Kannattele

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
37
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 16.4.2024 21:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 



to live
    to die

  for




..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Pinnan alta ponnisti
    kivuistaan tietämätön

sylki syvää vettä suustaan
    ja parkaisi


    Elämä, 
      kannattele
         
          älä päästä irti 
Selite: 
Välittämisestä. Jotenkin riipaisee syvältä kun lukee lehdistä noista laitoksissa kasvaneista, jotka ovat jääneet heitteille ilman että kukaan tukee/kannattelee. Sitä vanhempana miettii miten maailma voi olla joskus niin saatanan julma.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Riipaisee kirjoittamasi, runo ja selite.
vahva runosi koskettaa ja muistuttaa yhteiskunnallisesta todellisuudesta, siitä josta mieluusti vaietaan
 
Koskettavaa, pidetään enemmän huolta lähimmäisistämme <3 
Voimakas ja hieno runoluomus.
Paljon sanomaa ja tunnetta vähissä sanoissa. Voi vain kuvitella, millä tavoin se vaikuttaa kasvavaan ihmiseen, että jo tuossa vaiheessa olet vain numero tilastoissa ja kärsimykselläsi tehdään voittoa. Kukaan ei tähän maailmaan pyydä syntyä. 
 

Käyttäjän kaikki runot