Makaan aloillani,
hiljaisuus on
likistynyt ihooni
olen naitettuna
yhteen elämäni
kanssa
vartaloni ei
tunnistanut nimeäni,
suuntaa johon
olin kumartamassa
siinä suunnassa
oli täyteläisempää
jumalani,
kuinka tunsin olevani
hukassa
kuinka
yhteen ainoaan
suudelmaan
voi laittaa koko
sielunsa
miten voi tuntea
liottuneen
tunnejärjestelmänsä
sykkivän niin
että odottamaton
hetki saattaisi
laukaista
kaikki elämän
pidättävyydet
yhteen ainoaan hetkeen
siihen huulien
ympäröimään alueeseen,
jonka voimasta
kouristus tuntui
ujutetun myrkyn
kyvyltä
levittää
euforia vartaloon
aivan kuin se
roikkuisi
elämänvirrassa
sen yläpuolella
ja sytyttäisi
liekkinsä
sytyttäisi maailman,
jotta voisin
tuntea
jatkuvaa onnellisuutta
-
herkkyys ihmisen
sielussa
miten sen voisi
onnellistaa
miten ihmisen
avautuneisuuden
voisi säilö
ruiskeena
maailman silmiin
yksikin pieni ajatus
anna tulla
pinnistä
puske
lennätä se ilmoille
ja katso
katso miten sen
voi nauttia
ilmaista kauniisti
tyydyttämään makumme
-
ota se vastaan
ota
ja kuluta
anna sille kauneutesi
rakkautesi
niin kuin
kauneimmillaan luiskahdat
tilaan, jossa
tunnet aistiesi
ääriviivojen sykkivän
niin äärettömän kaukana
kuin katsoisit tähtiä
miten ne räjähtävät,
sytyttävät
taivaasi
sen jonka olet
antanut odottaa itseään
sen nimettömän
maailman vapautua
otteestasi
sen reunojen
olla jokaisella
yksityiskohdallaan
tunteidesi keskiössä
-
siinä hetkessä
näkee tuulen
taivuttavan elämää
jokaista tuntokykyistä
pistettä sielussasi
jokaista äänettömyyden
kohtaa,
jonka sisäinen ovikellosi
halusi soittaa
saadakseen
kuolleen ruumiinsa
eläväksi
rajat olivat
hävinneet herkkyyden
syödessä ja niittäessä
juurineen
vain vapautuakseen orjuudestaan
antautuakseen
heittäytyäkseen
kuollakseen tuhannesti
niin kuin kukat
aukeavat aurinkonsa edessä
kohti taivaan valoa
-
aloin odottaa aina
iltaa,
pimeää
jotta saisin otteen
järjestäni
tarvitsin häntä
kuten
hän minua
miten elämää
voikin kantaa selässään
miten ihmisestä
voikin muodostua
äänetön lupaus
olen koko
elämäni ajatellut rahaa,
aikatauluja
työtä, työtä
fuck
nyt ajattelen
haaveilen kaiken
kauniin laskostumisesta
aikaan
laulujen laulavan
miten ne kuolevat
onnestaan ja
syntyvät
silmillään uuteen aamuun
kaikki
oli kanavoitunut
kaikessa näkyi miten
sydän sykki
miten instrumentti
ihmisenä
olinkin muuttunut
sokeasta työkalusta
korvikkeettomaksi
luoda luomisen
halusta
antaakseen kaikkensa
siinä on jotain samaa
halua kuin rakastellessa
haluaa hetkellisyyden
antaa
antaa kaikkensa
saadakseen tyydytyksensä
-
persoonallisuus tarttuu
aistien kosketukset tarttuvat
auringon valo tarttuu
miksei rakkauskin tarttuisi
rajattomuuteeni
astuessamme taivaaseen,
noustessamme ajatustemme
tasolle
murenemme tomuksi,
tuulen kuljetettavaksi
leviämme ja tartumme kasvaaksemme
juodaksemme luovan
elämän pullosta
synnyttääkseni sykkivän
sydämen, joka
kävi aikaani
siinä kellossa
asuivat uskalluksen rattaat
se vastasi piirtämääni
kuvaa, joka
osasi
ujuttaa sen niin kauniisti sieluuni
en kestä päiviä
en kestä sitä
kaipauksen määrää
sitä äärellisyyttä,
joka katoaa äärettömyyteen
miten sen olemassaolo
on korkeampi
voima kuin
sokean johdattaa sokeaa
ja silti me näemme
miten se
trippi vie
meitä
ja antaa
emotionaalisuuden
haaksirikkoutua
rikkaudeksemme
-
nyt se myrkky
vaikuttaa jo
kuolettavan ihanasti
ydin meissä
on haltioitunut
sieluamme ja kehojamme
ei voinut erottaa toisistaan
tunteitamme siirrettiin
niin kuin
maailmaa luodessa
annetaan ja
antaudutaan
laukaistaan se
viimeinen laukaus
-
tunnetko miten
illuusio sai kiinni
todellisuutensa
miten se herättää
jokaisen henkiin
miltä se tuntuu
siirtyä johonkin
rauhaan, joka
ilmaisee itsensä
onnellisuudella
kyvyllään rakastaa
pyyteettömyydellään
tietoisuuttamme
miten se stimuloi
haluamme luoda
jotain
jonka nimeä ja suuntaa haemme
-
nimet unohtuvat
kasvot
vartalot
liike, joka ei johda mihinkään
mutta me olemme
tässä
toisiin liimattuina
alan uskoa siihen
syntymään,
uskon mielikuvaan elämästä
miten kaikki yhtyy ja
hajoaa miljooniin suuntiin
tehdäkseen vetovoimansa
jossain siellä kuuluisilla
porteilla,
missä
yön valo on
erottuu
yön tummuudesta
yhtäläisesti kuin nyt
hallitsemme omaa kohtaloamme
ja vaikka emme voi
sitä omistaa tai
määrätä sen lopullista kulkua
sitä mikä loppuu
ennen toisen alkua
tai aloittaessaan
siinä hetkessä on
mukana koko ihmisen perintö
täyttymyksen tunteena
ettemme koskaan unohtaisi
keitä me olemme ja mihin olemme menossa
-
siihen tunteeseen ei pidä koskaan takertua
sillä jos se lentää omilla siivillään
niin silloin se
on vapaa ja
asuu meissä
tietoisena tiestään
läsnäolossamme ilman pakkoa ja sitoutumista
mutta muista aina sen nimi ja
suunta
mihin se on menossa
elävä rakkaus on kaunis nimi
se kunnioittaa jokaista ottamaansa askelta
ja
mitä enemmän niitä ottaa
sen lähempänä
kiitollisuudesta
pakahtuvaa sydäntä
se tuntuu olevan
hiljaisuus on
likistynyt ihooni
olen naitettuna
yhteen elämäni
kanssa
vartaloni ei
tunnistanut nimeäni,
suuntaa johon
olin kumartamassa
siinä suunnassa
oli täyteläisempää
jumalani,
kuinka tunsin olevani
hukassa
kuinka
yhteen ainoaan
suudelmaan
voi laittaa koko
sielunsa
miten voi tuntea
liottuneen
tunnejärjestelmänsä
sykkivän niin
että odottamaton
hetki saattaisi
laukaista
kaikki elämän
pidättävyydet
yhteen ainoaan hetkeen
siihen huulien
ympäröimään alueeseen,
jonka voimasta
kouristus tuntui
ujutetun myrkyn
kyvyltä
levittää
euforia vartaloon
aivan kuin se
roikkuisi
elämänvirrassa
sen yläpuolella
ja sytyttäisi
liekkinsä
sytyttäisi maailman,
jotta voisin
tuntea
jatkuvaa onnellisuutta
-
herkkyys ihmisen
sielussa
miten sen voisi
onnellistaa
miten ihmisen
avautuneisuuden
voisi säilö
ruiskeena
maailman silmiin
yksikin pieni ajatus
anna tulla
pinnistä
puske
lennätä se ilmoille
ja katso
katso miten sen
voi nauttia
ilmaista kauniisti
tyydyttämään makumme
-
ota se vastaan
ota
ja kuluta
anna sille kauneutesi
rakkautesi
niin kuin
kauneimmillaan luiskahdat
tilaan, jossa
tunnet aistiesi
ääriviivojen sykkivän
niin äärettömän kaukana
kuin katsoisit tähtiä
miten ne räjähtävät,
sytyttävät
taivaasi
sen jonka olet
antanut odottaa itseään
sen nimettömän
maailman vapautua
otteestasi
sen reunojen
olla jokaisella
yksityiskohdallaan
tunteidesi keskiössä
-
siinä hetkessä
näkee tuulen
taivuttavan elämää
jokaista tuntokykyistä
pistettä sielussasi
jokaista äänettömyyden
kohtaa,
jonka sisäinen ovikellosi
halusi soittaa
saadakseen
kuolleen ruumiinsa
eläväksi
rajat olivat
hävinneet herkkyyden
syödessä ja niittäessä
juurineen
vain vapautuakseen orjuudestaan
antautuakseen
heittäytyäkseen
kuollakseen tuhannesti
niin kuin kukat
aukeavat aurinkonsa edessä
kohti taivaan valoa
-
aloin odottaa aina
iltaa,
pimeää
jotta saisin otteen
järjestäni
tarvitsin häntä
kuten
hän minua
miten elämää
voikin kantaa selässään
miten ihmisestä
voikin muodostua
äänetön lupaus
elämäni ajatellut rahaa,
aikatauluja
työtä, työtä
haaveilen kaiken
kauniin laskostumisesta
aikaan
laulujen laulavan
miten ne kuolevat
onnestaan ja
syntyvät
silmillään uuteen aamuun
kaikki
oli kanavoitunut
kaikessa näkyi miten
sydän sykki
miten instrumentti
ihmisenä
olinkin muuttunut
sokeasta työkalusta
korvikkeettomaksi
luoda luomisen
halusta
antaakseen kaikkensa
siinä on jotain samaa
halua kuin rakastellessa
haluaa hetkellisyyden
antaa
antaa kaikkensa
saadakseen tyydytyksensä
-
persoonallisuus tarttuu
aistien kosketukset tarttuvat
auringon valo tarttuu
miksei rakkauskin tarttuisi
rajattomuuteeni
astuessamme taivaaseen,
noustessamme ajatustemme
tasolle
murenemme tomuksi,
tuulen kuljetettavaksi
leviämme ja tartumme kasvaaksemme
juodaksemme luovan
elämän pullosta
synnyttääkseni sykkivän
sydämen, joka
kävi aikaani
siinä kellossa
asuivat uskalluksen rattaat
se vastasi piirtämääni
kuvaa, joka
osasi
ujuttaa sen niin kauniisti sieluuni
en kestä päiviä
en kestä sitä
kaipauksen määrää
sitä äärellisyyttä,
joka katoaa äärettömyyteen
miten sen olemassaolo
on korkeampi
voima kuin
sokean johdattaa sokeaa
ja silti me näemme
miten se
trippi vie
meitä
ja antaa
emotionaalisuuden
haaksirikkoutua
rikkaudeksemme
-
nyt se myrkky
vaikuttaa jo
kuolettavan ihanasti
ydin meissä
on haltioitunut
sieluamme ja kehojamme
ei voinut erottaa toisistaan
tunteitamme siirrettiin
niin kuin
maailmaa luodessa
annetaan ja
antaudutaan
laukaistaan se
viimeinen laukaus
-
tunnetko miten
illuusio sai kiinni
todellisuutensa
miten se herättää
jokaisen henkiin
miltä se tuntuu
siirtyä johonkin
rauhaan, joka
ilmaisee itsensä
onnellisuudella
kyvyllään rakastaa
pyyteettömyydellään
tietoisuuttamme
miten se stimuloi
haluamme luoda
jotain
jonka nimeä ja suuntaa haemme
-
nimet unohtuvat
kasvot
vartalot
liike, joka ei johda mihinkään
mutta me olemme
tässä
toisiin liimattuina
alan uskoa siihen
syntymään,
uskon mielikuvaan elämästä
miten kaikki yhtyy ja
hajoaa miljooniin suuntiin
tehdäkseen vetovoimansa
jossain siellä kuuluisilla
porteilla,
missä
yön valo on
erottuu
yön tummuudesta
yhtäläisesti kuin nyt
hallitsemme omaa kohtaloamme
ja vaikka emme voi
sitä omistaa tai
määrätä sen lopullista kulkua
sitä mikä loppuu
ennen toisen alkua
tai aloittaessaan
siinä hetkessä on
mukana koko ihmisen perintö
täyttymyksen tunteena
ettemme koskaan unohtaisi
keitä me olemme ja mihin olemme menossa
-
siihen tunteeseen ei pidä koskaan takertua
sillä jos se lentää omilla siivillään
niin silloin se
on vapaa ja
asuu meissä
tietoisena tiestään
läsnäolossamme ilman pakkoa ja sitoutumista
mutta muista aina sen nimi ja
suunta
mihin se on menossa
elävä rakkaus on kaunis nimi
se kunnioittaa jokaista ottamaansa askelta
ja
mitä enemmän niitä ottaa
sen lähempänä
kiitollisuudesta
pakahtuvaa sydäntä
se tuntuu olevan
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=ls2UiE2Z1pU
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut