Teimme matkaa
varjon ja valon rajamailla
vuodenkierron mittaista
otit henkäyksen viimeisen yön viileyttä
ja puhalsit hiljaa korvaani
leikitellen
huomiota hetken hakien
muistatko vielä sen kesän?
taivas oli pelkkää hymyä
valoa ja energiaa
puhelimme puille, ne kahisivat kummasti
hyvä tuuli sai lehdet väreilemään kauniisti
mutta he eivät puhu enää
vakavia ovat
ovat vain
kuten mekin
nukumme menneen kesän hiljaista unta
kuvittelen liikkeen, lehtien kahinan, värit
ja näen sinut unessa
olet hiljaa, mutta huulesi liikkuvat
yritän lukea huuliltasi
mutta en saa selvää sanoistasi
haluaisin koskettaa niitä sormillani
tunnustella kuin sokea
mutta pelkään että säpsähdät ja heräät
väärässä paikassa tai vuodenajassa
pyörin sinua ympäri
tutkin raitojasi, siroa runkoasi
elämän jättämiä viivoja sinussa
montako sydäntä sinuun on kaiverrettu?
oletko nähnyt pintojen rikkoontuvan
valuvan mahlan ja perhosten lennon
siipien iskut, imukärsät
kaikki rakkaudesta humaltuneet hullut?
ja pitääkö sen aina sattua?
montako sydäntä yksi puu kestää?
kuvittelen jo sinut ja syksyn
ison vaahteran alle
tässä on hyvä puhua, rauhassa
sanat saavat värinsä, terävän muotonsa
makaamme maassa
ja odotamme jälleen
valossa ja varjossa
kesää
syksyä tulevaksi
varjon ja valon rajamailla
vuodenkierron mittaista
otit henkäyksen viimeisen yön viileyttä
ja puhalsit hiljaa korvaani
leikitellen
huomiota hetken hakien
muistatko vielä sen kesän?
taivas oli pelkkää hymyä
valoa ja energiaa
puhelimme puille, ne kahisivat kummasti
hyvä tuuli sai lehdet väreilemään kauniisti
mutta he eivät puhu enää
vakavia ovat
ovat vain
kuten mekin
nukumme menneen kesän hiljaista unta
kuvittelen liikkeen, lehtien kahinan, värit
ja näen sinut unessa
olet hiljaa, mutta huulesi liikkuvat
yritän lukea huuliltasi
mutta en saa selvää sanoistasi
haluaisin koskettaa niitä sormillani
tunnustella kuin sokea
mutta pelkään että säpsähdät ja heräät
väärässä paikassa tai vuodenajassa
pyörin sinua ympäri
tutkin raitojasi, siroa runkoasi
elämän jättämiä viivoja sinussa
montako sydäntä sinuun on kaiverrettu?
oletko nähnyt pintojen rikkoontuvan
valuvan mahlan ja perhosten lennon
siipien iskut, imukärsät
kaikki rakkaudesta humaltuneet hullut?
ja pitääkö sen aina sattua?
montako sydäntä yksi puu kestää?
kuvittelen jo sinut ja syksyn
ison vaahteran alle
tässä on hyvä puhua, rauhassa
sanat saavat värinsä, terävän muotonsa
makaamme maassa
ja odotamme jälleen
valossa ja varjossa
kesää
syksyä tulevaksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit