Kosketus

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
37
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 16.4.2024 21:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 



to live
    to die

  for




..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Tietäisitpä kuinka monta kertaa
   olen piirtänyt elämälleni suuntaviivoja

katsonut valon leikkiä lehtipuissa
   ja haaveillut koleista syyssateista

tutkinut pisaroita ikkunassa
   laskenut, suunnitellut sormellani reittejä

ylhäältä alas
    pisarasta pisaraan
  
  ja todennut

että jokin näkymätön meidät kaikki aina erottaa

eikä mikään mene koskaan sitä reittiä
   miten sen alunperin suunnitteli

mutta ehkä joskus vielä

   katsomme yötaivaalle
       ja unelmoimme tähdenlennoista

tutkimme tähtiä
    Ja laskemme yhteistä aikaa

saman taivaan alla
   yhdessä, vierekkäin

   ja tunnemme olevamme

    ...perillä
 
Selite: 
Vanhaa syksyistä kaihoa hieman uudelleen lämmitettynä :)
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

aivan ihana runo
kaihoa
ja suurta rakkautta

osaat kirjoittaa erityisen hyvin
"Aina on toivoa, niin kauan kuin on elämää" <3 
Kaunista pidin :)
Kaunis ❤
Upea teos. Ihanan herkkää pohdintaa ja haaveilua. Ehkä meillä kaikilla on oma ehkämme. Pidin tästä valtavan paljon, kiitos.
 

Käyttäjän kaikki runot