Sade astuu huoneeseen
lähestyy hiljaa
kun vielä hengitän sinua,
ihoasi, tuoksuasi
Sinä hymyilet kuvalle
kaapin päällä
katsot pitkään
ja nouset varoen
yön sormien
suudellessa hämärää
Aikani seinämät
pirstoutuvat
kun vielä hetken tunnen
sydänveresi
kämmenelläni
energian hehkuvan
väreilyn
Mittasuhteet vääristyvät
kun mennyt
vaatii veronsa
kun urheasti
nouset ilmaan
kantaen siivilläsi
jo eilisen kukkia
lähestyy hiljaa
kun vielä hengitän sinua,
ihoasi, tuoksuasi
Sinä hymyilet kuvalle
kaapin päällä
katsot pitkään
ja nouset varoen
yön sormien
suudellessa hämärää
Aikani seinämät
pirstoutuvat
kun vielä hetken tunnen
sydänveresi
kämmenelläni
energian hehkuvan
väreilyn
Mittasuhteet vääristyvät
kun mennyt
vaatii veronsa
kun urheasti
nouset ilmaan
kantaen siivilläsi
jo eilisen kukkia
Selite:
Runohaaste facebook-ryhmässä, sanat ilma, veri ja energia.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja se on hyvä runo.
tunnelmissaan harhan selkiytymisen kipua, eron haikeutta
Lämmin ja todellinen,
kunnes mittasuhteet muuttuvat,
ja
kohtaaminen on ohi, lentäen pois.
Sade astuu huoneeseen.
pidin paljon