Hipsiäinen

Hyvä runo sydäntä särkevästä aiheesta,
mut ei pitäisi jäätä miettimään sitä.

Aloittaa uusi elämä.

Alku on persoonallinen, mutta loppua kohti lopahtaa jotenkin.

Koskettava runo. Itsekin pari kertaa kokenut tuon kesän paluun yhden todella hyvän ystävän kanssa (onneksi!), mutta pystyn jossain määrin tavoittamaan sen pahan olon ja surun, jos talvi olisikin jäänyt välillemme. Tällaisia ystävyyksiä on vähän ja harvassa, mutta ne ovat todella arvokkaita. Pärjäile, uuteen aamuun kannattaa kuitenkin odottaa, elämästä kun ei tiedä mitä vastaan tulee. Ja ainakin ne katkenneet nuoruuden ystävyydet, joita pitkään mietti, haalenivat muistoksi ja lakkasivat tulemasta uniin, ja menemästä tunteisiin vaikka tulevat mieleen. (Omalla kohdalla olen huomannut, että kymmenisen vuotta on aika tehokas "aika parantaa" vaikutusaika. Pitkältähän se tuntuu eteenpäin katsottaessa, mutta taaksepäin, ei se paha ole.)