Helmeilevän viinin juon

Runoilija Heinikoivu

♥
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.5.2016
Viimeksi paikalla: 14.4.2024 16:07

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
heinikoivu@luukku.com
Syntymäpäivä:
-
Lähetä viesti
Estä käyttäjä
Tallenna suosikkeihin
Suosittele

Olen todella iloinen, että löysin nämä runosivut viime keväänä.  Tähän asti olen kirjoitellut ajatuksiani vain pöytälaatikkoon.

Mahtavaa, että täällä on niin paljon erilaisia runoilijoita ja tyylejä! 

Kiittelen nyt ja tässä lämpimästi teitä kaikkia, jotka kommentoitte runojani. Kaikenlaista palautetta otan mielelläni vastaan. Luen myös innolla kaikkien runoilijoiden runoja niin paljon kuin mahdollista. Se on todellinen ilo!

Kiitos myös teille kaikille, jotka äänestitte minut marraskuun 2016 runoilijaksi. Nyt uusi vuosi ja uudet haasteet odottavat. Jatkan kyllä runoilua.

Lämpimin ajatuksin Heinikoivu

 
 
Helmeilevän viinin juon
ja katson kuinka
viulujen luiset sormet
soittavat yön langoilla

Suut suipistuvat 
puhaltaen tyhjiä kuplia,
varpaat nuokkuvat 
unohtuneina puistoon

Senväriset ruusut tuoksuvat
vahvasti
yöllä kello kolme
ja tiedän

että

mennyt on tullut takaisin
siinä julkeassa hahmossa,
kaikkien eilisten askelissa

Tule syvälle minuun
ennen kuin olen liian rikki
saadakseni otetta
edes unistasi

Peilejä, peilejä,
häilyvät vanhat liikkeet,
kun verkot on viritetty ja 
karkit avataan

villeinä kädet tanssivat ilmaa,
renkaat helisevät ja
sidon haamut
yhteen nippuun

lukot napsuvat
siltaa takaraivoon
ja helmat väristen
suljen hehkuvan areenan

kun piikit puhkeavat
poimu poimulta
ja viilletyt haavat saavat
viimeisen hymynsä
 
Selite: 
Tämä on tajuntani syvempää virtaa, jossa tummemmat, ei-niin-kauniit kalat uivat. Silti ja siksi tämä runo huutaa tulla julkaistuksi. Mielenkiinnolla odottelen kommenttejanne!
oletus

Luotu 15.10.2016

Kategoria: 
Runo
 

Kommentit

15.10.2016 20:22 70eb6f3d5df29db7b2ac800075dabf15
tyypillistä sinulle tämä kaunis korumainen kerrontatapa. se ilahduttaa. runo antaa lukijalle tilaa mielikuvitukseen, mitä tapahtui. itse ajattelen, että kirjoituksen henkilö on päässyt joistain/jostain pahasta tai ikävästä asiasta elämässään.
15.10.2016 21:35 003fc60b0a0e3fda34d79139ed9fb91d
Näistä sinun runoistasi pursuaa jokin sen tuntee lukiessaan niitä
en pysy sanomaan mitä..mut se antaa myös lukijalleen. Kiitos.
15.10.2016 23:09 Neito68
Voimakasta, ja jos en olisi lukenut selitettä, niin sanoisin aistillista, kiihkeääkin...ja ehkä sanon nyt siltikin... jännä tunnelma, hyvä runo.
15.10.2016 23:15 tulukset
Tässä kieltämättä on vähän halloween tunnelma, jospa tuo karkki ja kepponen sitten pelastavat
päivän?
16.10.2016 8:01 enmuista
Osui ja upposi, rakastan tätä runoa. Moniulotteinen,viiltää kaikkein syvimmältä ja kuitenkin jotenkin elämänmakuinen, positiivinenkin:)
16.10.2016 9:46 karita
ristiriitaisen, kipeän ihmissuhteenkuva
aukeaa runoltasi, houkutus hyvien hetkien
kokemiseen, johtaa vääjäämättä kipeän,
haavoillaan repivän puolen tulehtumiseen
tunnistan onnettoman ihmissuhteen umpikujassaan,
vinoutuneen hyväksikäytön kuvioissaan, valinnat eivät
ole kohdillaan, silti runokerrontasi herkkyys ja kauneus
antaa hetken toivoa ja kantaa unelmaa
 
16.10.2016 14:48 aquarius
hieno ajatusten ja sanojen leikki vaikka rankkaa sisältöä tulee mietittäväksi - kiitos!
16.10.2016 16:59 Testipoisto
Dalimaista kerrontaa syvistä vesistä kiertyy lukijan mieleen hahmottumaan
17.10.2016 12:35 seba
realistinen runo siitä kuinka usein menneisyys syyttää ihmistä aivan kaikesta

pidin
17.10.2016 18:37 arlette
Elämän ja kuoleman välistä mustavalkoista tanssia... voimaa, vimmaa ja intohimoa.
18.10.2016 10:58 magus
Onpa upea runo! Todella voimakkaat kielikuvat. Intohimoinen, hämärä ja heittäytyvä tunnelma!
19.10.2016 20:51 FridaMaria
Minuun tämä vetosi vahvasti!
Runossa säilyy alusta loppuun
sellainen taitajan ote, että lukijaa melkeinpä huimaa.

"Tule syvälle minuun
ennenkuin olen liian rikki"
runoilet, ja siitä ajattelen ihmisen ikävää toisen luo.
Kunnolla!
Ei pintaa, ei pintaa, vaan Täydellistä omistautumista.

Hieno, hieno runo. Kiitos!
21.10.2016 22:08 Taigamagiainen
Piti lukea monta kertaa että saa edes jotain tolkkua, on niin paljon kielikuvia. Lukijan vika, ei kirjoittajan, kun ei heti ymmärrä. Luulen ymmärtäneeni tästä jotain viimein. Upea!
22.10.2016 7:30 epeli
Tämä koskettava runosi herättä monia mielikuvia.

Minun olemassaoloni on ollut ehkä liiankin tasapaksua pötkyä.

Ihan hyvä niin.
22.10.2016 20:11 ayla
Intohimoista toimintaa . Hieno runo
29.10.2016 2:02 Riitu Eskontytär
Tämäkin runo on kiintoisaa sielun kertomaa. Aina kalat eivät ole kauniita.
21.6.2018 19:06 neiti_yö
En löydä sanoja kommentoidakseni tätä runoa mitenkään järkevästi. Tämä on aivan mielettömän upea!
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Heinikoivu Aurinko on nimesi 20.11.2016 47 Runo
Heinikoivu Talvenneito 13.11.2016 20 Runo
Heinikoivu Sade astuu huoneeseen 7.11.2016 13 Runo
Heinikoivu Ajatustesi aava 31.10.2016 28 Runo
Heinikoivu Purppurapölyä 17.10.2016 30 Runo
Heinikoivu Helmeilevän viinin juon 15.10.2016 17 Runo
Heinikoivu Vesiputoukseen 9.10.2016 21 Runo
Heinikoivu Leppälehdossa 11.6.2016 37 Runo
Heinikoivu Tanssittaa 4.6.2016 27 Runo
Heinikoivu Missä on minun mallini? 28.5.2016 20 Runo
Näytetään tulokset 1 - 10 / 10