Niin hyvässä kuin pahassa

Runoilija hourekuljetin

mies
Julkaistu:
16
Liittynyt: 11.10.2024
Viimeksi paikalla: 6.11.2024 17:21

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

404

poem not found
 



Tietyssä iässä ensimmäisiä kertoja ei enää tule
kuolemaa lukuun ottamatta.
Leuat niiaavat vain vaivoin leivänkannikkaa kohden.
Solut tarttuvat ahnaasti kävelykeppeihin.

Sama ei ole enää koskaan samaa
                  mutta samanlaista aina kuitenkin.

Varjoja lankeaa aina jonkin päälle. 
Auringon ja kuun siirtäminen 
                       vaatisivat liikaa resursseja.

Täytyy olla vaan tasaista pääkallokeliä
matkalaukusta hautaan.
Nuoret kurkkivat jatkuvasti selän takaa 
ärsyttävästi

väittävät maailman olevan mustavalkoinen
                        ja kaikkein äänekkäin on aina voittaja

                                                       yksi on kaikki

Vitut!
Minusta yksikin on joskus liikaa.

Tehtäisiinkö porukalla kerrankin sellainen haaste

että ei nähtäisi anteeksipyyntöä tai kiltteyttä
heikkouden osoituksena
ja jokainen pitäisi visusti turpansa kiinni.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ohhoh! En ole täysin samaa mieltä.
tosi hienoja kielikuvia ja oivalluksia
ikääntymisen hapatuksesta
arvot tuntuvat olevan päälaellaan
- kovaäänisin voittaa, oikeassa tai ei
ja hiljaiset, heidät vaiennetaan
äänellä, ei puheen sisällöllä
Vanheneminen tekee viisaammaksi, kun harmaan sävyjä alkaa löytymään ohimoiden lisäksi myös ajatusmaailmasta. Pidän tällaisista asennerunoista, ja etenkin kahdesta ensimmäisestä rivistä.
Vanhemmiten särmät voivat joskus hioutua tylsiksi, joskus terävöityä entisestään.
 

Käyttäjän kaikki runot