"Rakastan"
Kuva seinällä. Kaksi hahmoa meren rannalla. Mies ja nainen. Polvillaan, hiekkasydämen takana. Rakkauden edessä nöyrät. Valkoisia kukkia. Aurinko paistaa. Valo ja varjot. Kuva on kaunis (kuten myös nainenkin). Onni.
Kylmä tuuli käy mereltä. Kaislat kumartavat rantaa. Pisara naisen silmässä. Toinen. Kolmas. Virta. Joki. Taulu kallistuu ja vesi valuu lattialle. Tuuli yltyy. Tummat pilvet. Myrsky.
Taivas mustuu ja aallot lyövät rantaa. Vaahtopäiden pärskeessä ei kuule, sade piiskaa ja peittää näkyvyden. Laiva etsivät horisonttiaan, hakeutuvat satamiin turvaan. Tuuli repii purjeita. Epätoivoiset jättävät laivansa. Eksyneet soittavat torviaan ja etsivät majakkaansa.
"Anteeksi"
Tuuli laantuu. Sumu laskeutuu. On hämärää. Sataman valot syttyvät. Mies etsii naista lyhtyjen hämystä. Näkee naisen varjon kaukana. Mies huutaa naisen nimeä, juoksee kohti. Nainen on selin mieheen päin ja on hiljaa. Mies koskettaa naista hellästi olkapäästä ja pyytää katsomaan silmiin. Nainen kääntyy. Hiukset peittää naisen silmät. Mies pyyhkii hiukset edestä, katsoo naista kysyvästi:
"tiellämme kulkevat nuo kaksi nauhaa
toistaan etsien, yhteistä, mielen rauhaa
järki ulkona loistattelee valossaan
tunteet sisällä, hämärässä talossaan
missä kohtaavat kaksi suurta
syvälle peitettyä, tiedon juurta
ovat tunteemme kuin vellova meri
en saa selvää, onko reittimme eri
molemmat heitettiin suureen maailmaan
itse täytynyt haaveet ja unelmat, eteensä asettaa
toive yhä kaunis, ehjä unelmamme?
oma koti, lapset, siinä majakkamme"
Kuva seinällä. Kaksi hahmoa meren rannalla. Mies ja nainen. Polvillaan, hiekkasydämen takana. Rakkauden edessä nöyrät. Valkoisia kukkia. Aurinko paistaa. Valo ja varjot. Kuva on kaunis (kuten myös nainenkin). Onni.
Kylmä tuuli käy mereltä. Kaislat kumartavat rantaa. Pisara naisen silmässä. Toinen. Kolmas. Virta. Joki. Taulu kallistuu ja vesi valuu lattialle. Tuuli yltyy. Tummat pilvet. Myrsky.
Taivas mustuu ja aallot lyövät rantaa. Vaahtopäiden pärskeessä ei kuule, sade piiskaa ja peittää näkyvyden. Laiva etsivät horisonttiaan, hakeutuvat satamiin turvaan. Tuuli repii purjeita. Epätoivoiset jättävät laivansa. Eksyneet soittavat torviaan ja etsivät majakkaansa.
"Anteeksi"
Tuuli laantuu. Sumu laskeutuu. On hämärää. Sataman valot syttyvät. Mies etsii naista lyhtyjen hämystä. Näkee naisen varjon kaukana. Mies huutaa naisen nimeä, juoksee kohti. Nainen on selin mieheen päin ja on hiljaa. Mies koskettaa naista hellästi olkapäästä ja pyytää katsomaan silmiin. Nainen kääntyy. Hiukset peittää naisen silmät. Mies pyyhkii hiukset edestä, katsoo naista kysyvästi:
"tiellämme kulkevat nuo kaksi nauhaa
toistaan etsien, yhteistä, mielen rauhaa
järki ulkona loistattelee valossaan
tunteet sisällä, hämärässä talossaan
missä kohtaavat kaksi suurta
syvälle peitettyä, tiedon juurta
ovat tunteemme kuin vellova meri
en saa selvää, onko reittimme eri
molemmat heitettiin suureen maailmaan
itse täytynyt haaveet ja unelmat, eteensä asettaa
toive yhä kaunis, ehjä unelmamme?
oma koti, lapset, siinä majakkamme"
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
uuden haihtuessa, tuntuu kuin vain aika jäisi kauniiksi unelmatauluksi