Talvenneito

Runoilija Heinikoivu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.5.2016
Viimeksi paikalla: 9.6.2024 10:16

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-


Olen todella iloinen, että löysin nämä runosivut viime keväänä.  Tähän asti olen kirjoitellut ajatuksiani vain pöytälaatikkoon.

Mahtavaa, että täällä on niin paljon erilaisia runoilijoita ja tyylejä! 

Kiittelen nyt ja tässä lämpimästi teitä kaikkia, jotka kommentoitte runojani. Kaikenlaista palautetta otan mielelläni vastaan. Luen myös innolla kaikkien runoilijoiden runoja niin paljon kuin mahdollista. Se on todellinen ilo!

Kiitos myös teille kaikille, jotka äänestitte minut marraskuun 2016 runoilijaksi. Nyt uusi vuosi ja uudet haasteet odottavat. Jatkan kyllä runoilua.

Lämpimin ajatuksin Heinikoivu

 
 
Talvenneito
heräsi tänään

päätti matkustaa
pakkaspojan vaunuissa

nauroi jäisen huurteen
vauhdista hurmaantuneena

viuhkastaan ripotteli
miljoonat lumikiteet

ja tahtoi tanssia
tuulen kanssa

rajusti,
lempeästi

samalla koristeli
luonnon salit

kimaltavat puut
tanssipareiksi

väsähtäen lopulta
lumisilkit helmoissaan
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea neito!
Mukavan positiivinen kerronta talvelle. :)
Mukavasti soljuu talven neito runo
Pirteä, mukava runo :)
Kaunista kerrontaa,pidän.
Huikeen hieno runo, tunnelma ja voin nähdäkin tuon tanssin :)
Kauniin satumaisesti kirjoitit talvesta.

 
Todella kaunis runo <3
Vauhdikas runo..hienoa!
satuisia mielenkuvia nostava kevein liikkein tansahteleva runosi kuvittaa sanoillaan kauneinta talven tunnelmaa
 
Luonnolla on omat konstinsa kirjailla helmat täyteen pitsiä!
Aivan ihana Talvenneito, tuo talveen lumoa..
fantasiaa

pidin
Jälleen kerran niin kaunista ja ihanaa kerrontaa <3
Upeaa, sadunhohtoista kerrontaa. Tämän ei toivoisi päättyvän koskaan.
Kaunis, riemullinen runo. Valon toi.

Runo voi olla suolainen tai makea ja niiden välissä lukematon värien kirjo, enää runoa leikata kuin paperia. Runoa arvioiden sen vaikutuksen mukaan. Sanat ovat kaiken alku ja juuri, lakkaamaton virta joka kastelee meidän runot lamppuvedellä. Syttyy majakan valot ja tietäkää tuolla on askelten jäljet, jotka ensilumessa johtaa toisen luokse, jollei askelia sotkenut ole toinen ihminen tai on satanut uusi lumi. On peittynyt tulojäljet. Tällä kertaa juokset saat monta tanssia. Näin sitä elämää rakennetaan. Runo mitataan kuinka sitä luetaan. Mihin siis on jääneet vaunut? Hyvä kysymys. Toistakaa!

Tässä maisemassa mainiosti viihdyn.
upea, satuinen tuulahdus runosi kylmän kosketuksesta, puhdistavasta ja uutta tuovasta maisemasta - pidän eteerisestä hengityksestä runosi kerronnassa
 
ihanaa, kirjoitat edelleen omalle hyvälle tyylillesi uskollisena! ( en ole ollut täällä 2016 jälkeen:))
 

Käyttäjän kaikki runot