella sydäntään
puhtaasti ja
suvaita jokaiselle
oma uskonsa
tai jos
sellaista ei
ole niin
rakastamaan
pyyteettömyydellä
siihen
pystyy jokainen
halutessaan
mitään ei saa
ilmaiseksi,
kateuskin
on ansaittava
-
me olemme
alussa aina
niin naiiveja
puhumme tietoisuudesta
mitä
syvällisimmillään
haluamme
ja kun
aika kuluu
(nopeasti)
niin päämme on
haljennut,
lyötyämme
sitä kovimpaan
luuhun mitä
elämä
päällään kantaa
siis omien ansioiden
perusteella…
kiss my ass
rahalla saa ja
hevosella pääsee
tekojen maailma
kusee alleen ja on
suurin vale
kaikkien valheiden joukossa
eikä siihen profetioita
tarvitse,
riittää
kun aukaisee silmänsä
tai ottaa silmänsä pois
sieltä kuuluisasta
silmästä
-
ihminen kuvittelee
liikaa,
ei elämä ole
kuvitelmaa
eikä se ole
pahaa
ei ainakaan saatanasta
onni on jokaisella,
joka haluaa maistaa
ja jokainen
oppii,
jos ei pakene itseään
ei odottele ihmeitä
vaan omalla nöyryydellään
palvelee rakkautta
ja vannomatta aina paras
hyväntuoksuinen ihminen
kuka sitä
veistä liikuttelee
kuka kättä ohjaa ja kantaa
-
palaan aina
tähän,
tämän puun juureen
vai olisiko
se kaivo
tai kasvot
kauneuden olla
jotain yhdistelmiä,
tiedon, ymmärryksen
ja hulluuden välillä
totuuden sanotaan
olevan rajaton,
mutta mieluummin minä
katson rajatonta
taivasta, ihoa
rajattomien
vastakohtaisuuksien
lävistää toisensa,
yhtyä toisiinsa
yhtyminen on
kaunis sana,
miten rajallisia olemmekin
ymmärtämättä
että jokainen
rakkauden
teko on rakkautta
olemme heikkoja
ja käytämme oikeuksiamme väärin,
mutta eri yhteyksissä
ne olisivatkin
rakkauden rajattomuutta
-
luulemme ettei
ihminen voisi
koskaan ymmärtää
pah
olemme jumalan luomia
omaksi kuvikseen
kyllä meillä
perspektiiviä
riittää
me emme vaan
halua ymmärtää
tai elää,
jotta ymmärtäisimme
kuolema on
kyllä totuus,
mutta se
joka elää,
osaa nauttia monta
totuutta ennen viimeistä
meille kaikki
on korkeaa,
mutta mikään ei
tunnu olevan voittamatonta
pelkureita me olemme
ja sillä
ei ole mitään
tekemistä totuuden kanssa
-
tässä puussa
on paljon juuria
elämänilmiöiden
moninaisuus
saa minut aina
hyväntuuliseksi
se, joka
erottaa
myös yhdistää
repii kohdusta ja
kasvattaa ajattomuuteen
kaikki kirjoitukset
heijastelevat
taivaallista kauneutta
ne soivat kuin
nuotit, jotka
kieltävät kaiken
myöntävät halunsa elämälle
anna minä kosketan
sitä sointia,
anna ääneni
väristä niin kuin
sinä väriset elämää
ihmiseen kasvaa
ikävän ja haikeuden
siemen,
sellainen leikatun
ilon muistopaikka
koskemattomuuksien
kohdata ja väristä
hetken toisilleen
ja silloin tuntee
aina lähtiessään
menettäneensä
jotain
päihtymys ystävyyteen
tuo kaiken kosketeltavaksi
aivan kuin
olisin elänyt tuon
hetken uudelleen ja uudelleen
-
on kesän aika
ja tässä puussa
on paljon lehtiä
tahdon taivasta,
ruumista
elämää
pelkkä hipaisu
tai katse saa
ikävöimään
ja silti
elämä halveksii
vaikka jokainen
yrittää
vain toteuttaa
tahtoaan,
säätöjään päivien kulkuun
en välitä
sen kuiskauksista
ja silti tiesin, että
huulten kuiskaus
ja käden kosketus
on ehkä
enemmän
kuin lupaan tai
haluan myöntää
näin vapauteni
avarakatseisimmin
ja tiesin, että
oliko tämän kertaisessa
rakkautta vai
pelkät pettäjän elkeet
-
kysymys on
aina vastuusta
ja miettiessäni asiaa,
toesin jo vastauksen
sen saman juudaksen
suudelman,
joka puolestamme
jo kerran annettiin
haluta jotain omaa
haluaan vastaan,
yrittäen pitää
sitä murenevaa
illuusiota
kasassa
rakastin suutasi ja
kehoasi ja
se olisikin mahdollisuuksieni tie
mahdottomuuteenko
helvettiin
no no
eipäs nyt heti
kutsuta pirua tunkiolle
-
mikä on todellisuus
kauneuteni piirtämä hellyys
vai hyvyys jollaisena
haluan esiintyä
silloin tarvitsin valoa,
puhuin jumalalle
sydäntäni vartioivalle
herättäjälle, joka
vaalii rakkauttani
kaikki oli vallassani
kaikki mitä
olin herättänyt
rakkauden nimeen
kaikki mitä ruumiilliseen
kosketukseen oli jo
puolitiessään
toiset ajattelevat
kehollaan ja toiset aivoillaan,
jotkut eivät...
-
puun runko
on paksu ja
se elää
rajattomuus
ruumissa
on taas lähempänä
pistettä,
jonka rumuuden
ja vääränkin totuuden
armo voi korjata
ihminen on
niin yksinäinen
yksinäisyydessään
ja saadessa
elinvoimansa
sykkimään,
haavoittuvaisuus
on liki jokaista tekoa
olin saanut
intohimosta aseen,
jolla saatoin
vapauttaa hurmioni
jokaiseen hetkeen
-
olet muuttunut,
sielu kysyi minulta
hiljakseen
muuttunut,
elämä on
yhtä muutosta
olen kuin
laulu tai
kirja hellässä sylissäsi
laulan sinulle
laulan rakkaudesta
muuttuvasta mielestäni
vastakohtaisuuksien
täydentää toisiaan,
mutta
rakkaudella
suloiseksi sopusoinnuksi
-
ei pidä
kerjätä
eikä pakottaa
vain elämä
elämänä kelpaa
uskosta ja halusta
tehty ydin,
joka avautuu
avaajalleen
sitä, joka
ei ole totuuden
ja oikeuden nimissä
vaan rakkaudesta rakennettu
mieleni järjettömyyttä joku voisi sanoa
ja sitähän se pitkälti kantilta kuin kantilta katsottuna on
suloista järjettömyyttä
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=Osibb9V6txU
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi