With My Mind

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
665
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 27.11.2024 11:45

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Vuodet

Niin se
ihmistäkin liikuttava 
hetki saapui,
sydämen pulssi
laskiessaan vuosiaan

jotain mitä
ilman ei voi kuulla
itseään, 
hiljaisuutta

täyttäessään
omaa mittaansa,
antaessaan maansa murheiden
vielä odottaa

seistessään omilla jaloillaan
ja katsoessaan 
lumen peittämiä
jykeviä kuusia

elämänsä lankaa
silmissään
ja vaikka
hän hukkuisi
tähän kauneuteen 

hän lähtisi
hymyillen ja 
elämän maku kielellään

ollen osa samaa unelmaa
samaa 
hiljaisuutta ja rakkautta tulvillaan



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Yksi järkeni
kammioista
on sokea
 
se ei näe
tuijottavaa hulluutta,
kaikkiruokaista
elämän pihinää
 
sanoja ihmisestä
itsestään,
omastatunnostaan
 
joka kipuilee ja
uhmaa alati
aikaa
 
ihmiseen
kätkettyjä lähteitä,
surujen ja ilojen
vaihtaa asentoa
 
haaveilijoita, jotka
uskovat ja toivovat,
mutta ovat aina
jonkun muun
johdatettavissa
ja armoilla
 
-

kuoleman kuvat
näkyvät aina,
luurangon ääriviivat,
jotka valaisevat
kadotettujen maailman
 
päihtyneen punaiset
kasvot ottivat
kiinni
pyöreistä rinnoista
 
kypsyneen ihmisen
silmän tapaan
poimia kauneutta
 
sanoja joita
olin unohtanut
tai halusin
vaihtaa uusiin
 
avoin ja alaston
kevytmielisyys
pintakerroksissa
 
himohan se aina
on mielessä
tai uteliaisuus
asiat, jotka sitovat
ajatukset
pilvien reunaan
 
turhuuteen
 
-
 
jollain lailla
asian luonne miellyttää
minua
 
ajatella
noitaa
tai neitsyttä
viimeisellä
alttarilla
 
kaiken kauneuden
menettämisen
rajaa, josta
on lyhyt matka
ravintoon
 
helposti kaikki
kääntyy itseinhoon,
kuvitelmiin
että ruumis olisi
jotenkin ajatusta
vahvempi
 
täytyyhän siinä
olla joku syy,
että kiihottuu
 
tietoisuus kaiken
arvaamattomuudesta,
ymmärrys
mihin se lusikka
taas taipuu,
jos kutittaa liikaa
 
-
 
eikö meidän
pitäisi olla
jumalan näköisiä
 
siis tai miksi
meille
on luotu aistien tyydytys,
jos siitä
heti pitää
tehdä kinkerit
 
tai orjuuttaa
pallo jalkaan
kyyneleet silmissään
 
mikä se semmoinen
laki ja totuus on
 
ihme, joka
katsoo toista
silmiin ja
heti tuntee rakkauden
vilistäneen lävitseen
 
 
ja ei aikaakaan
ja se sama väristys onkin
vihaa

vihaa, joka
on ihmisestä
mutta ei ihmistä varten
 
-
 
olisiko se
sellainen lahja
ottaa ja antaa
 
vastavetoisesti,
palvella sydäntään
puhtaasti ja
suvaita jokaiselle
oma uskonsa
 
tai jos
sellaista ei
ole niin
rakastamaan
pyyteettömyydellä
 
siihen
pystyy jokainen
halutessaan
 
mitään ei saa
ilmaiseksi,
kateuskin
on ansaittava
 
-
 
me olemme
alussa aina
niin naiiveja
 
puhumme tietoisuudesta
 
mitä
syvällisimmillään
haluamme
 
ja kun
aika kuluu
 
(nopeasti)
 
niin päämme on
haljennut,
lyötyämme
sitä kovimpaan
luuhun mitä
elämä
päällään kantaa
 
siis omien ansioiden
perusteella…
 
kiss my ass
 
rahalla saa ja
hevosella pääsee
 
tekojen maailma
kusee alleen ja on
suurin vale
kaikkien valheiden joukossa
 
eikä siihen profetioita
tarvitse,
riittää
kun aukaisee silmänsä
 
tai ottaa silmänsä pois
sieltä kuuluisasta
silmästä
 
-
 
ihminen kuvittelee
liikaa,
ei elämä ole
kuvitelmaa
 
eikä se ole
pahaa

ei ainakaan saatanasta
 
onni on jokaisella,
joka haluaa maistaa
ja jokainen
oppii,
jos ei pakene itseään

ei odottele ihmeitä
 
vaan omalla nöyryydellään
palvelee rakkautta
 
ja vannomatta aina paras

hyväntuoksuinen ihminen
kuka sitä
veistä liikuttelee
kuka kättä ohjaa ja kantaa
 
-
 
palaan aina
tähän,
tämän puun juureen
 
vai olisiko
se kaivo
tai kasvot
 
kauneuden olla
jotain yhdistelmiä,
tiedon, ymmärryksen
ja hulluuden välillä
 
totuuden sanotaan
olevan rajaton,
mutta mieluummin minä
katson rajatonta
taivasta, ihoa
 
rajattomien
vastakohtaisuuksien
lävistää toisensa,
yhtyä toisiinsa
 
yhtyminen on
kaunis sana,
miten rajallisia olemmekin
ymmärtämättä
että jokainen
rakkauden
teko on rakkautta
 
olemme heikkoja
ja käytämme oikeuksiamme väärin,
mutta eri yhteyksissä
ne olisivatkin
rakkauden rajattomuutta
 
-
 
luulemme ettei
ihminen voisi
koskaan ymmärtää
 
pah
 
olemme jumalan luomia
omaksi kuvikseen
 
kyllä meillä
perspektiiviä
riittää
me emme vaan
halua ymmärtää
tai elää,
jotta ymmärtäisimme
 
kuolema on
kyllä totuus,
mutta se
joka elää,
osaa nauttia monta
totuutta ennen viimeistä
 
meille kaikki
on korkeaa,
mutta mikään ei
tunnu olevan voittamatonta
 
pelkureita me olemme
ja sillä
ei ole mitään
tekemistä totuuden kanssa
 
-
 
 
tässä puussa
on paljon juuria
 
elämänilmiöiden
moninaisuus
saa minut aina
hyväntuuliseksi
 
se, joka
erottaa
myös yhdistää
 
repii kohdusta ja
kasvattaa ajattomuuteen
 
kaikki kirjoitukset
heijastelevat
taivaallista kauneutta
 
ne soivat kuin
nuotit, jotka
kieltävät kaiken
 
myöntävät halunsa elämälle
 
anna minä kosketan
sitä sointia,
anna ääneni
väristä niin kuin
sinä väriset elämää
 
ihmiseen kasvaa
ikävän ja haikeuden
siemen,
sellainen leikatun
ilon muistopaikka
 
koskemattomuuksien
kohdata ja väristä
hetken toisilleen
 
ja silloin tuntee
aina lähtiessään
menettäneensä
jotain
 
päihtymys ystävyyteen
tuo kaiken kosketeltavaksi
aivan kuin
olisin elänyt tuon
hetken uudelleen ja uudelleen
 
-
 
on kesän aika
ja tässä puussa
on paljon lehtiä
 
tahdon taivasta,
ruumista
elämää
 
pelkkä hipaisu
tai katse saa
ikävöimään
 
ja silti
elämä halveksii
vaikka jokainen
yrittää
vain toteuttaa
tahtoaan,
säätöjään päivien kulkuun
 
en välitä
sen kuiskauksista
 
ja silti tiesin, että
huulten kuiskaus
ja käden kosketus
on ehkä
enemmän
kuin lupaan tai
haluan myöntää
 
näin vapauteni
avarakatseisimmin
ja tiesin, että
oliko tämän kertaisessa
rakkautta vai
pelkät pettäjän elkeet
 
-
 
kysymys on
aina vastuusta
 
ja miettiessäni asiaa,
toesin jo vastauksen
 
sen saman juudaksen
suudelman,
joka puolestamme
jo kerran annettiin
 
haluta jotain omaa
haluaan vastaan,
yrittäen pitää
sitä murenevaa
illuusiota
kasassa
 
rakastin suutasi ja
kehoasi ja
se olisikin mahdollisuuksieni tie

mahdottomuuteenko

helvettiin

no no
eipäs nyt heti
kutsuta pirua tunkiolle

-
 
mikä on todellisuus

kauneuteni piirtämä hellyys
vai hyvyys jollaisena
haluan esiintyä
 
silloin tarvitsin valoa,
puhuin jumalalle
 
sydäntäni vartioivalle
herättäjälle, joka
vaalii rakkauttani
 
kaikki oli vallassani
kaikki mitä
olin herättänyt
rakkauden nimeen
 
kaikki mitä ruumiilliseen
kosketukseen oli jo
puolitiessään
 
toiset ajattelevat
kehollaan ja toiset aivoillaan,
jotkut eivät...
 
-
 
puun runko
on paksu ja
se elää
 
rajattomuus
ruumissa
on taas lähempänä
pistettä,
jonka rumuuden
ja vääränkin totuuden
armo voi korjata
 
ihminen on
niin yksinäinen
yksinäisyydessään
 
ja saadessa
elinvoimansa
sykkimään,
haavoittuvaisuus
on liki jokaista tekoa
 
olin saanut
intohimosta aseen,
jolla saatoin
vapauttaa hurmioni
jokaiseen hetkeen

-
 
olet muuttunut,
sielu kysyi minulta
hiljakseen
 
muuttunut,
elämä on
yhtä muutosta
 
olen kuin
laulu tai
kirja hellässä sylissäsi
 
laulan sinulle
laulan rakkaudesta
 
muuttuvasta mielestäni
 
vastakohtaisuuksien
täydentää toisiaan,
mutta
rakkaudella
suloiseksi sopusoinnuksi

-
 
ei pidä
kerjätä
eikä pakottaa
 
vain elämä
elämänä kelpaa
 
uskosta ja halusta
tehty ydin,
joka avautuu
avaajalleen
 
sitä, joka
ei ole totuuden
ja oikeuden nimissä
 
vaan rakkaudesta rakennettu
 
mieleni järjettömyyttä joku voisi sanoa
 
ja sitähän se pitkälti kantilta kuin kantilta katsottuna on


suloista järjettömyyttä





 
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=Osibb9V6txU
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot