Olin yksinäinen myös
koska rakastin eniten itseäni
vuoksi menneisyyden traumojen ja
huolin haavojeni aaveita hiljaa.
Samoiten pelkäsin aina
uutta lyöntiä, uutta haukkumasanaa -
petosta pelkäsin ihmisiltä
vaikka sisimmältäni toivoin vain rauhaa.
Olin yksinäinen koska
pääni sisään piilouduin -
minä pakenin valoa, pakenin
hukkuen omaan kylmääni.
hukkuen omaan kylmääni.
Ollessani symbiosi pimeyden kanssa
saatoin nähdä elämän liekin:
Kysytkin, miksi minä itkin,
kun kohtasin valoa, valoa.
Halusin olla rakas, olla onnellinen
vaikka olinkin vain tragedia.
Selite:
Yleisesti siitä, mitä vuosien kiusaaminen, syrjiminen ja suoranainen väkivalta voi tehdä ihmiselle. Tähän verrattuna fyysiset haavat ovat helposti paranevia.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi