Meri

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
37
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 16.4.2024 21:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 



to live
    to die

  for




..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Se katse oli syvä kuin meri
   joka ravisutti nuoren miehen maailmaa

  erotti pojat äideistään
     muovasi heistä nuoria miehiä

       kutsui jonnekin, jossa
  utelias nuori mieli ei ollut koskaan käynyt

   maailmaan, josta vain onnekkaat palasivat
       
kaikki eivät

    sillä viileän pinnan alla myrskysi
          syvällä virtasi

               ja virta vei

  sataman savuisissa kuppiloissa
vanhat miehet kertovat yhä

    myyttiä naisesta
nimeltä Meri

   sen vastustamattomasta kutsusta

 ja sinisten silmien saavuttamattomasta kauneudesta
Selite: 
v. 2
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa kun tämänkin runon voi ymmärtää monella tavalla <3 
Niin houkutti Meri ja sen tutkimaton syli...seireenin kutsua on vaikea vastustaa. Upea runo.
Ja tästähän Meriaurinko ei voi kuin tykätä!!❤ Upea runo!!🥰
Meri ja sitä kautta vesi elementtinä edustaa minulle elämää, jota se on ja jota se antaa, kuiten omaten voiman myös ottaa sen. Hieno runo.
 

Käyttäjän kaikki runot