Olen ihoni alla, piilossa alisessa:
pakopaikassa pimeältä.
Maailmalta, joka kävelee demonisin kasvoin
ja jonka tuhannet katseet käyvät
olentojen silmissä.
En lue vastaantulijoita - ne taas nuolevat mieltäni
kipeillä kielillänsä juurikin muistaakseen,
kaiken jota olin ja en ollut olemassa
sairaan kauniissa, kamalassa.
Harhassa. Mehän kuolimme ansassa.
Kuinka kansamme sinnekin käveli
ja kuin se tulee nyt vastaan
kuin kiirastulessa
käristellyt pirut.
Maailmanloppu kävi.
Jumalatkin kadonneet.
Pakenin aliseen.
Ja lakkasin tiedostamasta sitä,
mitkä kävelevät kaduilla
maailman muodossa.
Selite:
Painajaisesta, jossa heräsin päiväunista. Toisinaan maailma tuntuu juuri tältä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi