Yksi lähtee, toinen aina jää

Vielä riittää voimia yhteen kierrokseen hospitsissa.
Merenkävijän mielesi 
jaksaa taistella vääjämätöntä vastaan.
Niin minäkin.

Kun muut näkevät ristikon, minä näen sen taakse:
uuden eilisen, vanhan huomisen.
Sitä onkii, mitä renesanssimeri kylvää.
Sydämeni löytää kyllä tyvenen 

                 vaikka peilisi 
                 hiljaiset saatanat pauhaa minulle.

Levollinen aamu
katoaa kulmakarvasi värähdykseen.
Sairauden kalvo, himmenevä valo 
                                    paisuu ulos metsäpalon tavoin.
Äänekkäät airosi vaihtavat väriä.
Sinä paljastat tien. Minä kaskean.

Kylvän vihreään saumaan
palan keskeneräistä maisemaani
ja repaleiset varjosi,
jotka saavat kokea vesikidutuksen sammutetuin lyhdyin.