Unissani kuulin valaiden laulavan
jostakin kaukaa iättömästä kosmoksesta -
merentakaisen avaruuden planeetoilta
unelmoin joskus lentäväni vielä kauas.
Ja laskeutuvani pehmeästi pinnan alaiseen -
kuin höyhen meren vaahtoon:
koenhan kuuluvani
sen loppumattomaan pauhuun
ja maanpinnan takaisen
haluan välistä riisua pois yltäni
kuin rooliasun.
Hopeanhohtoiset aaveet uivat ohitseni,
haaveinaan lienee sukeltaa yhä syvemmälle
ikuisen pinnan alle - löytääkseen Atlantiksen rauniot
ja ehkä paljastaakseen muutaman seireenin
jotka kallioilta huhuilevat rakkaitaan
ja koristavat saaliinsa suudelmin.
Ja keskellä tämän ikimeren, tämän hedelmällisen keitaan
minä kaipaan uida - kohdata tulevaisuuden:
jostakin iättömästä kosmoksesta
nimettömältä planeetalta uneeni kirjoitan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
näytelmää vai elokuvaa?
totta vai suudelman kuolaa
kosmosksen uutta planeettaa..
syvällä vai syvänteessä
karvassa vai höyhenessä?
kalaa, lintua tai nisäkästä
kaikkea löytyy merestä..
ja paljon vielä tuntematonta
ehkä seireeniä ja vielä monta
muuta löytämistään odottavaa
vielä toistaiseksi uskomatonta
asiaa
Sivut