Joskus tuntuu
kuin elämä
olisi
tikapuiden ylin puola,
joka sokeudellaan
täyttää aistini
hakkasin rahani
aukkoon
mystiseen kehään
kahdenkeskisyyden
häivyttäessä
poissaolollaan
sivistyneen ihmisen
kuoren tapaa katsoa
kivisiä jalansijoja
miten jalkani
tutisevat
sillä oksalla
jos olisin
uneksija nousisin
siivilläni
laveilla purjeillani
jokaisen kehon
luota niin kuin
kuolema meidät
erottaa
pistää vaan
halunsa sydämeen
ja
antaa tuomionsa
mutta
ei
se koskaan niin mene
eihän se koskaan
makaa suorassa silloin
kun rakkautta jaetaan
miten niin pienestä
pisarasta voikin
syntyä niin monta
seurausta
-
kyltymättömyys asuu
ihmisessä
lainsuojaton se
on
juoksee kilpaa
jokaisesta elämästä
tuhlautuu eritteenä
luullessaan rakastamisen
muuttua rakkaudeksi
mutta mikä siitä syntyi
mikä siitä hekuman
munasta kehittyi
lohduttomuus
syömässä ainoaa asettani
minä kirjoitan ja
kerään luitani,
nukun horkkani
nähdäkseni tulevaisuuteni
-
käärin sen lahja
paperiin
ajattelin ensin
korvaa,
silmää tai
vilpittömyyttä
sydänveri voisi
olla huomattava
suosionosoitus
-
ihmisellä on
jo käsitys tarpeista
kaipauksen kajon
on nähnyt jokainen
onko jokaisella
sielu täynnä
vai mahtuisiko
sinne vielä
pienen pieni
yllätys
pieni puristus
jonkun toisen ajatuksia
tunsin
miten mennyt
nuoruuteni
egoni
halusi tunkeutua
kristuksen uskon
tavoin pelastettaviin
ja silti
en ymmärtänyt
olevani itse hukassa
-
odottamaton
odotetussa
vai
jokin
tumma etevyyden tunne
vain
tarkkaili osallisuuttamme
kaiken tahdosta riippumattoman
häikäistä
taidonnäytteellään
kaikki kaunis
nousi pintaan
omalla painollaan
en ole tappanut
koskaan ketään
ja nyt
tapoin
pettymykseni
tunnustele
valtimoani
ota vastaan imarteluni
makeus vain
voidaksesi
nuolla sen pintaa
tunne kuinka
elämäsi saa tunnustusta
tunne miten sen
huume valuu
sisimpääsi
-
ei ole vastuuta
huomisesta
elämä ei näe
huomiseen
kastaessaan mielikuvituksensa
pintaa
antaen ravintonsa
sulaa
vereensä
jokainen
elämän tiili
paikallaan
halukkuutta väliin
luodessaan
olen siinä
häviämättömyyden tilassa
yhtä vahvana kuin
muistini huutaa nerouttaan
jumala minussa
tai hullu, joka
luotuaan kaiken
heittää itsensä
laineille
kaikki kömpelöt hieroglyfit,
jotka nauravat
paskaisen minänsä
säilöäkseen elämyksensä
idiootilta tuntuvan
soinnittoman tekstini
alttarille
barbaari turkkina
lihansa ympärillä
-
miksi minussa on
maailma,
jota en tunne
miksi rakennan
linnoja joita
ei voi kaataa
nähdä
omana kuvanaan
näytöksiä
omista ajatuksistaan
miten ne neuroottiset
impulssit asettavat
aurinkomme
asentoon
jossa kasvosi
lämpö työntyy
eläimeeni
tarvitsen ihmisen
avaruudesta
taivaasta hänen
on synnyttävä
-
minä olen
se ruoste,
kylmä kivi
sahajauho
näyttäessäni
elämää sisälläni
katso sitä
kuohkean mullan kukkaa
joka kasvaa
penkissäni,
viehäty sen
mielipuolisuudesta
miten mielialani
kasvaa sen lehdillä
miten sade
valuttaa jokaisen
pisaran
ja saa suuni
veden pintaan
hengittää
saranoiltaan olevaa
hetkeäni
-
elämäni ei asu
juonissa
hahmoni pelkäävät
pimeää
seisoessani
ylimmillä puolisilla
yläkerrassa
jokainen kahle
vain kiinni kyvyssä
hypätä
katseessa,
jonka on katsottava
sielunsa syvyyksiin
ymmärtääkseen
onko sitä
elämää olemassa,
jonka yli
silmäni aina katsovat
sitä voimaa,
joka pitää
elämää hallussaan
sitä jota
tekemätön voisi
tuntea lopettavansa,
luhistuvansa
elämän halunsa edessä
-
ottaisinko sen vaikka väkisin
hyppäisin
imisin ilman elämästä
kuin rakkauden
kehosta
jättäen pelkkiä
heikkouksia
jälkeeni
tuudittaisin uneen
ympäristöni
haihtuakseni
korkealle pinottuihin
kohteliaisuuksiini
ja taas se
virta laskisi samat
tulevaisuuden ja
menneisyytensä tyrskyt
samat terälehdet
ja samat
ankkurit
alkio, joka
olisikin vain varastanut
jonkun toisen elämän
-
siirryn leikkikentältä
takaisin elämään
jokainen päivä
tuntui valavan
oman näköisen muottinsa
ulottumattomiin
näkyvä syli oli
kutonut jatkuvuutensa
kääntyvä liike
miten tunnen
olevani matkalla
ja silti horisontissa
häämöttää sama piste
kun näkee
itsensä
siinä pisteessä
miten se paljaana
kaikesta haluaa ihmistä
mannerlaattojen välistä
liikettä yhtä paljon kuin
rakkautta
kauniin kuvan
taakse
piirretyn sydämen
-
niin niissä puissa
istuu lintuja
rauhalisia
ja
tuulen pieksemiä
sieluja
siinä oksalla minäkin istun
sen sykkeen tuntee,
joka kantaa
yli kaiken
ettei sille ole
mitään tarkoitusta
mikään elämässä
ei uneksijaa
herätä
näkemään miten
me suruja
ja
ilojamme kannamme
-
paskat minä
niistä elämistä,
jokainen elää omansa
ostaa oman
hajuvanansa
seuraavan päivän
alennusmyynnistä
virittääkseen kuun ja
auringon
kuolevan tai
syntyvän syntinsä
todellisuudeksi
-
onko se
paljon vai vähän
kenelle se on uskollinen
ja siellä ylimmillä
tikkailla,
kirkuuko se ilosta
vai tunteeko se
kohtalonsa
kirjoittaessaan rakkaudella
rakkaudesta
sieluni valitsi halunsa
kohdatessaan itsensä,
elämän
ja kaiken minkä
läikkyy yli tai
hallitsee hallitsematonta
ja se vavisuttaa
sisintäni aina
yhtä voimakkaasti
jotain ihmeellistä siinä täytyy olla
ehkä niitä kortteja ei ole vielä käteeni jaettu
ehkä sitä sotaa ei ole vielä sodittu
ehkä niitä timantteja ei ole kaivettu
mutta katseeni ei käänny taaksepäin
kerää sen iloja ja suruja
tulevaisuus on kasvoissani kiinni,
onkohan se viisasta
tunnen ettei sydämeni ole kuitenkaan sen muotoinen
kuin elämä
olisi
tikapuiden ylin puola,
joka sokeudellaan
täyttää aistini
hakkasin rahani
aukkoon
mystiseen kehään
kahdenkeskisyyden
häivyttäessä
poissaolollaan
sivistyneen ihmisen
kuoren tapaa katsoa
kivisiä jalansijoja
miten jalkani
tutisevat
sillä oksalla
jos olisin
uneksija nousisin
siivilläni
laveilla purjeillani
jokaisen kehon
luota niin kuin
kuolema meidät
erottaa
pistää vaan
halunsa sydämeen
ja
antaa tuomionsa
mutta
ei
se koskaan niin mene
eihän se koskaan
makaa suorassa silloin
kun rakkautta jaetaan
miten niin pienestä
pisarasta voikin
syntyä niin monta
seurausta
-
kyltymättömyys asuu
ihmisessä
lainsuojaton se
on
juoksee kilpaa
jokaisesta elämästä
tuhlautuu eritteenä
luullessaan rakastamisen
muuttua rakkaudeksi
mutta mikä siitä syntyi
mikä siitä hekuman
munasta kehittyi
lohduttomuus
syömässä ainoaa asettani
minä kirjoitan ja
kerään luitani,
nukun horkkani
nähdäkseni tulevaisuuteni
-
käärin sen lahja
paperiin
ajattelin ensin
korvaa,
silmää tai
vilpittömyyttä
sydänveri voisi
olla huomattava
suosionosoitus
-
ihmisellä on
jo käsitys tarpeista
kaipauksen kajon
on nähnyt jokainen
onko jokaisella
sielu täynnä
vai mahtuisiko
sinne vielä
pienen pieni
yllätys
pieni puristus
jonkun toisen ajatuksia
tunsin
miten mennyt
nuoruuteni
egoni
halusi tunkeutua
kristuksen uskon
tavoin pelastettaviin
ja silti
en ymmärtänyt
olevani itse hukassa
-
odottamaton
odotetussa
vai
jokin
tumma etevyyden tunne
vain
tarkkaili osallisuuttamme
kaiken tahdosta riippumattoman
häikäistä
taidonnäytteellään
kaikki kaunis
nousi pintaan
omalla painollaan
en ole tappanut
koskaan ketään
ja nyt
tapoin
pettymykseni
tunnustele
valtimoani
ota vastaan imarteluni
makeus vain
voidaksesi
nuolla sen pintaa
tunne kuinka
elämäsi saa tunnustusta
tunne miten sen
huume valuu
sisimpääsi
-
ei ole vastuuta
huomisesta
elämä ei näe
huomiseen
kastaessaan mielikuvituksensa
pintaa
antaen ravintonsa
sulaa
vereensä
jokainen
elämän tiili
paikallaan
halukkuutta väliin
luodessaan
olen siinä
häviämättömyyden tilassa
yhtä vahvana kuin
muistini huutaa nerouttaan
jumala minussa
tai hullu, joka
luotuaan kaiken
heittää itsensä
laineille
kaikki kömpelöt hieroglyfit,
jotka nauravat
paskaisen minänsä
säilöäkseen elämyksensä
idiootilta tuntuvan
soinnittoman tekstini
alttarille
barbaari turkkina
lihansa ympärillä
-
miksi minussa on
maailma,
jota en tunne
miksi rakennan
linnoja joita
ei voi kaataa
nähdä
omana kuvanaan
näytöksiä
omista ajatuksistaan
miten ne neuroottiset
impulssit asettavat
aurinkomme
asentoon
jossa kasvosi
lämpö työntyy
eläimeeni
tarvitsen ihmisen
avaruudesta
taivaasta hänen
on synnyttävä
-
minä olen
se ruoste,
kylmä kivi
sahajauho
näyttäessäni
elämää sisälläni
katso sitä
kuohkean mullan kukkaa
joka kasvaa
penkissäni,
viehäty sen
mielipuolisuudesta
miten mielialani
kasvaa sen lehdillä
miten sade
valuttaa jokaisen
pisaran
ja saa suuni
veden pintaan
hengittää
saranoiltaan olevaa
hetkeäni
-
elämäni ei asu
juonissa
hahmoni pelkäävät
pimeää
seisoessani
ylimmillä puolisilla
yläkerrassa
jokainen kahle
vain kiinni kyvyssä
hypätä
katseessa,
jonka on katsottava
sielunsa syvyyksiin
ymmärtääkseen
onko sitä
elämää olemassa,
jonka yli
silmäni aina katsovat
sitä voimaa,
joka pitää
elämää hallussaan
sitä jota
tekemätön voisi
tuntea lopettavansa,
luhistuvansa
elämän halunsa edessä
-
ottaisinko sen vaikka väkisin
hyppäisin
imisin ilman elämästä
kuin rakkauden
kehosta
jättäen pelkkiä
heikkouksia
jälkeeni
tuudittaisin uneen
ympäristöni
haihtuakseni
korkealle pinottuihin
kohteliaisuuksiini
ja taas se
virta laskisi samat
tulevaisuuden ja
menneisyytensä tyrskyt
samat terälehdet
ja samat
ankkurit
alkio, joka
olisikin vain varastanut
jonkun toisen elämän
-
siirryn leikkikentältä
takaisin elämään
jokainen päivä
tuntui valavan
oman näköisen muottinsa
ulottumattomiin
näkyvä syli oli
kutonut jatkuvuutensa
kääntyvä liike
miten tunnen
olevani matkalla
ja silti horisontissa
häämöttää sama piste
kun näkee
itsensä
siinä pisteessä
miten se paljaana
kaikesta haluaa ihmistä
mannerlaattojen välistä
liikettä yhtä paljon kuin
rakkautta
kauniin kuvan
taakse
piirretyn sydämen
-
niin niissä puissa
istuu lintuja
rauhalisia
ja
tuulen pieksemiä
sieluja
siinä oksalla minäkin istun
sen sykkeen tuntee,
joka kantaa
yli kaiken
ettei sille ole
mitään tarkoitusta
mikään elämässä
ei uneksijaa
herätä
näkemään miten
me suruja
ja
ilojamme kannamme
-
paskat minä
niistä elämistä,
jokainen elää omansa
ostaa oman
hajuvanansa
seuraavan päivän
alennusmyynnistä
virittääkseen kuun ja
auringon
kuolevan tai
syntyvän syntinsä
todellisuudeksi
-
onko se
paljon vai vähän
kenelle se on uskollinen
ja siellä ylimmillä
tikkailla,
kirkuuko se ilosta
vai tunteeko se
kohtalonsa
kirjoittaessaan rakkaudella
rakkaudesta
sieluni valitsi halunsa
kohdatessaan itsensä,
elämän
ja kaiken minkä
läikkyy yli tai
hallitsee hallitsematonta
ja se vavisuttaa
sisintäni aina
yhtä voimakkaasti
jotain ihmeellistä siinä täytyy olla
ehkä niitä kortteja ei ole vielä käteeni jaettu
ehkä sitä sotaa ei ole vielä sodittu
ehkä niitä timantteja ei ole kaivettu
mutta katseeni ei käänny taaksepäin
kerää sen iloja ja suruja
tulevaisuus on kasvoissani kiinni,
onkohan se viisasta
tunnen ettei sydämeni ole kuitenkaan sen muotoinen
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=NlwIDxCjL-8
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut