Sakea lumi
sataa sieluni
katolle
täyttää kinoksittain
mieleni
yrittämättä väistää
suurempia
lohkareita ja kareja
eletty elämä
kohtalon
kovin kourin riistää
sen minkä
aika on antanut
tajunnan
menettäessään
toivoen kaiken
olevan
jumalan käsialaa
mahtavan vieterin
sinkoavan
hyvyytensä
elämään
ilman kohtaloa,
elämää,
joka ei karkaisi
olisi aineetonta
unta,
väritöntä kuvaa
miehestä,
joka
kuseksii
kuin koira
ollessaan
iloa seuraavan
aamun
suru
vaan
antaisi rakkauden
kaunistaa
ruumiitonta ja
vapaana
liikkuva mieltä
~~~~~~
tuntuu suloiselta
saada kirjoittaa,
että rakastan sinua
ja miten hyvä
minun on olla
ja jos haluaisit kertoa
kuka olet ja
mikä on
matkasi tarkoitus
koko henkesi
kuva
huomaat helposti
talosi olevan
tuoksuton,
menneitten aikojen
perua
olemalla vahvemmin
läsnä tässä huoneessa
kuolleena kuin
elävänä
hymyn virneen
kasvoilla
seisoa
aseistettuna
vartijana
ja perustellen
riehumattomistaan,
elämän pidättävyyden
likaista uomaa
~~~~~~~~
mustaa aukkoa,
jota ei voi
ymmärtää
mustaa
painotonta
energiatonta aukko,
josta puuttuu
aika ja paikka
uhkaamalla meitä
olemattomuudellaan
pimeyden tapahtumilla
haluamalla uskoa
olevansa uskoton,
kohtuuden ja keskitien
ihminen
humalassakin
ihmisen todellisuus
muuttuu
pehmeämmäksi
kaipaa ääntä,
joka sanoisi
mistä pitäisi alkaa
kaiken ollessa
olematonta ja
kenenkään olematta
kukaan
saman asian
toisiaan täydentävät
puolet,
laskeutuen toistensa
päälle nokihiutaleiden
pehmeydellä
entisaikainen
saunassa syntyminen,
elämän alku ja
loppu
naisen
suojaava syli,
aina silloin kun
pimeys on synkintä
pilkahtaa valo,
tasapaino joka
oli kuva lapsuudesta
tuoksu ja muisto
valkoisista
pellavalakanoista
sekä
graniitinkova asiallisuus
avaa ovet ja
ikkunat pitäen
sielustasi kaksin
käsin kiinni
ja se varoituksille
kuuro kiima
seisahtuu lanteillesi
ei piittaa huomisesta
ei sure mitä
on takana
~~~~~~~~
huolettoman tuulen
suunta on helppo
kääntää,
puhua sille
juosta jalat
irti maasta,
vuoroin
nimetön kadonnut
vuoroin
sielun pimeä puoli
jota on nuoltava
nuuhkittava
tehtävä selväksi
kuka käskee ja
kuka tottelee
kuka voihkii
kuka huuhtoutuu,
huutaa kivusta
olemalla nahka
sormiesi välissä
purren rakkauden
rajatonta valtakuntaa
se kohta yöstä,
jolloin hehkuva
rauta sulattaa
huulesi
kieleni suutelee
häpykumpusi
kolmatta kerrosta
olemalla sortaja
joka vaatii jatkamaan
matkaa
juureensa juurtuneeseen
varteen
väristen
hamuten
tunnotonta elintä
ammusta, joka
on ahne ja
antelias
loputon kalastaja
potenssin
valtakunnassa
ja menettää järkensä
keinuttaen sielua
kuin pelastusvenettä
~~~~
tietäen ihmisen
luonteen,
lyyrisen kasvon kyvyn
pitää kavaltamaansa
tunteentäyteisenä
tekona
kuvitellen ja
katuen
kuinka ihmiset luotiin
järjen otettua
vallan rakkaudesta,
otettuaan kohdun
kaltaisen elon
iloitsemaan ja
nauttimaan
elämästä
ihmisen ihailu ja
naisensa rakkaus
peittonaan
kuin katsoisi
kuolemaa
silmästä
tuskan kaivaa
tila
liikkumattomuuteensa
~~~~~~
voi kuinka
harjani olisi
jo lumesta nuoltu
mahdollisuus
uudelle sateelle,
lapiolle, joka
on enemmän
kuin suuri lusikka
pienessä murusessa
vapautta
ihanteiden kivijalassa,
jossa kaikki
elämän tuskaiset
virrat jäätyvät
siltä se
tuntuu
yksi tikku
kahdenkymmenen asteen
pakkasessa ja
minua palelee
sataa sieluni
katolle
täyttää kinoksittain
mieleni
yrittämättä väistää
suurempia
lohkareita ja kareja
eletty elämä
kohtalon
kovin kourin riistää
sen minkä
aika on antanut
tajunnan
menettäessään
toivoen kaiken
olevan
jumalan käsialaa
mahtavan vieterin
sinkoavan
hyvyytensä
elämään
ilman kohtaloa,
elämää,
joka ei karkaisi
olisi aineetonta
unta,
väritöntä kuvaa
miehestä,
joka
kuseksii
kuin koira
ollessaan
iloa seuraavan
aamun
suru
vaan
antaisi rakkauden
kaunistaa
ruumiitonta ja
vapaana
liikkuva mieltä
~~~~~~
tuntuu suloiselta
saada kirjoittaa,
että rakastan sinua
ja miten hyvä
minun on olla
ja jos haluaisit kertoa
kuka olet ja
mikä on
matkasi tarkoitus
koko henkesi
kuva
huomaat helposti
talosi olevan
tuoksuton,
menneitten aikojen
perua
olemalla vahvemmin
läsnä tässä huoneessa
kuolleena kuin
elävänä
hymyn virneen
kasvoilla
seisoa
aseistettuna
vartijana
ja perustellen
riehumattomistaan,
elämän pidättävyyden
likaista uomaa
~~~~~~~~
mustaa aukkoa,
jota ei voi
ymmärtää
mustaa
painotonta
energiatonta aukko,
josta puuttuu
aika ja paikka
uhkaamalla meitä
olemattomuudellaan
pimeyden tapahtumilla
haluamalla uskoa
olevansa uskoton,
kohtuuden ja keskitien
ihminen
humalassakin
ihmisen todellisuus
muuttuu
pehmeämmäksi
kaipaa ääntä,
joka sanoisi
mistä pitäisi alkaa
kaiken ollessa
olematonta ja
kenenkään olematta
kukaan
saman asian
toisiaan täydentävät
puolet,
laskeutuen toistensa
päälle nokihiutaleiden
pehmeydellä
entisaikainen
saunassa syntyminen,
elämän alku ja
loppu
naisen
suojaava syli,
aina silloin kun
pimeys on synkintä
pilkahtaa valo,
tasapaino joka
oli kuva lapsuudesta
tuoksu ja muisto
valkoisista
pellavalakanoista
sekä
graniitinkova asiallisuus
avaa ovet ja
ikkunat pitäen
sielustasi kaksin
käsin kiinni
ja se varoituksille
kuuro kiima
seisahtuu lanteillesi
ei piittaa huomisesta
ei sure mitä
on takana
~~~~~~~~
huolettoman tuulen
suunta on helppo
kääntää,
puhua sille
juosta jalat
irti maasta,
vuoroin
nimetön kadonnut
vuoroin
sielun pimeä puoli
jota on nuoltava
nuuhkittava
tehtävä selväksi
kuka käskee ja
kuka tottelee
kuka voihkii
kuka huuhtoutuu,
huutaa kivusta
olemalla nahka
sormiesi välissä
purren rakkauden
rajatonta valtakuntaa
se kohta yöstä,
jolloin hehkuva
rauta sulattaa
huulesi
kieleni suutelee
häpykumpusi
kolmatta kerrosta
olemalla sortaja
joka vaatii jatkamaan
matkaa
juureensa juurtuneeseen
varteen
väristen
hamuten
tunnotonta elintä
ammusta, joka
on ahne ja
antelias
loputon kalastaja
potenssin
valtakunnassa
ja menettää järkensä
keinuttaen sielua
kuin pelastusvenettä
~~~~
tietäen ihmisen
luonteen,
lyyrisen kasvon kyvyn
pitää kavaltamaansa
tunteentäyteisenä
tekona
kuvitellen ja
katuen
kuinka ihmiset luotiin
järjen otettua
vallan rakkaudesta,
otettuaan kohdun
kaltaisen elon
iloitsemaan ja
nauttimaan
elämästä
ihmisen ihailu ja
naisensa rakkaus
peittonaan
kuin katsoisi
kuolemaa
silmästä
tuskan kaivaa
tila
liikkumattomuuteensa
~~~~~~
voi kuinka
harjani olisi
jo lumesta nuoltu
mahdollisuus
uudelle sateelle,
lapiolle, joka
on enemmän
kuin suuri lusikka
pienessä murusessa
vapautta
ihanteiden kivijalassa,
jossa kaikki
elämän tuskaiset
virrat jäätyvät
siltä se
tuntuu
yksi tikku
kahdenkymmenen asteen
pakkasessa ja
minua palelee
Selite:
Juu...u kun seuraa näitä meidän monikykyisiä mahtimiehiä niin tuntuu, että joka kylällä ja cityssä on jokunen joka haluaa muuttaa historiaa ja maisemaa tullakseen muistetuksi jostakin asiasta. Eikä tarvitse mennä niinkään kauas kuin vaikka omaan työyhteisöön ja kun hetken tutkailee, huomaa että sieltä löytyy henkilöitä, jotka haluavat pistää ja saada kädenjälkensä jokaiseen kokonaisuuteen tekemällä muutoksia muutosten perään, vaikka entisetkin sydeemit olisivat jo toimivia ja tehokkaita.----------
Itseasiassa se rakkaus ja rakastamisen kädenjälki toivottasti näkyy jo jokaisella eläessään. Toimivina suhteina, iloisena arkena kaiken hauskan ja puuduttavan keskellä, mitä monimuotoinen elämä eteensä aina kantaa.----------https://www.youtube.com/watch?v=39nrq86Layk
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oman kädenjälkensä kai monikin haluaisi johonkin jättää, mutta muutoksia vain muutosten takia ja toimivien systeemien ronkkiminen on kyllä turhaa.
Kaunis, pohtiva, osin aistillinenkin runo, hyvä.
Sivut