Auringon nousuun
minä levitin siipeni säihkyvät.
Tuuli hyväili, hyräili ja kutsui.
Taivas kielsi olevansa raja.
- Sinä olet ihminen!
Huusivat ihmiset kauhuissaan.
- Ihminen ei voi lentää!
Ihmisten äänet murtuivat,
kuului enää tuuleen rikkoutuva kuiskaus:
- Me olemme ihmisiä.
Minä seisoin maan ja taivaan rajalla,
katsoin hetken hellyydellä ihmisten kuihtuneita siipiä.
Hymyilin.
Levitin siipeni, lensin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut