Aurinko
on nimesi
sinua palvovat
miljoonat käsivarret
Olet
helmi maamiehen otsalla
luonnon lempeys,
ikuinen hedelmätarha
Nyt en tavoita sinua
edes mieleni ullakolta
ja
kuolemaasi surevat
mustat puut
itkevät
jäiset kalliot
arkullaan lehdet,
jo manalaan menneet
Toiset kasvosi
sinä annat
maan kasvuun,
paisuviin rypäleisiin
taivaan
läikkyvään liemimaljaan
Minä olen
pimeä lattialuukku
vailla käsiä
ja jalkoja
ja aistin kuinka
harmaat haamut
kulkevat kasvottomina
ennalta ohjelmoituja reittejään
Odotan,
niin odotan
että vielä
yllätät nurkan takaa
valutat täydeksi
hersyvät kielet
ja minä saan
upota sinuun
maistaa kaikki
kesän mansikat
on nimesi
sinua palvovat
miljoonat käsivarret
Olet
helmi maamiehen otsalla
luonnon lempeys,
ikuinen hedelmätarha
Nyt en tavoita sinua
edes mieleni ullakolta
ja
kuolemaasi surevat
mustat puut
itkevät
jäiset kalliot
arkullaan lehdet,
jo manalaan menneet
Toiset kasvosi
sinä annat
maan kasvuun,
paisuviin rypäleisiin
taivaan
läikkyvään liemimaljaan
Minä olen
pimeä lattialuukku
vailla käsiä
ja jalkoja
ja aistin kuinka
harmaat haamut
kulkevat kasvottomina
ennalta ohjelmoituja reittejään
Odotan,
niin odotan
että vielä
yllätät nurkan takaa
valutat täydeksi
hersyvät kielet
ja minä saan
upota sinuun
maistaa kaikki
kesän mansikat
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
suruisen aurinko-runosi kerronnasa
jouheaa menoa, mielenkuvien kirjoa
hetkin miltein kalevalaista loitsua
Olet saanut suuren määrän tykkäyksiä ja totta ne ovat, ansaittuja. Sanat oman värisi ja ne seuraavat sinua. ne ovat kuitenkin uppiniskaisina ja vallattomia, pidä ne hallinnassa ja kokonaisuutta rakasta niin se on aitous ja rohkeus, kannatta pitää mielessä ja pää kylmänä. Hattu takaraivolla. Yhä aaltoa seuraa toinen… ilo lukea sinua ja runojasi. Varo liseitä.
runossasi niin ikään elämä ja kuolema läsnä, ja näinhän se on ilman aurinkoa ei ole elämää,
olemme hyvin riippuvaisia siitä, tässä kokonaisuudessaan elämän kiertokulku!
pidin paljon
mutta - kylmin poskin
kyyneleet jo tullessaan
jäätyneet helmiksi pinnalleen
mutta - kylmin poskin
kyyneleet jo tullessaan
jäätyneet helmiksi pinnalleen
vaikka toiset jo, rajantakaisessa
Runosi on luotu "historian mukaan jo marraskuussa, tällä asenteella pääsee pitkälle kevääseen
kun mansikoilla herkutellaan jo ennen joula?
mieleenpainuvat nyanssit, helmi maamiehen otsalla, ikuinen hedelmätarha, itkevät kalliot,
paisuvat rypäleet, jne.
- upea ja tunteissaan rikas on runosi kokonaisuus
upea runo
Lattialuukkuja tarvitaan. Niiden kautta voi kulkea pimästä valoon ja toisin päin. Aina tarvittaessa. Ja joskus ihan vain kurkistaa mielenkiinnosta sinne pimeään, vähän pelottavaan mutta kiehtovaan,
Ihan vain siksi, että maistuu ne mansikat ja auringon valo ja lämpö sitten entistä paremmalle.
Kiitos kokemuksesta.
Tv.
Yhdenlainen lattialuukkku itsekkin.
olet saanut lahjaksi "sokeudessa näkevät silmät" avautumaan ja ymmärtämään
miten elämä onkaan kaunis.m
Kaunista sanojen käyttöä ja vertauskuvia!🌼🪷🌼