Monessa elämässä
möyhii
hallittu kaaos
puutuneen raajan
tai painajaisen
pisto,
vieressään lämmin
ja
lohdullinen olkapää
kehossaan runsaudessa
paistatteleva
adrenaliini,
synkät kasvot
ikkunalasin takaa
ääriään myöden
täyden astian
pinnalla hento
pisara etsimässä
korkkia, jolla
sulkea todellisuus
asioita, joita
tuntuu olevan
mahdoton hahmottaa
kauniita illuusioita
särkyneistä haaveista
vanha elämä
takertuu aina
tiheään oksistoon
vajoaa lentohiekkaan
ja kuolee
odottaen
uutta elämää
paljaita sääriä
pilkullisissa
sukkahousuissaan,
sileä ja korea
yhdistelmä
kaunista kuin
sadepisara putoaa
hetken päästä
vain
ruma ja hullu
yhden henkäyksen
etäisyydellä itsestään,
omasta totuudestaan,
jonka löytämällä,
löytää maailman
pinnan alla
muhivan
empatian
herkkyyden ja
uskalluksen avoimuuteen
itkun, joka
on kielistä
ehkä kaunein ja
kaukana itsesäälille
sukua olevasta
pillityksestä
sillä sydänsurut
osaavat aidosti
itkeä, nauraa
ja rakastaa
muodostaa
rakkauden sanoja
kasvoilla hyppiviä
kissoja
iskemässä kynsiään
jokaiseen ryppyyn
toissijaiseen tunteeseen,
jossa kylmin sydämin
katselemme toinen
toistemme kärsimystä
rakkautta myötätunnosta
suudellen sormenpäitä,
tuntien kynsien alta
leviävää
viiltävää tuskaa
loukkua, jossa
halu rakastaa muuttuu
kahden erilaisen
maailman kohtaamiseksi
romanttisen rakastajan
uskomattomat kasvot,
toisaalta kaunis
petetty elostelija
rakkauden ja
lemmenseikkailujen
häpeällinen poltinmerkki
ja kauanko sellainen
euforia polttaa,
juopunut viha
juhlii
aiheuttaa teloituksia,
kantaa onnellisena
elämäntapaansa
kahta erilaista,
etäistä ja
yhteen sovittamatonta
napaa, jotka
olivat kauniita,
mutta hylkivät
maailman rajaa,
joka
ei ollut enää
avoimena kenenkään
vieraan ylittää
edes tuska
ei saanut jalansijaa,
sen jonka
mielikuvitus moninkertaistaa
ja sen jonka
kaiut pitenevät
tuoden syyllisyyden
tunteen,
joka kiduttaa
enemmän kuin
pakkanen tai
äkäinen puree
halutessaan satuttaa
räntänä valua
kasvoille
ja minä
huultani pureva
kadehdin sen
rohkeutta
kuten jokainen
joka rakastaa
ei voi olla
näkemättä,
minkä ihanan
kapina ja kaaoksen
sydänalan tunne
voi aiheuttaa
pelottavana vastaan
tulevat
elämän tuoksut
ja vastaantulevin
ihmisvyyhtien murtumattomat
haaksirikot
hetkessä ohihumiseva
maailmanliike
happi jota
sydämeni pyörittää
möyhii
hallittu kaaos
puutuneen raajan
tai painajaisen
pisto,
vieressään lämmin
ja
lohdullinen olkapää
kehossaan runsaudessa
paistatteleva
adrenaliini,
synkät kasvot
ikkunalasin takaa
ääriään myöden
täyden astian
pinnalla hento
pisara etsimässä
korkkia, jolla
sulkea todellisuus
asioita, joita
tuntuu olevan
mahdoton hahmottaa
kauniita illuusioita
särkyneistä haaveista
vanha elämä
takertuu aina
tiheään oksistoon
vajoaa lentohiekkaan
ja kuolee
odottaen
uutta elämää
paljaita sääriä
pilkullisissa
sukkahousuissaan,
sileä ja korea
yhdistelmä
kaunista kuin
sadepisara putoaa
hetken päästä
vain
ruma ja hullu
yhden henkäyksen
etäisyydellä itsestään,
omasta totuudestaan,
jonka löytämällä,
löytää maailman
pinnan alla
muhivan
empatian
herkkyyden ja
uskalluksen avoimuuteen
itkun, joka
on kielistä
ehkä kaunein ja
kaukana itsesäälille
sukua olevasta
pillityksestä
sillä sydänsurut
osaavat aidosti
itkeä, nauraa
ja rakastaa
muodostaa
rakkauden sanoja
kasvoilla hyppiviä
kissoja
iskemässä kynsiään
jokaiseen ryppyyn
toissijaiseen tunteeseen,
jossa kylmin sydämin
katselemme toinen
toistemme kärsimystä
rakkautta myötätunnosta
suudellen sormenpäitä,
tuntien kynsien alta
leviävää
viiltävää tuskaa
loukkua, jossa
halu rakastaa muuttuu
kahden erilaisen
maailman kohtaamiseksi
romanttisen rakastajan
uskomattomat kasvot,
toisaalta kaunis
petetty elostelija
rakkauden ja
lemmenseikkailujen
häpeällinen poltinmerkki
ja kauanko sellainen
euforia polttaa,
juopunut viha
juhlii
aiheuttaa teloituksia,
kantaa onnellisena
elämäntapaansa
kahta erilaista,
etäistä ja
yhteen sovittamatonta
napaa, jotka
olivat kauniita,
mutta hylkivät
maailman rajaa,
joka
ei ollut enää
avoimena kenenkään
vieraan ylittää
edes tuska
ei saanut jalansijaa,
sen jonka
mielikuvitus moninkertaistaa
ja sen jonka
kaiut pitenevät
tuoden syyllisyyden
tunteen,
joka kiduttaa
enemmän kuin
pakkanen tai
äkäinen puree
halutessaan satuttaa
räntänä valua
kasvoille
ja minä
huultani pureva
kadehdin sen
rohkeutta
kuten jokainen
joka rakastaa
ei voi olla
näkemättä,
minkä ihanan
kapina ja kaaoksen
sydänalan tunne
voi aiheuttaa
pelottavana vastaan
tulevat
elämän tuoksut
ja vastaantulevin
ihmisvyyhtien murtumattomat
haaksirikot
hetkessä ohihumiseva
maailmanliike
happi jota
sydämeni pyörittää
Selite:
"Love is like oxygen
You get too much you get too high
Not enough and you're gonna die
Love gets you high
Love is like oxygen"
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut