Minä kastan sormenpääni vihaan,
mutta vain sormenpääni,
ettei pimeys riko sateenkaartani,
kadota sen kirkkaimpia sävyjä,
sillä ei minusta ole varjojen ritariksi,
valon lapsesta,
kurjuuden aseenkantajaksi.
Vaikka kasvaisin äkkiä aikuiseksi,
sydän olisi silti hentoisuutta täynnä,
sellaiseksi on tähtisilmäiset luotu;
katsomaan kirkkauteen,
yön syvimmässäkin hetkessä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut