Kolme tulta

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
37
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 16.4.2024 21:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 



to live
    to die

  for




..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Rikkoi jotain, harhaili
    kun liikaa vaati, halusi

huusi kipunsa pimeään
    ei nähnyt arvoa, itseään

ei pystynyt
    näkymättömiä mittoja täyttää

antoi virran viedä
   väärän suunnan näyttää

mut puhui henki järven
    toisti erään nimeä

kun istui hiljaa, lähellä
    kaunista valkoista kiveä

sä olio onneton
    näin, on elos lohduton

ota tästä sytykkeitä
    mut varoen sä käytä heitä


kipinälle suojaa anna
     sytytä, toivoa mukanas kanna


uskoi, säästi yhden hämärään
   valoksi tielleen pimeään
  
tunsi toivon sormissaan
    ei ollut kaikki enää unta vaan

mut kolmas kaikkein tärkein on
    sen energia, voima loputon

kun tuo jotain koskettaa
    saatat kaiken muun sä unhoittaa

ja jos tämän joskus menettää
    tuntuu kuin ois kaikki jälleen pimeää


tätä ohjetta hän muistelee
   kun kolmatta sormissaan pyörittelee

ken olikaan hän
    jonka nimeä henkensä toisti

valopisaransa pintaan
    syvältä syvyyksistään loisti
Selite: 
https://youtu.be/fNwMl-yYfxM
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa kerrontaa ja kerrassaan loistava selite <3 
Todella vaikuttava ja upea teos
 

Käyttäjän kaikki runot