Missä ovat
sanat,
sanat joita
etsin
ihon pehmeys,
joista
linnun höyhen
tekee pesänsä
kuten harso ja
usva ovat
suutelevan
kansaihmisen
äänessä
maalaten
valosäteen
väriseviä
kuvioita
niitä jotka
heijastelevat
olemassaoloa
hiljaisuuden kuilun
ylittäviä
säveliä
viehätys,
joka syntyy
kauneuden
näköalasta
ja nyt katson
itsestäni
ulospäin
kaulariipusta,
jossa on sydän
ja kuva
kasvot,
jotka muistuttavat
aarteista
tuoksu
tuo mieleen
äänesi ja
sen runsas
maku
muistoja
pyyhkäisevä
sokaiseva
voima
ottaa otteensa
sellainen polttaa
ihoa,
sielua
ja koko
elämää,
jos sen antaa
se on
kuin
viattomuus
joka katoaa
tietoisuuteen
elämä, joka
tuntuu
elämisen arvoiselta
ottamalla
omakseen
siveltimellä
maalattuun
seikkailuun,
jossa aurinko
on osa aamua
ja päivää
kuten tuuli
hellittelee ihoa
elämä,
joka
on lähtenyt
ikuisesta merestä
intohimo,
joka
syttyy kuin
ohikiitävä
purjevene
tai
vastaan
asteleva
täydellisyys
nainen,
joka tietää
arvonsa
ja
avaa
taianomaisen polun
seurata
kuinka se
on lempeää
silmille
odotusta ja
tunnetta,
jolla on
selvä tarkoitus
kääntäen
seuraavaa sivua
kuplivaa kiintymystä
avautumaan
naisellisuuden
auraan
sanattomuus
on edelleen
läsnä
kyvyttömänä
kääntämään kulmaa
kätketyt tunteet,
kehon säilyttämät
salaisuudet,
joita runsaskin
ulkomuoto
ei voi kertoa
valoa pimeyteen,
kuin
kaunis sana
täyttää tyhjön
tai ääni värisee
sytyttäen kehon
hyvään oloon
sokeus nähdä
läpi kauneuden
uusi elämä,
uusi aikamaailma
uusia rakennuskiviä
sydämen
muurata nykyhetkeen
suurempaa
rajattomuutta
silmänräpäys
sielun
punaiseen lankaan
ajatuksia,
täydellisestä
ristiriidasta,
silmien ikkunaan
maalatusta maisemasta
kulkeva aavistus,
joka
leijuu
pestyissä
hiuksissa,
puun pihkassa
liimaten
ja ohjaten
koko
elämää radalleen
olenko lähestymässä
kiintopistettäni
päässäni soi
aina säveliä,
musiikkia,
mutta arvoituksellisia
ja haavoittuvaisia
sanoja ei löydy
ei ole
verta vuotava
tuska
ei tyrehdy
itku vain
raidoitti
lasin,
maiseman
kyynelten läpi
kulissi oli
peto,
eläimellinen katse
ja
minä
etsimässä sanojani
olemassa olematonta
lohtua ja
anteeksiantoa
oliko vain
viimeisten sanojen
hiljaisuus,
paljon
pudonneita
tähtiä
mutta
tunsin,
osasin koskettaa
ja ne tuntuivat
heräävän,
syttyvän yksitellen
jokaisesta
maagisesta
kosketuksesta
kaistaleeksi
taivasta
niistä kipunoi
sanoja,
jotka olivat
somasti
käärössä
kuin
lapsi odottaa
ottajaansa
synnyttäjäänsä
silmien
täydellisyys,
värit,
jotka
pukivat
persoonallisuutesi
lumihiutale,
joka
haluaa tulla
pyydystetyksi
veden alainen
hengittämätön
hallusinaatio
kylmä,
raikas
ja
täydellisen
toisenlainen
katselin sinua,
maalaus syntyi
päästäessäni
sinut
sieluuni
kultainen pallo,
aurinko
hipaisi ihoani
aivan
kuin varmistaakseen
todellisuuden
vaimea humina
heräsi tietoisuuteen,
karistaen kilven
suojakerroksen
kaiken
kauniin päältä
perspektiivi
oli lähes
täydellinen
sanojen ääriviivat
laskeutuen
illan ensimmäiseen
usvaan
fyysinen osa,
kielesi rytmi
oli sekamelska
tunteita,
jonka voimasta
sanat jatkoivat
leijumistaan
värikkäiden kivien
koristama
sisus
avoimena
armottomina
katsoen toisiaan
sanasta
sanaan,
hymystä
katseeseen
haavoittuvaiset
silmät
pyysivät
ja anoivat voimaa
sanoja
jotka olivat osa
maailmaani,
elämisen arvoista
yötä ja
päivää
tunsin kuinka
maa
ja sanat
kiersivät
sydäntäsi
mustan yön
varjoja,
joista
ei pysty
päättelemään
muuta
kuin sydämen lyönnit
jokaisen,
joka jää
rakkaudessa väliin
jokaisen
juuren tyven,
ikuisuuden vangitseman
hengityksen
kädet, jotka
kietoutuvat
hartioillesi
kasvot
kääntyvät
kasvoja
vasten
pään liikkeet
kääntyvät
maailmasta
rakkauteen
huokaustakin
kevyempään
pumpuliin
olit tullut
elämääni,
luomalla
sanoja
virtaavaan veteen
sukeltavia
tunteita
ihon läpi,
lähempänä
kuin koskaan
ja törmäsin
sinuun,
kuten jokainen
aamu kantaa
nimeäsi
muistoissani
ja minä
pitelin
sitä kiinni
tähysit
silmieni ymmärrystä,
huulia,
jotka luovat
värin
yötä vasten
väkevyys
nousi herkimmilleen
sanoen
tämä tunne ei ole hauras....
sanat,
sanat joita
etsin
ihon pehmeys,
joista
linnun höyhen
tekee pesänsä
kuten harso ja
usva ovat
suutelevan
kansaihmisen
äänessä
maalaten
valosäteen
väriseviä
kuvioita
niitä jotka
heijastelevat
olemassaoloa
hiljaisuuden kuilun
ylittäviä
säveliä
viehätys,
joka syntyy
kauneuden
näköalasta
ja nyt katson
itsestäni
ulospäin
kaulariipusta,
jossa on sydän
ja kuva
kasvot,
jotka muistuttavat
aarteista
tuoksu
tuo mieleen
äänesi ja
sen runsas
maku
muistoja
pyyhkäisevä
sokaiseva
voima
ottaa otteensa
sellainen polttaa
ihoa,
sielua
ja koko
elämää,
jos sen antaa
se on
kuin
viattomuus
joka katoaa
tietoisuuteen
elämä, joka
tuntuu
elämisen arvoiselta
ottamalla
omakseen
siveltimellä
maalattuun
seikkailuun,
jossa aurinko
on osa aamua
ja päivää
kuten tuuli
hellittelee ihoa
elämä,
joka
on lähtenyt
ikuisesta merestä
intohimo,
joka
syttyy kuin
ohikiitävä
purjevene
tai
vastaan
asteleva
täydellisyys
nainen,
joka tietää
arvonsa
ja
avaa
taianomaisen polun
seurata
kuinka se
on lempeää
silmille
odotusta ja
tunnetta,
jolla on
selvä tarkoitus
kääntäen
seuraavaa sivua
kuplivaa kiintymystä
avautumaan
naisellisuuden
auraan
sanattomuus
on edelleen
läsnä
kyvyttömänä
kääntämään kulmaa
kätketyt tunteet,
kehon säilyttämät
salaisuudet,
joita runsaskin
ulkomuoto
ei voi kertoa
valoa pimeyteen,
kuin
kaunis sana
täyttää tyhjön
tai ääni värisee
sytyttäen kehon
hyvään oloon
sokeus nähdä
läpi kauneuden
uusi elämä,
uusi aikamaailma
uusia rakennuskiviä
sydämen
muurata nykyhetkeen
suurempaa
rajattomuutta
silmänräpäys
sielun
punaiseen lankaan
ajatuksia,
täydellisestä
ristiriidasta,
silmien ikkunaan
maalatusta maisemasta
kulkeva aavistus,
joka
leijuu
pestyissä
hiuksissa,
puun pihkassa
liimaten
ja ohjaten
koko
elämää radalleen
olenko lähestymässä
kiintopistettäni
päässäni soi
aina säveliä,
musiikkia,
mutta arvoituksellisia
ja haavoittuvaisia
sanoja ei löydy
ei ole
verta vuotava
tuska
ei tyrehdy
itku vain
raidoitti
lasin,
maiseman
kyynelten läpi
kulissi oli
peto,
eläimellinen katse
ja
minä
etsimässä sanojani
olemassa olematonta
lohtua ja
anteeksiantoa
oliko vain
viimeisten sanojen
hiljaisuus,
paljon
pudonneita
tähtiä
mutta
tunsin,
osasin koskettaa
ja ne tuntuivat
heräävän,
syttyvän yksitellen
jokaisesta
maagisesta
kosketuksesta
kaistaleeksi
taivasta
niistä kipunoi
sanoja,
jotka olivat
somasti
käärössä
kuin
lapsi odottaa
ottajaansa
synnyttäjäänsä
silmien
täydellisyys,
värit,
jotka
pukivat
persoonallisuutesi
lumihiutale,
joka
haluaa tulla
pyydystetyksi
veden alainen
hengittämätön
hallusinaatio
kylmä,
raikas
ja
täydellisen
toisenlainen
katselin sinua,
maalaus syntyi
päästäessäni
sinut
sieluuni
kultainen pallo,
aurinko
hipaisi ihoani
aivan
kuin varmistaakseen
todellisuuden
vaimea humina
heräsi tietoisuuteen,
karistaen kilven
suojakerroksen
kaiken
kauniin päältä
perspektiivi
oli lähes
täydellinen
sanojen ääriviivat
laskeutuen
illan ensimmäiseen
usvaan
fyysinen osa,
kielesi rytmi
oli sekamelska
tunteita,
jonka voimasta
sanat jatkoivat
leijumistaan
värikkäiden kivien
koristama
sisus
avoimena
armottomina
katsoen toisiaan
sanasta
sanaan,
hymystä
katseeseen
haavoittuvaiset
silmät
pyysivät
ja anoivat voimaa
sanoja
jotka olivat osa
maailmaani,
elämisen arvoista
yötä ja
päivää
tunsin kuinka
maa
ja sanat
kiersivät
sydäntäsi
mustan yön
varjoja,
joista
ei pysty
päättelemään
muuta
kuin sydämen lyönnit
jokaisen,
joka jää
rakkaudessa väliin
jokaisen
juuren tyven,
ikuisuuden vangitseman
hengityksen
kädet, jotka
kietoutuvat
hartioillesi
kasvot
kääntyvät
kasvoja
vasten
pään liikkeet
kääntyvät
maailmasta
rakkauteen
huokaustakin
kevyempään
pumpuliin
olit tullut
elämääni,
luomalla
sanoja
virtaavaan veteen
sukeltavia
tunteita
ihon läpi,
lähempänä
kuin koskaan
ja törmäsin
sinuun,
kuten jokainen
aamu kantaa
nimeäsi
muistoissani
ja minä
pitelin
sitä kiinni
tähysit
silmieni ymmärrystä,
huulia,
jotka luovat
värin
yötä vasten
väkevyys
nousi herkimmilleen
sanoen
tämä tunne ei ole hauras....
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut