Entä sitten
jos sanat eivät jaksakaan enää nousta?
makaavat vain väsyneinä
taas tätä lokakuun loskaa
tulisi jo
ensilumi
paukkuva pakkasyö, revontulia
ääretön avaruus ja tuikkivat tähdet
pimeä tie, katuvalot ja lumen leikki valossa
edes pikkupakkasia, lumikiteitä ikkunaan!
ja vaikka märkää lunta
lumilyhtyjä, linnoja, ukkoja, akkoja, poikia, tyttöjä
mutta ei
sanat huokaavat, peittelevät itsensä
ja nukahtavat arjen harmaaseen
jos sanat eivät jaksakaan enää nousta?
makaavat vain väsyneinä
taas tätä lokakuun loskaa
tulisi jo
ensilumi
paukkuva pakkasyö, revontulia
ääretön avaruus ja tuikkivat tähdet
pimeä tie, katuvalot ja lumen leikki valossa
edes pikkupakkasia, lumikiteitä ikkunaan!
ja vaikka märkää lunta
lumilyhtyjä, linnoja, ukkoja, akkoja, poikia, tyttöjä
mutta ei
sanat huokaavat, peittelevät itsensä
ja nukahtavat arjen harmaaseen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikka hyvinhän nuo jaksoivat!
Mua puhutteli erityisesti ensisäkeet. Täällä kyllä kajastaa, ulkona siis. Sisältä en ole ihan varma.
luonnosta saisiko energiaa, sanojen innostavaa sanomaa
vaiko vain kurastaisi maan kunnes pakkaseen puikeltaa
- omaperäistä mietintää pitkin mielen matalaa
ilman sitä ei ulkoisista puitteista paljon väliä
ja taas sen kanssa ei ulkoisista puitteista paljon väliä
Ensilumi tulee, mutta koska jää nähtäväksi.
Saamme silloin valoa, kirkkauttakin, kuurankukkia <3