With My Mind

Yksi järkeni
kammioista
on sokea
 
se ei näe
tuijottavaa hulluutta,
kaikkiruokaista
elämän pihinää
 
sanoja ihmisestä
itsestään,
omastatunnostaan
 
joka kipuilee ja
uhmaa alati
aikaa
 
ihmiseen
kätkettyjä lähteitä,
surujen ja ilojen
vaihtaa asentoa
 
haaveilijoita, jotka
uskovat ja toivovat,
mutta ovat aina
jonkun muun
johdatettavissa
ja armoilla
 
-

kuoleman kuvat
näkyvät aina,
luurangon ääriviivat,
jotka valaisevat
kadotettujen maailman
 
päihtyneen punaiset
kasvot ottivat
kiinni
pyöreistä rinnoista
 
kypsyneen ihmisen
silmän tapaan
poimia kauneutta
 
sanoja joita
olin unohtanut
tai halusin
vaihtaa uusiin
 
avoin ja alaston
kevytmielisyys
pintakerroksissa
 
himohan se aina
on mielessä
tai uteliaisuus
asiat, jotka sitovat
ajatukset
pilvien reunaan
 
turhuuteen
 
-
 
jollain lailla
asian luonne miellyttää
minua
 
ajatella
noitaa
tai neitsyttä
viimeisellä
alttarilla
 
kaiken kauneuden
menettämisen
rajaa, josta
on lyhyt matka
ravintoon
 
helposti kaikki
kääntyy itseinhoon,
kuvitelmiin
että ruumis olisi
jotenkin ajatusta
vahvempi
 
täytyyhän siinä
olla joku syy,
että kiihottuu
 
tietoisuus kaiken
arvaamattomuudesta,
ymmärrys
mihin se lusikka
taas taipuu,
jos kutittaa liikaa
 
-
 
eikö meidän
pitäisi olla
jumalan näköisiä
 
siis tai miksi
meille
on luotu aistien tyydytys,
jos siitä
heti pitää
tehdä kinkerit
 
tai orjuuttaa
pallo jalkaan
kyyneleet silmissään
 
mikä se semmoinen
laki ja totuus on
 
ihme, joka
katsoo toista
silmiin ja
heti tuntee rakkauden
vilistäneen lävitseen
 
 
ja ei aikaakaan
ja se sama väristys onkin
vihaa

vihaa, joka
on ihmisestä
mutta ei ihmistä varten
 
-
 
olisiko se
sellainen lahja
ottaa ja antaa
 
vastavetoisesti,
palvella sydäntään
puhtaasti ja
suvaita jokaiselle
oma uskonsa
 
tai jos
sellaista ei
ole niin
rakastamaan
pyyteettömyydellä
 
siihen
pystyy jokainen
halutessaan
 
mitään ei saa
ilmaiseksi,
kateuskin
on ansaittava
 
-
 
me olemme
alussa aina
niin naiiveja
 
puhumme tietoisuudesta
 
mitä
syvällisimmillään
haluamme
 
ja kun
aika kuluu
 
(nopeasti)
 
niin päämme on
haljennut,
lyötyämme
sitä kovimpaan
luuhun mitä
elämä
päällään kantaa
 
siis omien ansioiden
perusteella…
 
kiss my ass
 
rahalla saa ja
hevosella pääsee
 
tekojen maailma
kusee alleen ja on
suurin vale
kaikkien valheiden joukossa
 
eikä siihen profetioita
tarvitse,
riittää
kun aukaisee silmänsä
 
tai ottaa silmänsä pois
sieltä kuuluisasta
silmästä
 
-
 
ihminen kuvittelee
liikaa,
ei elämä ole
kuvitelmaa
 
eikä se ole
pahaa

ei ainakaan saatanasta
 
onni on jokaisella,
joka haluaa maistaa
ja jokainen
oppii,
jos ei pakene itseään

ei odottele ihmeitä
 
vaan omalla nöyryydellään
palvelee rakkautta
 
ja vannomatta aina paras

hyväntuoksuinen ihminen
kuka sitä
veistä liikuttelee
kuka kättä ohjaa ja kantaa
 
-
 
palaan aina
tähän,
tämän puun juureen
 
vai olisiko
se kaivo
tai kasvot
 
kauneuden olla
jotain yhdistelmiä,
tiedon, ymmärryksen
ja hulluuden välillä
 
totuuden sanotaan
olevan rajaton,
mutta mieluummin minä
katson rajatonta
taivasta, ihoa
 
rajattomien
vastakohtaisuuksien
lävistää toisensa,
yhtyä toisiinsa
 
yhtyminen on
kaunis sana,
miten rajallisia olemmekin
ymmärtämättä
että jokainen
rakkauden
teko on rakkautta
 
olemme heikkoja
ja käytämme oikeuksiamme väärin,
mutta eri yhteyksissä
ne olisivatkin
rakkauden rajattomuutta
 
-
 
luulemme ettei
ihminen voisi
koskaan ymmärtää
 
pah
 
olemme jumalan luomia
omaksi kuvikseen
 
kyllä meillä
perspektiiviä
riittää
me emme vaan
halua ymmärtää
tai elää,
jotta ymmärtäisimme
 
kuolema on
kyllä totuus,
mutta se
joka elää,
osaa nauttia monta
totuutta ennen viimeistä
 
meille kaikki
on korkeaa,
mutta mikään ei
tunnu olevan voittamatonta
 
pelkureita me olemme
ja sillä
ei ole mitään
tekemistä totuuden kanssa
 
-
 
 
tässä puussa
on paljon juuria
 
elämänilmiöiden
moninaisuus
saa minut aina
hyväntuuliseksi
 
se, joka
erottaa
myös yhdistää
 
repii kohdusta ja
kasvattaa ajattomuuteen
 
kaikki kirjoitukset
heijastelevat
taivaallista kauneutta
 
ne soivat kuin
nuotit, jotka
kieltävät kaiken
 
myöntävät halunsa elämälle
 
anna minä kosketan
sitä sointia,
anna ääneni
väristä niin kuin
sinä väriset elämää
 
ihmiseen kasvaa
ikävän ja haikeuden
siemen,
sellainen leikatun
ilon muistopaikka
 
koskemattomuuksien
kohdata ja väristä
hetken toisilleen
 
ja silloin tuntee
aina lähtiessään
menettäneensä
jotain
 
päihtymys ystävyyteen
tuo kaiken kosketeltavaksi
aivan kuin
olisin elänyt tuon
hetken uudelleen ja uudelleen
 
-
 
on kesän aika
ja tässä puussa
on paljon lehtiä
 
tahdon taivasta,
ruumista
elämää
 
pelkkä hipaisu
tai katse saa
ikävöimään
 
ja silti
elämä halveksii
vaikka jokainen
yrittää
vain toteuttaa
tahtoaan,
säätöjään päivien kulkuun
 
en välitä
sen kuiskauksista
 
ja silti tiesin, että
huulten kuiskaus
ja käden kosketus
on ehkä
enemmän
kuin lupaan tai
haluan myöntää
 
näin vapauteni
avarakatseisimmin
ja tiesin, että
oliko tämän kertaisessa
rakkautta vai
pelkät pettäjän elkeet
 
-
 
kysymys on
aina vastuusta
 
ja miettiessäni asiaa,
toesin jo vastauksen
 
sen saman juudaksen
suudelman,
joka puolestamme
jo kerran annettiin
 
haluta jotain omaa
haluaan vastaan,
yrittäen pitää
sitä murenevaa
illuusiota
kasassa
 
rakastin suutasi ja
kehoasi ja
se olisikin mahdollisuuksieni tie

mahdottomuuteenko

helvettiin

no no
eipäs nyt heti
kutsuta pirua tunkiolle

-
 
mikä on todellisuus

kauneuteni piirtämä hellyys
vai hyvyys jollaisena
haluan esiintyä
 
silloin tarvitsin valoa,
puhuin jumalalle
 
sydäntäni vartioivalle
herättäjälle, joka
vaalii rakkauttani
 
kaikki oli vallassani
kaikki mitä
olin herättänyt
rakkauden nimeen
 
kaikki mitä ruumiilliseen
kosketukseen oli jo
puolitiessään
 
toiset ajattelevat
kehollaan ja toiset aivoillaan,
jotkut eivät...
 
-
 
puun runko
on paksu ja
se elää
 
rajattomuus
ruumissa
on taas lähempänä
pistettä,
jonka rumuuden
ja vääränkin totuuden
armo voi korjata
 
ihminen on
niin yksinäinen
yksinäisyydessään
 
ja saadessa
elinvoimansa
sykkimään,
haavoittuvaisuus
on liki jokaista tekoa
 
olin saanut
intohimosta aseen,
jolla saatoin
vapauttaa hurmioni
jokaiseen hetkeen

-
 
olet muuttunut,
sielu kysyi minulta
hiljakseen
 
muuttunut,
elämä on
yhtä muutosta
 
olen kuin
laulu tai
kirja hellässä sylissäsi
 
laulan sinulle
laulan rakkaudesta
 
muuttuvasta mielestäni
 
vastakohtaisuuksien
täydentää toisiaan,
mutta
rakkaudella
suloiseksi sopusoinnuksi

-
 
ei pidä
kerjätä
eikä pakottaa
 
vain elämä
elämänä kelpaa
 
uskosta ja halusta
tehty ydin,
joka avautuu
avaajalleen
 
sitä, joka
ei ole totuuden
ja oikeuden nimissä
 
vaan rakkaudesta rakennettu
 
mieleni järjettömyyttä joku voisi sanoa
 
ja sitähän se pitkälti kantilta kuin kantilta katsottuna on


suloista järjettömyyttä