Kauneus säikyttää
eikä ole
vaikea
uskoa jumalattaren
syntyyn
tuulen tuivertaessa
tukkaa
aurinkoisen
kypsymisen
mittaa,
kun katsoo
naisellisuuden kuorta
valoa vasten
tuntee hajuveden
astuvan kuistille
monta askelta
edellään
lähestyvän
perimmäisiä huoneita
ja tajuan kuinka
kauan on siitä
viimeisestä
kosketuksesta
tuntiessani
ruumiin rakkauden,
intohimon
välikappaleen
~~~~~~
talvi on aina
kuolettavan
vakava
se tappaa
kaikki kauniit
kuvitelmani ja
unelmani
huolehtimatta
rakkauteni tarpeista,
koskettamatta
hivelemättä
jotta olisin
saanut kaiken
hehkumaan
sitä sekunnin
murto osaa,
jolloin jokainen
luulee olevansa
rakastettu
ainutkertainen
persoonallisuus
~~~~~~
miltä tuntuisi
paljas sääri
omaani vasten
tai käsi reidellä
maatessamme
yksinäisyydessä
miksi ruumis
pettää aina
levottoman ja
kärsivän
vaikka sylikkäin
nojaamalla
kesätuuleen
aallot murtuvat
suloisesti kenen
tahansa jalkoihin
orionin kulkiessa
taivaalla yllämme
vyötettynä ja
aseistettuna
kuuttoman yön
kuninkaana
ja niin kuin
minä luulin
tulevani herkäksi
viehättäväksi ja
rakastavaksi
mieheksi
joka ei edes
kyennyt kontrolloimaan
elämänsä vakavinta hetkeä
puhtaalla huumorintajullaan
~~~~~~
äkkiarvaamattoman
syleilyn suudellessa
kaulan alueelle
kohdaten tunteettomuuden
täydessä kukoistuksessa
jos voisin
raastaa ruumistani
huomaamatta
sieluni luhistumista
jumalattomiin
seinäkirjoituksiin
sellaisiin selkeisiin
ja kirkkaisiin kuin
kellot vihreän
kaupungin yllä
tai puhdas lumi
orkideojen juurella
niistä versoaa
myrskyn, pimeän
ja talven vihollinen,
joka tuntee
kielen värähtelyn,
pöllöjen huhuilun ja
poijujen laulun
väylän varrella
kokemalla jumalaisen
selkeyden hetken
makaamalla
viikkokaudet
selät vastakkain
elämässä ennen
elämää,
vedettömässä kohdussa,
jonka todelliset
kaksossielut
vain voivat tuntea
~~~~~~
sielullinen sairaus,
vaitiolon kallio
ja se valuu
paskana alaspäin
haistaessaan heikkouden
kaiken neuroottisuuden,
hurjuuden ja
käsittämätön kärsimyksen
laskeutuessa pölyn
lailla haavoittuvimman
psyykeen räystäälle
käyden käsiksi
hellimpiin silmiin ja
ahdistaen
hauraimpia kupeita
työntämällä sormet
kurkkuun ja
oksentamalla
tyhjyytensä
tuoksumalla himolle
kuin palava haikara
mutta en saa
pyytämällä
mitä haluan
kynttilän valon
säihkyä
orgastisessa katseessa
ja
parittelua
puhtaanvalkoisella
pöytäliinalla
~~~~~~
olen hullu,
herkkätuntoinen
ja
kutsumukselleen
omistautunut terapeutti
kasvoillani sisäinen
talvipäivänseisauksen
hohde
kaiken
ymmärryksen ulkopuolella
hidas aistillinen
viettely
tuulen röykyttäessä
puita ja
sateen suomiessa
maata väkevin
vastasyntynein kourin
käärmeet jo lähtivät
liikkeelle
pesistään
hakeutuen ylemmille
puunoksille
ymmärtäessään
tulvan tulon
mutta minä
tahtoisin sinut
kokonaan
kokonaisia
pieniä suloisia
äännähdyksiä,
joita himon hellyttämät
tekevät yhdessä
onnenhuokailuja,
joita ihmisen
lapset voisivat
toisiltaa toivoa
lakkaamattomia
vuorosanoja
kasvojesi
ulottuvuudessa
pelkäämättä
nähdä unta
tai herätä
~~~~~~
tuohon paloon
olen heittänyt
puoli vuosisataa
tuohon samaan
kategoriaan,
odottaen jumalan
soittavan kaukopuhelun
ja vaikka jumalani
olisi she,
epäseksuaalisuuden
hedelmöittymätön
maaperä
kaikki alkaa
kuvitelmasta,
leviää leikiksi
ja
syttyy unelmien
liekkiin
vieden kaiken
viattoman ja
julkean välimaastoon
lennähtää kauemmas
kudotun
kaksimielisyyden
suojaan
katsomaan omaatuntoani
hiusten kehystämiä
kasvoja
kauneuden tekemää
haikeutta,
murheen tekemää
reikää
mahdollisuutta
tunkeutua vieläkin
syvemmälle
~~~~~~
sovintoon maailmani
kanssa,
rakkauden paistaa
elämän rei’istä
unen näköiseen
lumoukseen
kajastavan aamuun
heittää kysymyksensä
poissaoleville kasvoille
kuin hyvästellen
kauneutensa
suutelemattoman suun
kadotettua elämää
pieni osa
iloisen itsevarmuuden
tunnetta
niin täynnä elämää
kauneus,
jolta puuttuu
inhimilliset heikkoudet
ihmisten joukossa
olen ollut
sokea
mikä merkitsee
totuuttakin enemmän
tuo hajuveden
tuoksu leijui
yhä imien
kaikki ajatukset
aistien kovempaa
mitä enemmän
elämä haraa vastaan
ruumiillistaen
minunkin kauneuteni
johon olen
aina turvautunut
3.30
eikä ole
vaikea
uskoa jumalattaren
syntyyn
tuulen tuivertaessa
tukkaa
aurinkoisen
kypsymisen
mittaa,
kun katsoo
naisellisuuden kuorta
valoa vasten
tuntee hajuveden
astuvan kuistille
monta askelta
edellään
lähestyvän
perimmäisiä huoneita
ja tajuan kuinka
kauan on siitä
viimeisestä
kosketuksesta
tuntiessani
ruumiin rakkauden,
intohimon
välikappaleen
~~~~~~
talvi on aina
kuolettavan
vakava
se tappaa
kaikki kauniit
kuvitelmani ja
unelmani
huolehtimatta
rakkauteni tarpeista,
koskettamatta
hivelemättä
jotta olisin
saanut kaiken
hehkumaan
sitä sekunnin
murto osaa,
jolloin jokainen
luulee olevansa
rakastettu
ainutkertainen
persoonallisuus
~~~~~~
miltä tuntuisi
paljas sääri
omaani vasten
tai käsi reidellä
maatessamme
yksinäisyydessä
miksi ruumis
pettää aina
levottoman ja
kärsivän
vaikka sylikkäin
nojaamalla
kesätuuleen
aallot murtuvat
suloisesti kenen
tahansa jalkoihin
orionin kulkiessa
taivaalla yllämme
vyötettynä ja
aseistettuna
kuuttoman yön
kuninkaana
ja niin kuin
minä luulin
tulevani herkäksi
viehättäväksi ja
rakastavaksi
mieheksi
joka ei edes
kyennyt kontrolloimaan
elämänsä vakavinta hetkeä
puhtaalla huumorintajullaan
~~~~~~
äkkiarvaamattoman
syleilyn suudellessa
kaulan alueelle
kohdaten tunteettomuuden
täydessä kukoistuksessa
jos voisin
raastaa ruumistani
huomaamatta
sieluni luhistumista
jumalattomiin
seinäkirjoituksiin
sellaisiin selkeisiin
ja kirkkaisiin kuin
kellot vihreän
kaupungin yllä
tai puhdas lumi
orkideojen juurella
niistä versoaa
myrskyn, pimeän
ja talven vihollinen,
joka tuntee
kielen värähtelyn,
pöllöjen huhuilun ja
poijujen laulun
väylän varrella
kokemalla jumalaisen
selkeyden hetken
makaamalla
viikkokaudet
selät vastakkain
elämässä ennen
elämää,
vedettömässä kohdussa,
jonka todelliset
kaksossielut
vain voivat tuntea
~~~~~~
sielullinen sairaus,
vaitiolon kallio
ja se valuu
paskana alaspäin
haistaessaan heikkouden
kaiken neuroottisuuden,
hurjuuden ja
käsittämätön kärsimyksen
laskeutuessa pölyn
lailla haavoittuvimman
psyykeen räystäälle
käyden käsiksi
hellimpiin silmiin ja
ahdistaen
hauraimpia kupeita
työntämällä sormet
kurkkuun ja
oksentamalla
tyhjyytensä
tuoksumalla himolle
kuin palava haikara
mutta en saa
pyytämällä
mitä haluan
kynttilän valon
säihkyä
orgastisessa katseessa
ja
parittelua
puhtaanvalkoisella
pöytäliinalla
~~~~~~
olen hullu,
herkkätuntoinen
ja
kutsumukselleen
omistautunut terapeutti
kasvoillani sisäinen
talvipäivänseisauksen
hohde
kaiken
ymmärryksen ulkopuolella
hidas aistillinen
viettely
tuulen röykyttäessä
puita ja
sateen suomiessa
maata väkevin
vastasyntynein kourin
käärmeet jo lähtivät
liikkeelle
pesistään
hakeutuen ylemmille
puunoksille
ymmärtäessään
tulvan tulon
mutta minä
tahtoisin sinut
kokonaan
kokonaisia
pieniä suloisia
äännähdyksiä,
joita himon hellyttämät
tekevät yhdessä
onnenhuokailuja,
joita ihmisen
lapset voisivat
toisiltaa toivoa
lakkaamattomia
vuorosanoja
kasvojesi
ulottuvuudessa
pelkäämättä
nähdä unta
tai herätä
~~~~~~
tuohon paloon
olen heittänyt
puoli vuosisataa
tuohon samaan
kategoriaan,
odottaen jumalan
soittavan kaukopuhelun
ja vaikka jumalani
olisi she,
epäseksuaalisuuden
hedelmöittymätön
maaperä
kaikki alkaa
kuvitelmasta,
leviää leikiksi
ja
syttyy unelmien
liekkiin
vieden kaiken
viattoman ja
julkean välimaastoon
lennähtää kauemmas
kudotun
kaksimielisyyden
suojaan
katsomaan omaatuntoani
hiusten kehystämiä
kasvoja
kauneuden tekemää
haikeutta,
murheen tekemää
reikää
mahdollisuutta
tunkeutua vieläkin
syvemmälle
~~~~~~
sovintoon maailmani
kanssa,
rakkauden paistaa
elämän rei’istä
unen näköiseen
lumoukseen
kajastavan aamuun
heittää kysymyksensä
poissaoleville kasvoille
kuin hyvästellen
kauneutensa
suutelemattoman suun
kadotettua elämää
pieni osa
iloisen itsevarmuuden
tunnetta
niin täynnä elämää
kauneus,
jolta puuttuu
inhimilliset heikkoudet
ihmisten joukossa
olen ollut
sokea
mikä merkitsee
totuuttakin enemmän
tuo hajuveden
tuoksu leijui
yhä imien
kaikki ajatukset
aistien kovempaa
mitä enemmän
elämä haraa vastaan
ruumiillistaen
minunkin kauneuteni
johon olen
aina turvautunut
3.30
Selite:
"Ei vielä pimeää,
pian alkaa hämärtää
mä kääntelen mielessäin
kelloja taaksepäin-----
en tahdo käsittää,
oli kaikki niin selkeää,
sen ei pitänyt mennä niin,
suunnasta eksyttiin-----
me katosimme kauneuteen,
matkalla taivaaseen,
valo on kirkas mutta silmät se sokaisee,
meistä kumpikin ansaitsee,
jotain parempaa"----------https://www.youtube.com/watch?v=R7amvClktus
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa, aistillista, kaunista ja karua...monta eri puolta taas tässäkin runossa...ja tietenkin se kaipaus taas. Hyvä runo.
Sivut