Yö omiansa ei näe, mutta heidät kyllä tuntee
Langennut vain lajinsa näkee, allaan tiensä viettää
aamuhämärän silmät valon orjuuttamat vain sietävät
kaksista kahleista vain toiset sielun vapauttavat
Elämän, kuoleman silmät sinua odottaen katsovat
Odottaessa muste valkoiseen imeytyy, väkisin
suupielet runoilijan hymyntapaiseen vääntäytyvät
välissä sinun, minun, musta ja valkoinen
niin kovin omituisissa spektreissä näyttäytyvät
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
