tulisipa tauti ja tappais!
tokaisin
ja niin nousi ukkonen
se jylisi niin kuin tuhat pasuunaa
ja silloin salama iski!
menin melkein tainnoksiin
kun huomasin
naapurin seisovan kuin suolapatsas
ja sen tukan olevan käkkärällä
se korahteli
niin kuin kuolemankouris
hetken... pienen...
hetken pienen...
se tuijotti minua niin syyttävästi
että itkuun purskahdin
ja heristin nyrkkiä mustaan pilveen
pitäisi olla vähän parempi sihti
kymmenen metriä meni pieleen!
annoin naapurille kunnon huikat
ja ihme, se siitä sätkystä toipui
ja alkoi kohta virren veisuun
nyt se veisaa
niin kuin viimeistä päivää
ja sitä päivää minä en nää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aikamoinen tarina... upeaa kerrontaa ja lopetus oli mitä huikein.
olipas se ihanan omaperäinen ja muutenkin hieno!
Jaahas, taas tätä sanojen ilotulitusta ihan salaman voimalla. Runon luettuani olin minäkin kuin salaman lyömä. Eli totta vai tarua, tragiikkaa vai komiikkaa, mustaa vai valkoista. Virkisti kuitenkin ja ihan hymykuoppiani kaiveli esiin.
Mielenkiintoinen kokonaisuus - ironiasta suruun. Mustaa huumoria "tarinassa" jonka keskellä yllättäen nuo laulun sanat... Tjaah, tätä lintu pähkäilee vielä muuttomatkallaankin.
kiitti!
osasitpas kauniin tiistairunon kirjoittaa, aivan ihanaa luettavaa, oot tosi hyvä
Jokainen elinpäivämme on suurta lhjaa. Kunpa osaisi olla kiitollinen jokaisesta hetkestä, niistä vaikeistakin.
Mukavaa syksyä sinulle ystäväni.
Siunaavin ajatuksin Valde.
Tää oli jotenkin tosi.. koominen! Heheh!! :D Aina ei salamakaan oikeaan paikkaan iske... parempi niin. Vaikka onkin humorisesti kirjoitettu, on aihe kuitenkin vakava. En siis oikein tiedä miten tähän runoon pitäisi suhtautua..!
Sivut