Vesiputoukseen
kastan jalkani
ihaillen
sen rajua voimaa
samalla peläten
sitooko se minut
Suutelen taivasta
pisarat kielelläni
pala sinua
uppoanko siihen
kokonaan
Sinun kätesi
niin turvalliset
ja suusi täynnä
villejä arvoituksia
kasvan neliapilaksi
käteni kaikkiin tuuliin
tuntemaan
Antaa sataa,
läpäisen siipeni
ne muuttuvat
sateenkaaren väreiksi
olen valmis nousemaan
miksi pelkäisin enää?
kastan jalkani
ihaillen
sen rajua voimaa
samalla peläten
sitooko se minut
Suutelen taivasta
pisarat kielelläni
pala sinua
uppoanko siihen
kokonaan
Sinun kätesi
niin turvalliset
ja suusi täynnä
villejä arvoituksia
kasvan neliapilaksi
käteni kaikkiin tuuliin
tuntemaan
Antaa sataa,
läpäisen siipeni
ne muuttuvat
sateenkaaren väreiksi
olen valmis nousemaan
miksi pelkäisin enää?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämänmakuinen on runosi.
Kauniisti runo lukijan ajatusta juoksuttaa.
pidin todella paljon
sateenkaaren värisiksi muuttuneet siivet, miksi pelkäisin, poimin täältä runollisia kielikuvia
jotka toivat "luonnon-ihmeet taas ihan suurennuslasille! tälläistä lisää!
lämmintä ystävyyden ja rakkauden kosketusta
voimien jakoa, itsensä ja elämänsä uudessa löytämistä
kevyen lentoinen kerrontasi on kuin onnen liitoa, hyvän
nostetta - luotamusta rakentava runosi elävää virtaa