Liisa-Sinikka

Olen huolestunut siitä, miten monet lapset joutuvat aikuisten keskinäisten riitojen välikappaleiksi ja sijaiskärsijöiksi, varsinkin vanhempien erotessa.
Kaikki tietävät varmasti mitä ns. Salomonin tuomio tarkoittaa. Siinähän kaksi naista tuo kuningas Salomonin tuomittavaksi riidan lapsesta, jonka kumpikin nainen väittää omakseen. Kuningas Salomon käskee tuoda miekan ja halkaista kahtia elävän lapsen ja antaa sitten kummallekin riidan osapuolelle oman osansa. Silloin se nainen, joka on todellinen äiti, haluaa luopua lapsesta ja antaa sen kokonaisena ja elävänä toiselle naiselle. Mutta tämä toinen haluaa, että lapsi lyödään kahtia ja kumpikin saavat puolikkaan kuolleesta lapsesta. Salomon tuomitsee lapsen sen oikealle äidille, joka on valmis luopumaan omista toiveistaan lapsensa hyväksi.
Minusta tuntuu, että monet eronneet vanhemmat ovat tietämättään tarinan valeäidin kaltaisia. He jakavat oman katkeruutensa vuoksi mieluummin lapsensa kahtia, kuin antavat vähäistäkään osaa toiselle vanhemmalle. Avioero-oikeudet venyvät pitkiksi vanhempien taistellessa verissä päin huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista. Eikä tämä taistelu lopu edes lainvoimaiseen päätökseen. Usein se vanhempi, joka on kokenut ”hävinneensä”, alkaa käyttää henkisiä taistelukeinoja aivopesemällä lapsiaan ja usein myös eri viranomaistahoja, jotka hekin ovat vain vaikutuksille alttiita tavallisia ihmisiä, saadakseen lapset kokonaan itselleen.
Kuka ajattelee silloin lasta ja hänen kehittyvää itsetuntoaan ja tunne-elämäänsä. Voiko lapsi, joka rakastaa molempia vanhempiaan ja haluaisi vain olla sovussa ja yhteydessä molempiin, kehittyä tasapainoiseksi ja ehjäksi aikuiseksi, jos hänen uskoaan toisen vanhemman rakkauteen ja kasvatustapoihin nakerretaan puhumalla tietoisesti pahaa toisesta vanhemmasta.
Älä ryöstä lapseltasi oikeutta hyvään isä- tai äitisuhteeseen ja oikeutta elää mahdollisimman turvallisessa maailmassa, jossa pätee tietyt rajat, velvollisuudet ja oikeudet. Usein vanhemmat kilpailevat sillä, kumman luona on mukavampaa olla. Se vanhempi, joka asettaa esimerkiksi tiettyjä käyttäytymissääntöjä, saattaa toisen vanhemman toimiessa omaksi edukseen, muuttua lasten silmissä ikäväksi vaihtoehdoksi. Lapsi tarvitsee tietyt rajat ja säännöt elämäänsä ja siksi vanhempien olisi pystyttävä sopimaan edes jonkinlainen konsensus näissä asioissa. Rajat ovat todellista rakkautta.
Vanhemmat, rakastakaa lapsianne siten, ettette revi heitä riekaleiksi siinä vaiheessa, kun he ovat vielä niin pieniä, etteivät pysty rationaalisesti valitsemaan totuutta teidän antamastanne informaatiosta, puheistanne ja teoistanne. Toivon teille ymmärrystä ja voimia tehdä oikeita valintoja elämässään niin, ettei Salomonin miekka halkaisi enää yhdenkään lapsen sielua.

Liisa-Sinikka